Internet yleistyy Keniassa

”Tämä on parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut”, 65-vuotias Beliha Ndanyi sanoo leveästi hymyillen odottaessaan sähköpostinsa latautumista toiselle kahvilan tietokoneista.

”Kun jokin aika sitten kaksi lehmääni varastettiin, lähetin viestin pojilleni Amerikkaan, ja muutamassa päivässä he lähettivät minulle rahaa uusien lehmien ostoon.”

Viereisen koneen ääressä kaksi nuorta surfailee netissä.

Talo näyttää samalta kuin Kenian maaseudulla yleiset maissimyllyt, mutta täällä ei jauheta ruokaa, vaikka generaattori jyllää kaksihuoneisen rakennuksen takana. Tämä on internetkahvila Emuhayan piirikunnassa, 500 kilometrin päässä pääkaupungista Nairobista.

Kiambussa, 50 kilometrin päässä Nairobista kuulee samantapaisia tarinoita. Pienviljelijä Fanice Njoki, 58, pitää sähköpostilla yhteyttä Yhdysvalloissa asuvaan poikaansa ja Englannissa asuvaan tyttäreensä.

”Ennen kului kuukausia ennen kuin sain yhteyttä lapsiini ja saatoin kertoa ongelmistani. Mutta siitä lähtien kun tämä tietokone tuotiin tänne, olen halutessani voinut viestitellä vaikka päivittäin”, Njoki sanoo.

Nettikahviloiden yleistyminen Keniassa on seurausta hallituksen päätöksestä alentaa tietokoneiden tullimaksuja. Laitteiden hinnat ovat kahdessa vuodessa pudonneet puoleen, ja tietokoneen voi nyt saada reilulla 500 eurolla.

Yritteliäät henkilöt ovat perustaneet internetkahviloita pääkaupunkiin ja ympäri maata, mutta maaseudun toimipisteiden määrää ei tiedä kukaan. Asiantuntijat arvioivat kuitenkin, että vain kaksi prosenttia kenialaisista verkon käyttäjistä asuu maalla.

Sähköpostin käyttämisestä laskutetaan 16-30 senttiä, joka on puolet ulkomaan kirjeen postimaksusta. Sekin on paljon rahaa Kenissa, jossa 56 prosenttia väestöstä elää alle 82 sentillä päivässä. Ndanyilla ja Njokilla on varaa internetin käyttöön, koska heidän lapsensa lähettävät heille rahaa.

Hinta ei ole ainoa este verkon hyödyntämiselle. Ndanyi ja Njoki ovat lukutaidottomia, ja heidän on saneltava viestinsä sukulaisille tai kahvilan pitäjälle.

Myös pitkät välimatkat ovat ongelma. Emuhayassa jotkut kävelevät kymmenen kilometrin päästä nettikahvilaan.

Kahvilaa pitävän Peter Owuorin mukaan ihmiset käyttävät palvelua saadakseen tietoa ajankohtaisista uutisista sekä maatalouteen ja kauppaan liittyvistä asioista. Kahvilan pito on niin kannattavaa, että Owuor aikoo hankkia kolmannen koneen.

”Suurin haaste on polttoaine. Minulta menee paljon rahaa generaattorin käynnissä pitämiseen”, Owuor sanoo.

Hänen mukaansa nettikahvilat yleistyisivät maaseudulla nopeammin, jos ei olisi pulaa sähköstä ja puhelinlinjoista.

Owuori muistuttaa, että myös kieli tuottaa ongelmia, sillä verkossa on vain vähän aineistoa Afrikan paikallisilla kielillä. Tähän asiaan kiinnitettiin huomiota myös marraskuussa Tunisiassa pidettävän YK:n tietoyhteiskuntahuippukokouksen (WSIS) valmistelukokouksessa.

Malilaisen Afrikan kieliakatemian tutkimusjohtajan Salam Diakiten mukaan ainoa keino saada Afrikka mukaan tietoyhteiskuntaan on varmistaa se, että afrikkalaisia kieliä voidaan käyttää verkossa.

Jotkut asiantuntijat epäilevät afrikkalaisten verkkosivujen taloudellista kannattavuutta, mutta jos Njokia ja Ndanyia on uskominen, afrikkalaiset ovat valmiita lähtemään tiedon valtatielle.