Kolumbialaisviljelijät vaihtoivat kokan kaakaoon
Chocaguán Amazónico on talonpoikien perustama
pieni kaakaoyritys. Se syntyi keskellä Kolumbian kokaiinibuumia ja
sisällissotaa, mutta on sinnitellyt hengissä jo 15 vuotta.
Chocaguán Amazónico on talonpoikien perustama
pieni kaakaoyritys. Se syntyi keskellä Kolumbian kokaiinibuumia ja
sisällissotaa, mutta on sinnitellyt hengissä jo 15 vuotta.
Italialaisen lähetyssaarnaajan Giacinto Franzoin aloitteesta syntyneessä hankkeessa on mukana 115 kaakaonkasvattajaa Kolumbian Caquetán maakunnasta.
Franzoi saapui Remolino del Caguánin viidakokylään 1978, samoihin aikoihin kuin kokapensas, jonka siemeniä muualta tullut miesryhmä mainosti rikkauden lähteenä.
Kokankasvattajiksi ryhtyneet talonpojat oppivat pian myös valmistamaan lehdistä tahnaa, joka toimii kokaiinin raaka-aineena.
Italiaan viime vuonna palannut Franzoi kuvaa juuri ilmestyneessä kirjassaan kokakaupan "hulluja vuosia".
Viidakkoon ilmaantui muotiputiikkeja ja jalokiviliikkeitä, mutta myös prostituutiota, luvattomia kiitoratoja ja rahaläjiä. Ne katosivat yhtä äkkiä kuin ilmestyivätkin.
Viranomaiset puuttuivat kokabisnekseen vasta 1988, jolloin seudulla tuhottiin 20 laboratoriota. Franzoi etsi keinoja, joilla estää asukkaiden pako ja päätyminen kaupunkislummeihin.
Vaihtoehtoiseksi viljelykasviksi oli ehdolla luonnonkumi, mutta se hylättiin, koska puut alkavat tuottaa vasta kahdeksan vuoden iässä. Kaakao kelpasi, ja tuottajat rekisteröivät Chocaguán-yhtiön 1994.
Vielä vuonna 1993 kokatahnaa myytiin Remolinossa 1 350 dollarilla kilo, kun kaakaopavuista sai vain 2,70 dollaria kilolta.
Chocaguánin valmistama kaakao teki kuitenkin hyvin kauppansa, koska sitä ostivat kaikki, mukaan lukien huumekauppiaat ja seudulla 1960-luvulta toimineen vasemmistolaisen Farc-sissiliikkeen jäsenet, kaakaonviljelyyn erikoistunut agronomi Rodrigo Velaidez kertoo.
Uusi kokabuumi koettiin Kolumbiassa 1996, kun kaupan vapauttamisen myötä kasvanut tuonti ajoi noin viidenneksen perinteisten kasvien viljelijöistä perikatoon.
Maaseudulta katosi yli 300 000 työpaikkaa, YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön konsulttina tuolloin toiminut Dario Fajardo muistelee.
Sotaa vastaan
Sittemmin ylitarjonta romahdutti kokatahnan hinnan.
Farc oli alussa torjunut huumebisneksen, mutta lähti mukaan sen jälkeen, kun armeijan rinnalle syntyneet oikeiston puolisotilaalliset joukot vaurastuivat kokatuloilla.
Kolumbian valtio alkoi alkoi vuonna 2000 myrkyttää kokaviljelmiä katkaistakseen Farcin huumekaupan.
Yhdysvaltain rahoittama hanke tunnetaan nimellä Plan Colombia. Caquetán maakunta kuuluu sen kohdealueisiin, ja sinne on vuodesta 2004 lähtien lähetetty 17 000 sotilasta.
Samaan aikaan Chocaguán laajensi kaakaoviljelmiään ja onnistui hankkimaan kotimaista ja kansainvälistä tukea toiminnalleen.
Yhtiö kuuluu vaihtoehtoisiin ja sodanvastaisiin tuotantoketjuihin, mikä on tuonut sille kehitysapua Sveitsistä ja Hollannista. Nyt sen tuotteita myy muun muassa ranskalainen Carrefour-kauppaketju.
Kaakaopensaita kasvaa 200 hehtaarin alueella, ja yhtiön jalostuslaitoksessa työskentelee seitsemän henkeä.
Yhtiö aikoo siirtää osan tuotannostaan läheiseen Cartagena del Chairán kaupunkiin välttääkseen jokikuljetukset sotavyöhykkeellä.
