Päästökauppa houkuttelee alkuperäiskansoja suojelemaan mangrovemetsiä Keniassa – ”Nyt kaikilla kylässämme on joko kodissaan tai lähellä vesihana” | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Päästökauppa houkuttelee alkuperäiskansoja suojelemaan mangrovemetsiä Keniassa – ”Nyt kaikilla kylässämme on joko kodissaan tai lähellä vesihana”

Keniassa hakataan mangrovemetsiä muun muassa rakennustarpeiksi. Kwalen maakunnan alkuperäiskansat ovat kuitenkin ryhtyneet suojelemaan metsiä saadakseen parempia kalansaaliita ja lisätuloja päästökaupan avulla.

Mangrovepuita.

Kwalen maakunnan rannan mangrovemetsiä hoidetaan. Kuva: Joyce Chimbi / IPS.

(IPS) -- ”Kun hyvin tumma pilvi leijuu meren yllä, se on merkki, että meri on hyvin vihainen. Se lähettää väkeviä aaltoja syvyyksistään. Kun näin tapahtuu, meri tyyntyy vasta otettuaan ihmiselämän. Äkilliset aallot tappavat kalastajia joka vuosi”, kenialaisessa Makongenin rannikkokylässä asuva Aisha Mumina sanoo.

Kenian 1 420 kilometriä pitkän rannikon kalastajat ovat viime vuosina joutuneet tottumaan väkivaltaisiin aaltoihin ja odottamattoman korkealle kipuaviin vuorovesiin. Vedet kohoavat korkealle, mutta kalansaaliit pienenevät.

Aiemmin korkea vuorovesi merkitsi hyviä kalansaaliita, sillä kalat pelastautuivat vesien myllerrykseltä mangrovejuuristojen tiheikköihin syömään ja lisääntymään.

Mangrovet ovat puolustuksen etulinja Intian valtamereltä tulevia katastrofeja vastaan. Kenian rannikolla niitä kasvaa runsaalla 60 000 hehtaarilla. Mombasan maakunnan mangrovemetsistä vajaa 2 000 hehtaaria on turmeltunut hakkuissa. Hakkuuintoa selittää se, että mangrove on lahoamisen ja hyönteisten vastustuskykynsä vuoksi haluttua rakennusmateriaalia.

Kalan hinta kohoaa

”Ostan kalastajilta tynnyrillisen kalaa 5 000 shillingillä (n. 40 euroa), aiemmin se maksoi vain puolet siitä. Korkeampi hinta siirtyy sitten asiakkaille, jotka ostavat kilon keitettyä, suolattua ja kuivattua kalaa 360 shillingillä. Aiemmin kilo maksoi 240 shillinkiä”, kalakauppias Mwanamvua Kassim Zara kertoo.

Kassim harkitsi myös riisinviljelijäksi ryhtymistä, mutta siinäkin oli omat hankaluutensa. Vaikka vuorovesiaallot eivät enää kantaneet kaloja rannoille ja kalastajien verkkoihin, korkealle kohoava merivesi esti pelloille pääsyn.

Myös Kassimin kotikylän Jimbon koulu kärsi vuorovedestä. Vanhemmat arastelivat lähettää lapsiaan kouluun, sillä pelkäsivät sen joutuvan veden valtaan.

Yhteisövetoinen suojeluhanke

Kassimin kylälle antaa uutta toivoa yhteisövetoinen mangroven istutushanke. Kenian rannikon alkuperäiskansat oivalsivat, että mitä enemmän he kaatoivat mangrovea, sitä pienemmiksi kalakannat kävivät. Puiden vähentyessä meren aallot voimistuivat ja tulvat nousivat korkeammalle.

Rannikon Kwalen maakunnan kolme vierekkäistä kylää ovat muodostaneet Vanga Jimbo Kiwengun yhteisömetsäyhdistyksen (Vajiki) suojelemaan ja ennallistamaan mangrovemetsiä.

Yhdistyksen jäsenen Harith Mohamed Suleimanin mukaan heitä innoittivat Gazin ja Makongenin kylät, jotka ensimmäisinä onnistuivat tekemään hiilipäästökauppaa mangrovella.

Nainen kalakasan vieressä.

Kassim Zara sanoo kalakantojen olevan kasvussa samaa tahtia mangroven suojelun ja ennallistamispyrkimysten kanssa. Kuva: Joyce Chimbi / IPS.

Päästökauppaa mangrovella

Vajiki-yhteisö istuttaa vähintään 3 000 mangroventainta vuosittain ja tähtää lähes 50 000 dollarin hiilikrediittien myyntiin. Metsien nielemän hiilen määrän arvioinnin yhteisön puolesta suorittaa skotlantilainen hyväntekeväisyysjärjestö Association for Coastal Ecosystem Services, joka huolehtii myös itse päästökaupasta.

Kaupasta saadut rahat käytetään yhteisön hyväksi.

”Kiwengun naiset synnyttivät kotona, koska kylän terveysasemalla ei ollut synnytysosastoa. Päästörahoilla ostimme vuoteen ja nyt naiset voivat turvallisesti synnyttää asemalla. Lapsemme voivat mennä esikouluun, sillä rakensimme suojamuurin tulvia vastaan. Riisinviljelykin on tullut mahdolliseksi, sillä tulvat ovat viimeisen kahden vuoden aikana laantuneet”, Kassim sanoo.

Makongenissa asuva Naima Juma kertoo, että hänen yhdeksänvuotiasta tytärtään ahdisteltiin vedenhakumatkalla.

”Meidän täytyi kävellä kaksi kilometriä saadaksemme makeaa vettä. Mutta nyt kaikilla kylässämme on joko kodissaan tai lähellä vesihana.”

”Yhteisömme johtajat kutsuvat kyläläiset yhteiseen kokoukseen, jossa keskustelemme rahojen käytöstä. Yleensä me valitsemme hankkeita, joista kaikki hyötyvät”, Juma sanoo.

Rajat ylittävää suojelua

Opittuaan varjelemaan ja istuttamaan oikeita mangrovelajikkeita oikeisiin paikkoihin, Vajikin jäsenten kunnianhimo on kasvanut.

”Vajiki-yhteisö neuvottelee hallituksen edustajien kanssa uusia uria aukovasta, rajat ylittävästä mangroven suojelu- ja ennallistamishankkeesta. Se alkaisi Mombasasta ja etenisi Kwalen maakunnan kautta Tansanian puolelle. Me olemme lähellä Tansanian puolella eläviä alkuperäiskansojen yhteisöjä eikä meidän välillämme ole kieli- tai kulttuurimuureja”, Suleiman kertoo.

Kassim uumoilee, että kalatkin ovat palailemassa kalastajien ulottuville. ”Kalan hinta olisi jo laskenut ilman inflaatiota ja polttoaineen hinnan nousua.”

Lisää uusi kommentti