Näkökulmat Koronaviruspandemia

Afrikan mailla on arvokasta kokemusta kriisinhallinnasta, mutta se unohtuu länsimaisessa koronauutisoinnissa

Kun koronavirus julistettiin maaliskuussa pandemiaksi, huolestuneet katseet kohdistuivat Afrikkaan. Länsimaiset mediat ylläpitävät koronauutisoinnillaan köyhyyden ja kurjuuden värittämää Afrikka-narratiivia. Todellisuudessa manner on pärjännyt koronan vastaisessa taistelussa varsin hyvin, kirjoittavat Essi Nordbäck ja Linda Lammensalo.
Hengityssuojaimella suojautunut asiakas ja huivilla suojautunut myyjä vihannestorilla.
Afrikan maat ovat selvinneet koronaviruspandemiasta monella tapaa hyvin, kirjoittavat Essi Nordbäck ja Linda Lammensalo. Kuva Keniasta. (Kuva: Sambrian Mbaabu / World Bank Photo Collection / CC BY-NC-ND 2.0)

“Kuolleet ruumiit tulevat valtaamaan Afrikan kadut”, maalaili amerikkalainen filantrooppi Melinda Gates CNN:n haastattelussa huhtikuussa.

Mediassa Afrikan mahdollisuuksia koronaa vastaan on kuvailtu “lohduttomina”. Pandemian on odotettu räjähtävän mantereella käsiin.

Näin ei kuitenkaan ole käynyt. Yli miljardin asukkaan Afrikassa on raportoitu Afrikan unionin mukaan tähän mennessä vajaat 120 000 koronavirustartuntaa ja vajaat 3 600 vahvistettua kuolemaa. Viruksen tartuttavuus on ollut hitaampaa kuin Euroopassa ja Yhdysvalloissa, eivätkä tartunnat ole noudattaneet muualla tutuksi tullutta eksponentiaalisen kasvun käyrää.

Tuoreen tutkimuksen mukaan koronaviruksen kuolleisuusaste on Afrikan maissa 0,06 prosenttia eli pienempi verrattuna muun maailman 0,1 prosenttiin. Tästä huolimatta länsimaisessa mediassa on pidetty yllä mielikuvaa, jossa koronavirus tulee iskemään Afrikan maihin kollektiivisesti ja katastrofaalisesti.

Tartuntalukujen valossa tilanne näyttää melko toiveikkaalta etenkin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Itä-Afrikan Ruandassa tautitapaukset lisääntyivät ensimmäisen kuukauden aikana kahdesta tartunnasta 124 todettuun tapaukseen.

Yhtä aikaa väkiluvultaan saman kokoisessa ja Ruandan entisessä siirtomaaisäntä Belgiassa tartunnat eskaloituivat kahdesta liki 7 400 tartuntaan. Ugandassa on Maailman terveysjärjestön mukaan tällä hetkellä 341, Etiopiassa 701 ja Botswanassa 35 vahvistettua tartuntaa.

Ongelmiakin on. Vaikka epidemia on levinnyt hallitusti, on rajoitustoimista seurannut huolestuttavia lieveilmiöitä. Epidemian taloudellisten vaikutusten on arvioitu heikentävän ruokaturvaa.

Sen sijaan, että Afrikan maiden ripeästä toiminnasta pandemian hillitsemisessä olisi yritetty ottaa opiksi, asiantuntijat ovat kuumeisesti etsineet syitä mantereen pienille tartuntaluvuille.

Lirassa Pohjois-Ugandassa lääkärinä toimiva Benard Ongora on talousvaikutuksista huolissaan. Hänen mukaansa monelle pienyrittäjälle sosiaalinen eristäytyminen ei käytännössä ole mahdollista, sillä heidän toimeentulonsa perustuu päivittäisestä työstä saatuihin tuloihin.

Koronavirus syventää yhteiskunnan eriarvoisuuksia. Ongora on etenkin huolissaan pitkäaikaissairaiden, kuten hiv-positiivisten ihmisten, puolesta. Epidemian seurauksena tarvittavan hoidon ja lääkityksen saanti vaikeutuu. Pandemian aikaisia poikkeuslakeja saatetaan myös hyödyntää vallan keskittämisessä, minkä seurauksena kansalaisten perusoikeudet voivat heikentyä. Esimerkiksi Etelä-Afrikassa ja Nigeriassa on tapahtunut lukuisia ihmisoikeusrikkomuksia ja ihmisiä on menehtynyt poliisiväkivallan seurauksena.