"Emme ole kokan hävittäjiä, vaan edistämme laittomien kasvien vapaaehtoista korvaamista muilla. Ihmisiä ei ole koskaan pakotettu mihinkään", Velaidez korostaa.
Mainosteksti yhtiön portilla julistaa: "Chocaguán, elinmahdollisuus solidaariselle taloudelle".
Italialaisen lähetyssaarnaajan Giacinto Franzoin aloitteesta syntyneessä hankkeessa on mukana 115 kaakaonkasvattajaa Kolumbian Caquetán maakunnasta.
Franzoi saapui Remolino del Caguánin viidakokylään 1978, samoihin aikoihin kuin kokapensas, jonka siemeniä muualta tullut miesryhmä mainosti rikkauden lähteenä.
Kokankasvattajiksi ryhtyneet talonpojat oppivat pian myös valmistamaan lehdistä tahnaa, joka toimii kokaiinin raaka-aineena.
Italiaan viime vuonna palannut Franzoi kuvaa juuri ilmestyneessä kirjassaan kokakaupan "hulluja vuosia".
Viidakkoon ilmaantui muotiputiikkeja ja jalokiviliikkeitä, mutta myös prostituutiota, luvattomia kiitoratoja ja rahaläjiä. Ne katosivat yhtä äkkiä kuin ilmestyivätkin.
Viranomaiset puuttuivat kokabisnekseen vasta 1988, jolloin seudulla tuhottiin 20 laboratoriota. Franzoi etsi keinoja, joilla estää asukkaiden pako ja päätyminen kaupunkislummeihin.
Kaakao kelpasi kaikille
Vaihtoehtoiseksi viljelykasviksi oli ehdolla luonnonkumi, mutta se hylättiin, koska puut alkavat tuottaa vasta kahdeksan vuoden iässä. Kaakao kelpasi, ja tuottajat rekisteröivät Chocaguán-yhtiön 1994.
Vielä vuonna 1993 kokatahnaa myytiin Remolinossa 1 350 dollarilla kilo, kun kaakaopavuista sai vain 2,70 dollaria kilolta.
Chocaguánin valmistama kaakao teki kuitenkin hyvin kauppansa, koska sitä ostivat kaikki, mukaan lukien huumekauppiaat ja seudulla 1960-luvulta toimineen vasemmistolaisen Farc-sissiliikkeen jäsenet, kaakaonviljelyyn erikoistunut agronomi Rodrigo Velaidez kertoo.
Uusi kokabuumi koettiin Kolumbiassa 1996, kun kaupan vapauttamisen myötä kasvanut tuonti ajoi noin viidenneksen perinteisten kasvien viljelijöistä perikatoon.
Maaseudulta katosi yli 300 000 työpaikkaa, YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön konsulttina tuolloin toiminut Dario Fajardo muistelee.
Sotaa vastaan
Sittemmin ylitarjonta romahdutti kokatahnan hinnan.
Farc oli alussa torjunut huumebisneksen, mutta lähti mukaan sen jälkeen, kun armeijan rinnalle syntyneet oikeiston puolisotilaalliset joukot vaurastuivat kokatuloilla.
Kolumbian valtio alkoi alkoi vuonna 2000 myrkyttää kokaviljelmiä katkaistakseen Farcin huumekaupan.
Yhdysvaltain rahoittama hanke tunnetaan nimellä Plan Colombia. Caquetán maakunta kuuluu sen kohdealueisiin, ja sinne on vuodesta 2004 lähtien lähetetty 17 000 sotilasta.
Samaan aikaan Chocaguán laajensi kaakaoviljelmiään ja onnistui hankkimaan kotimaista ja kansainvälistä tukea toiminnalleen.
Yhtiö kuuluu vaihtoehtoisiin ja sodanvastaisiin tuotantoketjuihin, mikä on tuonut sille kehitysapua Sveitsistä ja Hollannista. Nyt sen tuotteita myy muun muassa ranskalainen Carrefour-kauppaketju.
Kaakaopensaita kasvaa 200 hehtaarin alueella, ja yhtiön jalostuslaitoksessa työskentelee seitsemän henkeä.
Yhtiö aikoo siirtää osan tuotannostaan läheiseen Cartagena del Chairán kaupunkiin välttääkseen jokikuljetukset sotavyöhykkeellä.
"Emme ole kokan hävittäjiä, vaan edistämme laittomien kasvien vapaaehtoista korvaamista muilla. Ihmisiä ei ole koskaan pakotettu mihinkään", Velaidez korostaa.
Mainosteksti yhtiön portilla julistaa: "Chocaguán, elinmahdollisuus solidaariselle taloudelle".
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia