Uutiset Kehityksen edistysaskeleita

Lukutaidon leviäminen on keskeneräinen menestystarina – ”oman nimikirjoituksen osaaminen on iso asia”

Luku- ja kirjoitustaidosta on tullut perustaito enemmistölle maailman väestöstä muutamassa vuosikymmenessä, mutta historiaa lukutaidottomuus ei vielä ole. Sen tietää esimerkiksi sudanilaistaustainen Hassan Babiker, joka suoritti koulunsa loppuun vasta aikuisena.
Opettaja seuraa kahden naisen lukemaan opettelua Sierra Leonessa
Lukupiiriläiset opettelevat nimensä kirjoittamista Bon kaupungissa Sierra Leonessa, jossa Suomen Pakolaisapu on tehnyt lukutaitotyötä. Opettaja Margaret seuraa taka-alalla. (Kuva: Ben Malinen / Suomen Pakolaisapu)

”Lukutaidottomuus vaikuttaa kaikkeen. En saanut työtodistuksia, eikä minulle maksettu edes minimipalkkaa”, muistelee espoolainen Hassan Babiker, 56.

Sudanissa syntyneen Babikerin koulunkäynti loppui aikoinaan lyhyeen: seitsenlapsisen perheen poika siirtyi työelämään 11-vuotiaana, eikä kunnollista lukutaitoa ehtinyt kehittyä.

Työpaikalla opitussa puusepän ammatissa riitti töitä kouluttamattomallekin, kunnes sisällissota pakotti Babikerin pitkälle pakolaismatkalle 1990-luvun alussa. Hän päätyi Libanoniin, jossa lukutaidoton siirtotyöläinen tienasi huonosti.

Lopulta hän pääsi Suomeen pakolaiskiintiössä vuonna 2005. Se mahdollisti myös lukemaan oppimisen: Babiker kävi suomalaisen peruskoulun vuodessa ja jatkoi sitten puusepän ammattikoulutukseen.

”Ihminen oppii, jos vain haluaa. Pakottamalla se ei onnistu”, Babiker toteaa.

Babikerin tarina ei enää nykyisin ole niin yleinen kuin vaikkapa vielä 1950-luvun alussa, jolloin alle puolet maailman väestöstä osasi lukea ja kirjoittaa.

Sen jälkeen on tapahtunut paljon: YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön Unescon uusimpien tilastojen mukaan nykyisin 86 prosenttia ihmisistä osaa lukea. Nuorista, eli 15–24-vuotiaista, luku- ja kirjoitustaitoisia on vielä enemmän. Tilastoihin lasketaan yli 15-vuotiaat, ja heidän pitää yleensä osata vähintään lukea ja kirjoittaa yksinkertainen lause.

”Merkittävin tekijä etenkin viime vuosina on ollut se, että lasten kouluunpääsy on kasvanut niin paljon. Se, että kehitysmaissakin yli 90 prosenttia lapsista ainakin aloittaa koulun, ei ole kovin vielä kovin vanha asia”, muistuttaa ulkoministeriön opetusalan neuvonantaja Satu Pehu-Voima.

Vielä lukutaidottomuus ei olekaan historiaa. Maailmassa on yli 750 miljoonaa lukutaidotonta aikuista, ja esimerkiksi Babikerin kotimaassa Sudanissa lukutaitoisia on vasta runsas puolet.

”Se, ettei ole käynyt koulua, on Sudanissa normaali juttu. Suomessa jokaisella on oikeus perusasioihin, siellä ei”, hän sanoo.

Kynä ei pysy keski-ikäisellä kädessä

Maailmassa on toistakymmentä maata, joissa yli puolet väestöstä on vieläkin lukutaidottomia. Yksi niistä on Länsi-Afrikassa sijaitseva Sierra Leone, joka pyrkii yhä jaloilleen vuonna 2003 päättyneen sisällissodan jäljiltä.

”Sisällissodan vuoksi melkein yksi kokonainen sukupolvi jäi ilman koulutusta. Kuilun kurominen umpeen on haastavaa. Jos vanhemmat eivät itsekään ole saaneet koulutusta, he eivät välttämättä näe, mitä hyötyä lastenkaan koulunkäynnistä on”, selittää Ben Malinen, Suomen Pakolaisavun vt. kotimaan ohjelmajohtaja.

Koulussakaan ei aina opi lukemaan, sillä opetusryhmät ovat suuria ja opetusmetodit perustuvat toistoon, mikä ei ole kovin tehokasta. Tyttöjen lukemaan opettelu jää kesken usein raskauden takia, sillä teiniäideillä ei ole asiaa kouluun.

Pakolaisapu järjesti Sierra Leonessa luku-, kirjoitus- ja laskutaidon opetusta 14 vuoden ajan aina viime vuoteen asti. Jotta lukemaan oppimisesta olisi käytännön hyötyä, nuorille annettiin lisäksi myös ammattikoulutusta, aikuisille taas esimerkiksi ravitsemustietoutta ja konfliktinratkaisutaitoja.

Kirjaimia opeteltiin aluksi puutikkujen ja hedelmänkuorten avulla. Pelkästään kynän pitäminen kädessä oli monille 50–60-vuotiaille uutta, Malinen kertoo.

”Parin kolmen vuoden jälkeen ihmiset osasivat tuskin hädin tuskin kirjoittaa oman nimensä. He kuitenkin kokivat pelkän nimikirjoituksenkin osaamisen isoksi asiaksi.”

Lukutaidon ansiosta ihmiset ovat myös oppineet käyttämään kännykkää, avaamaan pankkitilin tai aloittamaan pienen yrityksen. Malisen mukaan osalle lukutaito on avannut uramahdollisuuksia jopa valtiolla.

Lukutaitopiireihin ehti osallistua yhteensä tuhansia ihmisiä, joita vapaaehtoiset paikalliset ohjaajat ovat opastaneet vielä vuosia virallisen kehitysyhteistyön päätyttyäkin. Ryhmiä hyödynnettiin myös vuoden 2014 ebolaepidemian aikana, kun tietoa taudista piti saada nopeasti eteenpäin.

Digiaika lisää lukutaidon tarvetta

Lukutaitoisten aikuisten osuus on Sierra Leonessa 2000-luvulla kasvanut, kuten kuin muissakin maailman köyhimmissä maissa. Unesco on kuitenkin viime aikoina ollut huolissaan lukutaidon hitaasta leviämisestä. Samaan aikaan avunantajamaat, myös Suomi, ovat supistaneet koulutukseen myöntämäänsä tukea.

Ulkoministeriön Pehu-Voiman mukaan lukutaidon leviämisen hidastuminen johtuu osin siitä, että resurssit on suunnattu lasten peruskoulutuksen tukemiseen. Lukutaidottomat nuoret ja aikuiset taas ovat jääneet taka-alalle. Myöskään opetuksen laatuun ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota, mikä tarkoittaa, että monilla opettajilla ei ole välttämättä taitoja opettaa lapsia lukemaan.

”Edes se, ilmestyykö opettaja kouluun, ei ole aina itsestäänselvyys”, Pehu-Voima sanoo.

Lukutaidolle on kuitenkin yhä suurempi kysyntä, osin netin ja älypuhelinten leviämisen ansiosta. Pehu-Voima kertoo esimerkin.

”Eräässä hankkeessa Nepalissa ikääntyneet naiset halusivat oppia lukemaan, jotta he voisivat lähettää Persianlahdella siirtotyöläisinä oleville lapsilleen tekstiviestejä.”

Lukutaidon tärkeyttä  painottaa myös Suomessa lukemaan oppinut Hassan Babiker.

”Lukemaan oppiminen muutti kaiken hyvään suuntaan. Ilman sitä ei pärjää. Suomessa esimerkiksi nettiä tarvitsee koko ajan vaikkapa pankkiasioiden hoitoon”, hän muistuttaa.

Kansainvälistä lukutaitopäivää vietetään 8.9. Lue lisää: http://www.ykliitto.fi/tapahtumat/kansainvalinen-lukutaitopaiva

Artikkeli on osa maailma.netin vuosina 2017–2018 toteutettavaa Kehityksen edistysaskeleita -juttusarjaa. Sarjassa käsitellään kehitysmaissa viime vuosina tapahtunutta edistystä. Hanke saa ulkoministeriön viestintä- ja globaalikasvatustukea. Lisätietoa juttusarjasta täällä.

Juttusarjan kaikki jutut täällä.

Oletko 16–24-vuotias ja haluat antaa palautetta sarjan jutuista? Lisätietoa täällä!

Ulkoministeriö Tuettu kehitysyhteistyövaroin -logo

Kehityksen edistysaskeleita kehitysyhteistyökoulutuspolitiikka Sierra LeoneSudan Suomen Pakolaisapu

Lue myös

Tunisialaiset poliitikot Bouthaina Elkorbi ja Yamen Akkari

Miten maasta tulee demokratia? – Sitä opetellaan Tunisiassa, jossa uuden polven poliitikot ovat optimisteja kompastuskivistä huolimatta

Yamen Akkari ja Bouthaina Elkorbi ovat Tunisian ensimmäisiä vapaan poliitikkosukupolven edustajia. Kahdeksan vuotta kansannousun jälkeen Tunisia on onnistunut muuttumaan diktatuurista monipuoluedemokratiaksi, jolla on vielä paljon parantamisen varaa. Suomessa vierailleet puolueaktiivit uskovat, että pohjoismainen malli voisi toimia Tunisiassakin.
Maissia pitelevät kädet

Lautasmalli Beniniin – Suomalaisrahoitteinen tutkimushanke parantaa Afrikan ruokaturvaa

Ulkoministeriön rahoittamassa Luonnonvarakeskuksen kuusivuotisessa tutkimushankkeessa muun muassa koulutettiin paikallisia tutkijoita, kartoitettiin villikasvien käyttöä ruuanlaitossa ja tutkittiin maaperän hivenaineita. Tulokset ovat lupaavia.
Vauva syö plumpy'nutia.

Nälkäisten Nutella – Maapähkinätahna on ihmeaine, joka pelastaa vakavasti aliravittuja lapsia nälkäkuolemalta

Ranskalaislääkäri kehitti 1990-luvun lopulla maapähkinätahnan, joka on merkinnyt vallankumousta nälkäkriisien hoidossa: nykyään kaikki vakavasta aliravitsemuksesta kärsivät lapset on periaatteessa mahdollista hoitaa. Tahnan taustalla pyörii bisnes, jota on myös kritisoitu.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.

Pääuutiset

Nainen järven rannalla

Ilmastovirtahepo seisoo olohuoneessamme – Miten ahdistuksen kanssa voi tulla toimeen?

Suomessa on jo saatavilla apua ilmastonmuutoksen aiheuttamaan ahdistukseen. Taiteilija ja tutkija Henna Lainisen työpajoissa puretaan tunteita muun muassa kirjoittamalla kirjeitä tulevaisuuteen. ”Monissa osallistujissa on herännyt myös halu tehdä enemmän ympäristön puolesta”, hän kertoo.
Jäävuoria Grönlannissa

Ympäristöhuoli koskettaa myös lapsia – Katso video partiolaisten mietteistä!

Tiedetoimittaja Mikko Pelttarin lastenkirja Näkymätön myrsky muistuttaa, ettei ilmastonmuutos ole lasten harteilla mutta jokainen voi silti tehdä jotain. Laajasalon opiston toimittajaopiskelijat lukivat kirjan haagalaiselle partiolippukunnalle, jonka jäsenet ovat jo huomanneet ilmaston muuttumisen merkit. Katso video!
Mies puun alla, kivi taustalla

Kenialaisella aktivistilla Paul Okumulla on ajatus siitä, miten rikkaat maat voivat tehdä maailmasta reilumman – ”Lopettakaa sekaantuminen”

Euroopassa keskustellaan nykyään paljon siitä, pitäisikö hyvinvointia mitata jollakin muulla tavalla kuin bruttokansantuotteella. Kenialainen aktivisti Paul Okumu kehottaa miettimään, kenen kustannuksella hyvinvointi tulee.
Mielenosoittajia kylttien kera Tampereella

Nuorille tehty kysely: Ilmastonmuutos suurin huoli ympäri maailman

Ihmisoikeusjärjestö Amnestyn tutkimuksessa yli 10 000 nuorelta kaikilla mantereilla, mitkä heidän mielestään ovat suurimpia ongelmia maailmassa tällä hetkellä. Ympäristö- ja turvallisuuskysymykset nousivat yli muiden.
Kaksi naista tulvavedessä

Bangladeshin ilmastopakolaiset sopeutuvat uuteen pakon edessä – Uudet viljelymenetelmät auttavat sään ääri-ilmiöitä paenneita

Bangladeshilaisen Ruma Begumin perhe joutui muuttamaan jokiuoman eroosion ja viljelysmaan suolapitoisuuden takia. Aluksi vanhat ongelmat jatkuivat, mutta muun muassa uusi kelluva kasvatus on auttanut elinkeinojen monipuolistamisessa.