(IPS) -- Länsibengalilainen Haseena Akhtar oli vain kolmentoista ikäinen, kun välittäjä kertoi hänen vanhemmilleen, että he voisivat ansaita sievoisen summan antamalla tytön kashmirilaisen miehen vaimoksi.

Akhtarin vanhemmilla oli kaksi muutakin tytärtä, joiden myötäjäiset he joutuvat maksamaan. Niinpä he antoivat 13-vuotiaan tyttärensä mennä välittäjän mukana. Tuleva aviomies oli kolme kertaa morsianta vanhempi ja vammainen

”Se ei ollut missään mielessä oikea avioliitto. Se oli pelkkä kauppatoimi. Minut myytiin miehelle, joka ei voinut löytää itselleen morsianta Kashmirista, koska hänen oikea jalkansa oli amputoitu muutaman vuoden takaisen pommiräjähdyksen vuoksi”, Haseena Akhtar sanoo.

Seksiorjana ja lapsentekokoneena

Vuoden avioliiton jälkeen Haseena synnytti tyttären. Kahdeksantoistavuotiaana hän oli jo neljän tyttären äiti, ja välit aviomieheen ja tämän sukulaisiin olivat rapautuneet.

”En ollut muuta kuin seksiorja miehelleni, joka halusi minun synnyttävän poikalapsen. Kun niin ei tapahtunut, minua ensin pilkattiin, sitten hakattiin ja lopulta raahattiin ulos kodistani tytärteni kanssa”, Akhtar kertoo.

Kodittomaksi jouduttuaan Haseena Akhtar sai apua naapureilta ja vapaaehtoisjärjestöltä, joka järjesti hänelle siivoustyötä. Kun sovitteluyritykset kariutuivat, Haseenan aviomies maksoi hänelle 500 euroa ja antoi avioeron.

Haseena Akhtarin tarina ei ole Kashmirissa ainutlaatuinen. Väkivallan piinaamasta Intian osavaltiosta on tullut ihmiskauppiaiden turvasatama. Kolme vuosikymmentä kestäneiden levottomuuksien aikana keskimäärin 1 500 ihmistä on kuollut vuosittain.

Lisäksi paljon suurempi joukko militantteja, kidutuksen uhreja sekä ihmisiä, joiden elämään konflikti on vaikuttanut psyykkisesti, on taistellessaan ja taistelun seurauksista toipuessaan ylittänyt perinteisen naimakelpoisuuden rajan ja jäänyt vaille paikallista vaimoa.

Nyt nämä iäkkäät turhautuneet sulhaset kääntyvät välittäjien puoleen. Välittäjät toimittavat heille vieraspaikkakuntalaisia morsiamia vain muutaman tuhannen euron hinnalla.

Suurin osa kashmirilaisten miesten ja teini-ikäisten muualta kotoisin olevien tyttöjen avioliitoista purkautuu tai päättyy muuten huonosti sukupolvikuilun ja kulttuurierojen vuoksi.

Julkisia salaisuuksia

Ihmiskauppiaiden pysäyttäminen ja pidättäminen on muuttunut lähes mahdottomaksi, sillä rikokselle ei löydy todistajia. Mitään tilastojakaan kaupattujen morsianten lukumäärästä ei ole, sillä käytäntö on sosiaalisesti hyväksytty. Lisäksi ihmiskauppiaat ovat väärentäneet morsianten henkilöpaperit, joten edes morsianten ikää ei voida varmentaa.

”Avioliitot solmitaan täysin avoimesti. Vaikka onkin julkinen salaisuus, että vanhemmat ovat myyneet tytöt suurella hinnalla, avioliitot ovat täysin lainmukaisia”, asian arkaluontoisuuden vuoksi nimettömänä puhuva virkamies selittää.

Neljä vuotta sitten tuolloin 14-vuotias Ulfat Bano vietiin Biharista naimisiin Kashmiriin. Banon perheelle annettiin noin tuhat euroa ja vakuutettiin, että tyttö naidaan hyvään perheeseen. Aviomies osoittautui 50-vuotiaaksi kidutuksen uhriksi, joka ei pystynyt löytämään kashmirilaista puolisoa.

Nyt Ulfat Bano on kolmevuotiaan tyttären ja kaksivuotiaan pojan äiti. Hän ei ole avioliittonsa neljän vuoden aikana kertaakaan käynyt kotona Biharissa ja ikävöi sinne koko ajan.

”Kashmir ei ole minulle muuta kuin vankila. Mitä elämää sellainen on, kun en voi tavata vanhempiani ja jakaa heidän kanssaan ilon hetkiä? Aviomieheni pelkää, että jos hän antaa minun tavata vanhempani, en enää palaa. Hän on luultavasti oikeassa”, Bano sanoo.