Itse viruksen leviämisen rajoittamisessa on kuitenkin onnistuttu kansainvälisellä tasolla hyvin. Sen sijaan, että Afrikan maiden ripeästä toiminnasta pandemian hillitsemisessä olisi yritetty ottaa opiksi, asiantuntijat ovat kuumeisesti etsineet syitä mantereen pienille tartuntaluvuille. Asiaa on selitetty esimerkiksi heikolla testauksella, lämpimällä ilmastolla ja nuorella väestörakenteella.
 
Useimmat perustelut eivät kuitenkaan kestä päivänvaloa. Vaikka testaus on monissa maissa puutteellista, esimerkiksi Ghanassa, Etelä-Afrikassa ja Mauritiuksella siihen on panostettu. Jos testauksen vähyys olisi ongelma, voisi olettaa kuolemantapausten määrän lisääntyvän.

Afrikan moninaisuus tuntuu länsimaisessa uutisoinnissa usein unohtuvan.

Myös lämpimään ilmastoon perustuva argumentti ontuu, sillä koronavirustilanne on huolestuttava esimerkiksi kuuman ja kostean ilmaston Brasiliassa. Monessa Afrikan maassa väestön mediaani-ikä on noin 20 vuotta. On totta, että nuori ikä voi suojata vakavalta tautitapaukselta, mutta nuoren väestön ei kuitenkaan voi olettaa suoraan vaikuttavan tartuntojen määrään.

Afrikkaan mahtuu monta todellisuutta

Afrikan moninaisuus tuntuu länsimaisessa uutisoinnissa usein unohtuvan. Kyseessä on valtava 54 maan manner täynnä erilaisia yhteiskuntia ja kulttuureja. Siksi koronaviruksenkaan vaikutukset eivät ole kaikissa maissa täysin samat.

Kun Euroopassa vielä pohdittiin toimia pandemian hillitsemiseksi, Afrikan maissa ryhdyttiin konkreettisiin toimiin. Ugandan presidentti julisti pakollisen sosiaalisen eristäytymisen jo ennen ainuttakaan kuolemantapausta. Myös testausta tehtiin ahkerasti.

Esimerkiksi 1,2 miljoonan asukkaan Mauritius oli toukokuuhun mennessä tehnyt 60 466 testiä. Ebolaepidemian seurauksena monet Afrikan maat ovat tottuneita kriisitilanteiden toimijoita. Olisi vastuullista kertoa kurjuuden lisäksi myös positiivisesta kehityksestä.

Mitä jos siis luopuisimme median ylläpitämästä kapeasta ja ajoittain rasistisesta avuttomien afrikkalaisten mielikuvasta? Vanhojen stereotypioiden pönkittämisen sijaan monisävyisemmät narratiivit johtaisivat tasavertaisempaan keskusteluilmapiiriin, jossa voitaisiin oppia puolin ja toisin. Niin koronan aikana kuin sen jälkeenkin.

Linda Lammensalo on kehitysyhteistyöjärjestö Child Hug Uganda - Finland ry:n perustajajäsen ja puheenjohtaja sekä maisterivaiheen globaalin kestävyyden opiskelija. Essi Nordbäck on Child Hug Uganda - Finland ry:n jäsen ja maisterivaiheen viestinnän ja yhteiskuntatieteiden opiskelija.

Koronaviruspandemia politiikkaterveyssairaus/lääkintä Afrikka Child Hug Uganda

Lue myös

Kaksi patsasta, joille on laitettu kasvomaski.

Korona murjoo ihmisoikeuksia, demokratiaa ja vapaata kansalaisyhteiskuntaa – Korjausliikkeen aika on nyt

Poikkeustilaa on käytetty maailmalla hyvin kärkkäästi kitkemään demokraattista osallistumista ja vaientamaan kriittisiä ääniä, kirjoittaa Fingon kansalaisyhteiskunnan ja edunvalvonnan asiantuntija Pauliina Savola.
Rakennuksia meren rannalla.

Maailman ruokajärjestö pelkää maailmanlaajuista ruokakriisiä – Yksi eniten kärsineistä pienistä valtioista on Saint Lucia

Miljoonat matkailualan työntekijät ovat leipäjonossa Saint Lucian saarivaltiossa. Maailman ruokaohjelma on käyttänyt vuonna 2020 humanitaariseen apuun yhteensä jo yli 6,7 miljardia euroa ympäri maailman, mutta järjestön johtaja johtaja David Beasley arvioi, että ensi vuodelle se tarvitsee kaksinkertaisen summan.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.