Näkökulmat Koronaviruspandemia

Koronakriisi voisi olla käännekohta kohti solidaarista EU:ta

Koronakriisistä selviämiseksi vaaditaan joko tiukkaa talouskuria tai mittavaa elvytystä, mutta kummassakin lähestymistavassa on omat heikkoutensa. Suomi voisi toimia esimerkkinä uudenlaisen oikeudenmukaisen ja kestävän sosiaaliturvajärjestelmän rakentamisesta, kirjoittavat Kati Peltola ja Timo Kuusiola.
Eu-lippuja ikkunanpokien takana
Suomi voisi toimia EU:lle esimerkkinä uudenlaisen oikeudenmukaisen ja kestävän sosiaaliturvajärjestelmän rakentamisesta, kirjoittavat Kati Peltola ja Timo Kuusiola. (Kuva: European Council / CC BY-NC-ND 2.0)

Lauantaina 9.5. vietettiin Eurooppa-päivää jännittyneessä tilanteessa. Koronakriisi toi esille monia haavoittuvuuksia EU-maiden keskinäisessä yhteistyössä sekä talouspolitiikassa.

EU:ssa ovat pitkään olleet vallalla tiukkaa talouskuria vaativat näkemykset. Velkaantuneissa maissa se on yleensä tarkoittanut merkittäviä leikkauksia, joita on kohdistettu varsinkin julkiseen terveydenhuoltoon ja sosiaaliturvaan. Koronan jälkipyykkiä selvitellessä tullaan varmasti Italiassa tutkimaan tarkasti EU:n vaatiman talouskurin vaikutuksia terveydenhuollon kriisiytymiseen.

Myös Suomen hallitukset ovat kurjistaneet julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja ja rahoittaneet niiden siirtymistä markkinaehtoisten kotimaisten ja ylikansallisten yritysten tuottamiksi. Muutosta perusteltiin yksityisen tuotannon tehokkuudella ja ihmisten oikeudella valita itse palvelujensa tuottajia.

Suomessa ansioeläkemaksut rasittavat palkkoja ja yrittäjätuloa ja kannustavat korvaamaan kotimaisia työntekijöitä muilla tuotannontekijöillä. Myös tuonti vähäisen tai olemattoman sosiaaliturvan maista pitää yllä Suomen työttömyyttä.   

Samaan aikaan suurten pääomien ja pääomatulojen omistajien verotusta pidetään olennaisesti pienempänä kuin ansiotuloihin kohdistuvia veroja ja sosiaalivakuutusmaksuja.

Tiukan talouskurin seurauksia

Työn erityisverotuksella kuristetaan julkisia palveluja ja vaikeutetaan niistä riippuvaisten ihmisryhmien selviytymistä. Juha Sipilän (kesk) hallitus erikoistui työttömien ja satunnaisia töitä saavien kyykytykseen. Pienenä poikkeuksena oli perustulokokeilu. Se rajattiin kuitenkin työttömien ryhmään.

Silloiset hallituspuolueet eivät näe, että markkinatalous toimii kilpailussa parhaiten menestyvien ehdoilla. Suomessa syödään pääasiassa suomalaista ruokaa ja sitä pystytään viemäänkin, koska EU hyväksyy maatalouden tukemisen verorahoilla.

Maataloustuki ja muu sosiaaliturva ovat kuitenkin erittäin monimutkaisia. Tukien saajien ja tarvitsijoiden on hyvin vaikeata hallita omaa elämäänsä. Myös sopivan työn etsimisen keinot perustuvat julkisen sektorin tiukkoihin sääntöihin ja rangaistuksiin. Niitä pyörittävät joutuvat vahtimaan asiakkaidensa suoriutumista tässä viidakossa.

BKT ei kerro, onko tuotanto ja kulutus kestävää tai miten ne jakautuvat ihmisten tai muiden elävien kesken.

Tarpeellisen työn ja tuotannon järjestämisen sijasta on jaettu suunnistusohjeita, joiden kartat ovat repaleisia ja virheellisiä. Tuloksena on ihmisiä, jotka sinnittelevät kotona tai joutuvat erilaisille harhapoluille.

