Tuore raportti vaatii Etelä-Aasian maita parantamaan seksuaalirikoslainsäädäntöään – Uhreille tehdään neitsyystestejä, poliisit vähättelevät rikoksia | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Tuore raportti vaatii Etelä-Aasian maita parantamaan seksuaalirikoslainsäädäntöään – Uhreille tehdään neitsyystestejä, poliisit vähättelevät rikoksia

Kuudessa Etelä-Aasian maassa tehdyn raportin mukaan kaikissa maissa lakien tarjoama suoja seksuaalista väkivaltaa vastaan on puutteellinen. Monissa maissa tapaukset sovitaan oikeussalin ulkopuolella eivätkä uhrit saa oikeutta.

Nainen piirtämässä ylhäältä takaapäin kuvattuna, piirroksessa lukee Stop Violence Against Girls.

Tuoreen raportin mukaan Etelä-Aasian maissa raiskauksen uhrien on vaikea saada oikeutta. Usein uhri kuuluu kastinsa, uskontonsa tai yhteiskunnallisen asemansa vuoksi muutenkin syrjittyyn ryhmään. Kuva: Stella Paul / IPS.

(IPS) -- Seksuaalista väkivaltaa kokeneita uhkaillaan, painostetaan oikeuden ulkopuolella sopimiseen ja estetään saamasta oikeutta monissa Etelä-Aasian maissa, paljastaa tuore raportti.

Naisten ja tyttöjen oikeuksien puolesta kamppailevan Equality Now -järjestön raportti kertoo lohdutonta tarinaa raiskaajien rankaisemattomuudesta Etelä-Aasiassa. Rankaisemattomuuden mahdollistavat lakien porsaanreiät, raiskattujen uhkailu ja lainvalvojien kyvyttömyys reagoida asianmukaisesti ilmoituksiin seksuaalisesta väkivallasta.

Raportti keskittyy kuuteen maahan: Bangladeshiin, Bhutaniin, Nepaliin, Malediiveihin, Intiaan ja Sri Lankaan. Se paljastaa, että lakien tarjoama suoja on jokaisessa kuudessa maassa puutteellinen.

”Jo lain kirjain edistää syyllisten rankaisemattomuutta ja estää uhreja saamasta oikeutta. Yksi jokaisesta maasta löytyvä puute on, ettei avioliitossa tapahtuvaa raiskausta ole kriminalisoitu”, Equality Now’n lakineuvonantaja Divya Srinivasan sanoo.

Viidessä maassa kuudesta oikeudenkäynneissä myös sallitaan todisteeksi raiskauksen uhrin seksihistoria. Vain Intia on tässä poikkeus.

Raportissa myös kiinnitetään huomiota oikeussalin ulkopuolella tehtyjen sopimusten eli kompromissien suureen määrään. Uhrien perheet, raiskaajan sukulaiset tai yhteisön muut jäsenet painostavat heitä näihin sopimuksiin.

”Vaikka sopimukset ovat laittomia, niitä solmitaan paljon. Usein sopimukset tehdään perheiden kesken edes kysymättä uhrilta tai edes edellyttämättä hänen suostumustaan. Silloinkin, kun uhri suostuu, hän tekee sen valtavan painostuksen ja väkivallan uhan alla”, Srinivasan selittää.

Poliisi ei välttämättä suostu kirjaamaan rikoksia tai raportoi tapaukset väärin. Huomattavan usein uhrit kuuluvat vähemmistöryhmään, jota kastin, etnisyyden tai uskonnon vuoksi syrjitään muutenkin. Juuri heidän on kaikkein vaikeinta saada oikeutta.

Järjestelmän täytyy muuttua

Raportissa myös tehdään viranomaisille koko joukko ehdotuksia: lain porsaanreiät on tukittava, poliisin toimintaa parannettava koulutuksella ja raiskaustapausten lääketieteellisistä tutkimuksista on tehtävä inhimillisempiä. Monissa maissa uhreille tehdään yhä neitsyystestejä.

Myös syyteprosessia on kohennettava ja psykososiaalista tukea uhreille parannettava.

“Olemme havainneet ympäri Etelä-Aasiaa, että on paljon julkisuutta saaneita raiskaustapauksia ja niitä seuranneita julkisia protesteja. Hallitukset vastaavat niihin pinnallisesti rauhoittaakseen yleisön tunteita. Tarvitaan kuitenkin järjestelmän muutoksia. Jokaisella osa-alueella on parannettava uhrien oikeuden saantia”, Srinivasan sanoo.

Lisää uusi kommentti