Suorat tulonsiirrot hyödyttäisivät köyhiä | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Suorat tulonsiirrot hyödyttäisivät köyhiä


Paras apu köyhille on monen tutkijan mielestä pieni kuukausittainen käteissumma. Erilaisten lyhytkestoisten hätäapuhankkeiden sijasta tarvittaisiin säännöllistä raha-apua. Suorasta raha-avusta on alettu keskustella muun muassa Mosambikissa.

Miten valtio voisi tehokkaimmin lievittää asukkaidensa köyhyyttä? Yleismaailmallinen kysymys kärjistyy kehitysmaissa, joissa resurssit ovat vähissä. Yhä useammin esiin nousee suora raha-apu, kuten nyt Mosambikissa.

Mosambikin Teten kaupungin hökkelislummissa tehtiin viime vuonna tutkimus, joka kattoi 500 kotitaloutta. Perheisiin kuului 6-10 henkeä, mutta useimpien kokonaistulot jäivät alle 40 euron, joka on maatyöläisen minimipalkka.

Teten asukkaat ovat kuitenkin yritteliäitä. He viljelevät pieniä palstoja, käyvät kauppaa torilla ja bussiasemalla, rakentavat ja vuokraavat hökkeleitä, keräävät ja myyvät polttopuuta. Jotkut myyvä seksiä, ja toiset kerjäävät kadulla. Harvalla on työpaikka kotiapulaisena tai yövartijana.

Tutkituista 14 prosenttia – lähinnä vanhukset ja äidit – saavat valtion sosiaaliapua. Sitä annetaan noin 3 euroa aikuista ja 1,5 euroa lasta kohti kuukaudessa, ilemenee Leonor Teressa Matinen ja Ambrosio de Fonsecan tekemästä selvityksestä.

"Harva slummiperhe saa kolme ateriaa päivässä, ja taloudellinen epävarmuus on jatkuvaa", Matine kertoi köyhyyttä pohtineessa seminaarissa Maputossa.

Suorasta avusta hyviä kokemuksia


Mosambikin sisällissota päättyi 17 vuotta sitten, ja maahan on sen jälkeen saatu houkuteltua ulkomaisia sijoittajiakin. Köyhyys on silti vallalla: Mosambik on 127. YK:n inhimillisen kehityksen indeksissä, joka kattaa 135 maata.

Talonpojan käteisansiot jäävät usein alle euroon kuukaudessa, brittiläinen tutkija Joseph Hanlon sanoi. YK:n mukaan Mosambikin lasten aliravitsemus on kasvussa.

Monen tutkijan mielestä paras apu köyhille on pieni kuukausittainen käteissumma. Siitä on saatu hyviä kokemuksia muun muassa Meksikossa ja Brasiliassa.

"Syrjäseutujen vanhuksille käteisestä on enemmän hyötyä kuin ruoka-avusta. Rahan turvin he voivat hankkiutua sairaalaan ja ostaa, mitä tarvitsevat", Beirassa toimivan Helpage järjestön johtaja Janet Duffield selitti.

Järjestö on tutkinut vanhusten köyhyyttä oloissa, joissa perinteiset turvaverkot pettävät ja rahalähetykset ulkomailta ehtyvät.

"Köyhien kulutus on hyvin järkevää. Jopa yksi dollari (0,74 euroa) viikossa auttaa tekemään tuottoisia investointeja", Helpagen tutkija Sydney Machafa jatkoi.

Mosambikin budjetista menee vain 0,6 prosenttia sosiaalitukeen.

Auttajat haluttomia


Tutkijoiden mielestä erilaisten lyhytkestoisten hätäapuhankkeiden sijasta tarvittaisiin säännöllistä raha-apua. Nykyisin maaseudulla on heikosti kysyntää maataloustuotteille, koska asukkailla ei ole rahaa ostaa mitään.

"Kaikille jaettava avustus suojelisi köyhiä ja kiihdyttäisi maaseudun talouskasvua", riippumaton konsultti Bridget O'Laughlin uskoo.

Rahan jakaminen 20-miljoonaiselle väestölle vaatisi kuitenkin suostumuksen myös avunantajilta, jotka kustantavat yli puolet Mosambikin 2,6 miljardin euron budjetista.

Hanlonin mukaan "kehitysaputeollisuus" ei halua sitoutua pitkäkestoisiin hankkeisiin, joista ei näy ulospääsyä.

Kuka on köyhistä köyhin?

Malawi alkoi syksyllä 2006 kokeilla sosiaaliavun jakamista seitsemällä maan 27 alueesta. Pienin avustus on kolme euroa kuussa, ja lasten koulunkäyntiä kannustetaan noin euron lisätuella.

[img_assist|nid=231989|title=|desc=|link=none|align=left|width=200|height=200]Sosiaaliapukokeilu on nyt joutunut arvostelun kohteeksi, koska tukea saavien valinta koetaan paikoin epäoikeudenmukaiseksi.

Miten erottaa "todella köyhät" muista köyhistä maassa, jonka asukkaista 65 prosenttia elää alle dollarilla (0,74 eurolla) päivässä? Malawin kansalaisjärjestöjen IPRSE-tutkimuslaitos kysyy.

Avunsaajat valitsee paikallisista asukkaista koottu lautakunta, johon kuuluu yleensä perinteisiä päälliköitä ja muita arvohenkilöitä.

"Ongelmia syntyy, kun köyhät joutuvat valitsemaan toisia köyhiä edunsaajiksi. Valintaan pitäisi löytää parempi tapa", IPRSE:n kehitys- ja ohjelmajohtaja Paul Msoma sanoo.

Avun piiriin on päässyt esimerkiksi Malita Namalomba, 65, joka on joutunut huolehtimaan seitsemästä orvoksi jääneestä lapsenlapsestaan.

"Tuki auttaa minua ruokkimaan ja kouluttamaan lapset. Mutta naapurini ovat yhtä köyhiä, eivätkä he saa mitään. He ovat alkaneet karsastaa minua", Namalomba kertoo.

Lisää uusi kommentti

Lue ohjeet ennen kommentointia