Vielä harhaisempaa on talouspolitiikka, jossa katse liimautuu bruttokansantuotteeseen ja vertaa sitä valtion velan suuruuteen. BKT ei kerro, onko tuotanto ja kulutus kestävää tai miten ne jakautuvat ihmisten tai muiden elävien kesken. Suuri osa ihmisistä äänestää kuitenkin BKT:n kasvua liputtavien puolesta, vaikka ei tunne tämän tavoitteen sisältöä.

Talouskurille on vaihtoehtoja

Talouspoliittiset näkemykset ovat olleet usein kahtia jakautuneita, eli vaaditaan joko tiukkaa talouskuria tai mittavaa elvytystä.

Näissä molemmissa linjauksissa on omat ongelmansa. Tiukan talouskurin seuraukset voimme nähdä Etelä-Euroopan maiden tilanteesta. Mittavat rahaelvytyksetkään eivät olisi luultavasti tilannetta pelastaneet, koska velkaantumisella on rajansa.

Lisäksi Euroopan keskuspankki on elvyttänyt Euroopan taloutta viimeiset kymmenen vuotta ilman tulosta. Kohdistamattoman elvytyksen ongelmana on, että se valuu usein kaikista rikkaimpien sijoituksiin tai kulutukseen, joka taas pahentaa entisestään ilmastokriisiä sekä lisää eriarvoisuutta.

Se, mitä ei ole tehty, on vero- tai pankkijärjestelmän totaalinen uudistaminen. Verotus on jätetty EU:n toimivallan ulkopuolelle, minkä vuoksi EU-mailla on hyvin erilaiset verotuskäytännöt.

Koronakriisin jälkipyykki tulee olemaan kivulias harjoitus EU:lle, ja sen epäonnistuminen saattaisi johtaa koko EU:n hajoamiseen.

Tämä on johtanut siihen, että monikansalliset yhtiöt ovat voineet käyttää verojärjestelmän porsaanreikiä, kuten voitonsiirtoa, jossa on kirjanpidollisin keinoin siirretty yhtiön voittoja kevyen verotuksen maahan. Pankkijärjestelmän ongelmana taas on sen monimutkaisuus, jossa velasta on tehty erilaisia markkinatuotteita. Nämä ovat tehneet pankkijärjestelmästä erittäin epävakaan.

Koronakriisin jälkipyykki tulee olemaan kivulias harjoitus EU:lle, ja sen epäonnistuminen saattaisi johtaa koko EU:n hajoamiseen. Siksi täytyy miettiä tarkkaan, millaista talouspolitiikkaa Suomi EU:ssa ajaa.

Lehdissä on ollut esillä ehdotus EU-maiden yhteisvelasta, jota Suomi on perinteisesti vastustanut tiukasti. Yhteisvelka tulee luultavasti olemaan ainoa tapa pelastaa eurojärjestelmä.

Yhteisvelan ehtona voisi kuitenkin pyrkiä saamaan läpi yhtenäistä tiukkaa verojärjestelmää, joka voisi auttaa velkaantuneita Etelä-Euroopan maita tervehdyttämään taloutensa. Kohdistamattoman elvytyksen sijaan tulisi elvytystä suunnata terveydenhuollon resilienssin parantamiseen sekä ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Tämä tarkoittaisi finanssipolitiikan siirtämistä EU-tasolle, mikä luultavasti tulee olemaan poliittisesti hyvin vaikea kysymys.

Koronakriisi toi perustulon uuteen valoon

Koronavirus kannusti jo Espanjan hallitusta ja jopa Yhdysvaltain presidenttiä ehdottamaan perustuloa lääkkeeksi ihmisten rahatulojen menetyksiin.
Yhdysvaltain keskuspankilla olisikin siihen Eurooppaa väljempiä rakenteellisia valmiuksia. Nyt EU ja sen keskuspankkikin etsivät jäsenmailleen ulospääsyä tästä pysäyksestä.

Suomi voisi toimia esimerkkinä uudenlaisen oikeudenmukaisen ja kestävän sosiaaliturvajärjestelmän rakentamisesta. Sanna Marinin (sd) hallituksen komitea aloitti työn syyperusteisen perusturvan yhtenäistämiseksi. Suomessa olisi laajan, vaikka sekavan sosiaaliturvan valtiona melko helppoa säätää yksi sosiaalivakuutuslaki, joka takaisi saman peruspäivärahan kaikille tilapäisen perusturvan tarvitsijoille.

