Reilusta kaupasta esitettyä kritiikkiä

Reilun kaupan järjestelmästä voidan ajatella myös toisin. Muun muassa Helsingin kauppakorkeakoulun kansainvälisen talouden professori Pertti Haaparanta on kritisoinut järjestelmää. Hänen mukaansa Reilu kauppa vain siirtää rikkauden maiden kahvista maksamaa tuloa köyhästä kahvintuottajamaasta toiseen. Kahvin kokonaiskysyntä ei kasva, ja “epäreilua” kahvia tuottavien maiden tuottajat kärsivät.

Haaparannan mukaan Reilun kahvin tuotannon lisääntyminen lisää maan kysyntää ja siten suurimman hyödyn järjestelmästä saavat maanomistajat. Myös kaikkein huonoimmin palkatut työntekijät hyötyvät jonkin verran.

Reiluun kauppaan liittyy Haaparannan huomioiden mukaan paljon samanlaisia elementtejä kuin muihinkin rikkaiden maiden kansalaisjärjestöjen toimintaan. Tietyt ehdot, esimerkiksi ympäristöehdot, on täytettävä, että rahaa saa tai pysyy järjestelmässä mukana. Ehdoista aiheutuva suurin ongelma Haaparannan mielestä on se, etteivät maat ja kansalaiset silloin voi käyttää varoja itse tärkeinä pitämiinsä kohteisiin.

Samoin järjestelmä Haaparannan tutkimuksen mukaan sitoo kehitysmaiden kansalaisia tuottamaan halpoja tavaroita vanhentuneella teknolgialla. Näin he tarvitsevat jatkuvasti rikkaiden maiden tukea. Haaparanta toteaakin, että Reilussa kaupassa kehitysmaahan siirtyvät varat voisi käyttää tehokkaammin, jos ne annettaisiinkin puhtaana apuna ja tuettaisiin sellaista paikallista toimintaa, joka pyrkii etsimään mahdollisuuksia tuottavampaan toimintaan.