Sairaus, lapsen ja muun omaisen hoito, opiskelu ja työttömyys oikeuttaisivat tilapäiseen päivärahaan. Myös yrittäjillä olisi sama oikeus silloin, kun yritystoiminta keskeytyy. Syyperusteet pitäisi selkeyttää niin, että tuen myöntäminen olisi melko automaattista.

Oikeus ansiotyöhön

Valtioiden niukkaa rahapolitiikkaa ajavat poliittiset ryhmät väittävät yleensä toimivansa täystyöllisyyden puolesta. Se voi toteutua kuitenkin vain valtion varsin itsenäisellä rahapolitiikalla.

Nyt pieni koronavirus on kumonnut pitkään vallassa olleet opit rahan niukkuudesta ja ylikansallisen yritystalouden ylivoimaisuudesta. Äkkiä maailman keskuspankit ja valtiot pystyvätkin jakamaan rahaa kaikkeen siihen, mihin valtioiden poliittiset päättäjät sitä tarvitsevat.

Oikeus tarpeellisiin ja luontoa ja ihmisiä palveleviin ansiotöihin olisi mahdollista toteuttaa varsin nopeasti niissä maissa, joissa on monipuolinen koulutus ja tuotantorakenne.

Mutta myös Euroopan unioni voisi helpottaa asukkaidensa pääsemistä ansiotyöhön omassa kotimaassaan. Siinä auttaisi EU:n yhteinen perustulo, jonka hyvinvointivaikutus olisi suurinta köyhissä maissa.

Kati Peltola on entinen kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu (vas) sekä Kohtuus kaikessa- Kestävän talouden Suomi -kirjan kirjoittaja. Timo Kuusiola on sosiaaliseen ja ekologiseen kestävyyteen erikoistuneen ajatushautomo Creaturan perustajajäseniä sekä puheenjohtaja.

Lisää sosiaaliturvauudistuksen toteuttamisehdotuksesta voit lukea Creaturan blogista.

Koronaviruspandemia politiikkaEUsairaus/lääkintä Eurooppa

Lue myös

Keski-ikäinen mies puhuu mikrofoniin valkokankaan edessä.

Dokumentaristi kuvasi pandemiaa pakolaisleirillä – Ahtaissa oloissa kehotukset turvaväleistä olivat huono vitsi

Afganistanilainen dokumentaristi Reza Adib asui perheensä kanssa pakolaisleirillä Kreikassa, kun koronapandemian ensimmäinen aalto iski. Hän taltioi koronakriisin vaikutuksia leirin elämään. Tällä hetkellä Adib asuu Hämeenlinnassa ja työstää dokumenttia kotimaansa elämästä Talebanin valtaannousun jälkeen.
Kyltti, jossa lukee koronarokotus.

Amnesty kritisoi rokoteyhtiöitä rikkaiden maiden suosimisesta – ”Mikäli Suomen kaltaiset vauraat valtiot sekä lääkeyhtiöt jatkavat tällä linjalla, pandemialle ei näy loppua”

Amnesty vaatii, että koronarokotepatentit jäädytetään ja rikkaiden maiden ylijäämäannokset jaetaan köyhille maille. ”Se, että Suomen hallitus varaa kolmannet rokotteet kaikille yli 12-vuotiaille, ei ole vastuullista toimintaa. Se on itsekästä rokotenationalismia ja vastuunpakoilua pandemian torjumisesta”, sanoo Amnestyn Suomen osaston johtaja Frank Johansson.
Kaksi maskein suojautunutta ihmistä tutkimassa laukkua.

Tavoite 40 prosentin rokotekattavuudesta Afrikan maissa lipuu yhä kauemmas – Mantereelta puuttuu lähes 500 miljoonaa annosta

Afrikan maiden väestöstä vasta 3,6 prosenttia on rokotettu. WHO on joutunut laskemaan ennustettaan siitä, kuinka moni rokotetaan edes tänä vuonna. Samalla riski rokotteille vastustuskykyisistä muunnoksista kasvaa, sen aluejohtaja Matshidiso Moeti muistuttaa.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.