Kirsi Junttila

26.10.2006

Kehitysmaiden vesi ja saniteettihuollon kuntoon saattaminen maksaa, mutta kyse on kannattavasta investoinnista. Jos ilman puhdasta juomavettä ja kelvollista perussaniteettia vailla olevien ihmisten määrä halutaan puolittaa vuoteen 2015 mennessä, se edellyttää 11,3 miljardin dollarin investointeja vuodessa. Säästöjä kertyy kuitenkin moninkertainen määrä, 84 miljardia dollaria.

26.10.2006

Lähes puolet maapallon väestöstä elää vailla käymälää tai viemäröintiä. Maastossa lojuvat jätökset yhdessä huonon hygienian kanssa ovat suuri terveysriski. Ulosteiden likaaman veden ja maan välityksellä leviävät monet ripulia aihettavat bakteerit, erilaiset suolistomadot ja loiset. Käymälöiden puute voi myös estää tyttöjen koulunkäynnin.

26.10.2006

Naiset vastaavat yleisesti vesihuollosta kehitysmaissa. Usein vettä joudutaan hakemaan pitkien matkojen takaa ja perheen tarvitseman veden keräämiseen saattaa kulua kuusi tuntia. Mikäli vesi- ja saniteettihuoltoa saadaan kehitysmaissa parannettua YK:n vuosituhattavoitteen mukaan, tuottaa se jo pelkästään ajansäästönä 20 miljardia työpäivää lisää joka vuosi.

26.10.2006

Elääkseen ihminen tarvitsee päivässä yhdestä neljään litraan vetta, puolet juomavettä ja toinen puoli ruoan mukana. Lisäksi vettä tarvitaan peseytymiseen. YK:n suositusten mukaan jokaisella tulisi olla 15-20 litraa puhdasta vettä päivää kohti. Monissa kehitysmaissa tästä tavoitteesta jäädään jälkeen ja vastaavasti Suomessa vettä kulutetaan keskimäärin 200 litraa henkeä kohti vuorokaudessa.

26.10.2006

Suurin osa maapallosta on veden peitossa, mutta kaikesta vedestä vain 2,5 prosenttia on makeaa vettä - ja tästäkin suurin osa on jäätikköjä. Noin 40 prosenttia maailman väestöstä elää alueilla, joilla kärsitään vesipulasta. Kiinassa, Intiassa ja osissa Yhdysvaltoja vettä käytetään enemmän kuin se ehtii uusiutua. Pohjavesien pinta on monin paikoin laskenut huolestuttavan alas liiallisen keinokastelun tai teollisuuden suuren vedenkäytön vuoksi.

26.10.2006

Lähes joka kuudes maapallon asukkaista joutuu päivittäin käyttämään likaista vettä peseytymiseen ja juomiseen. Vielä suurempi osa ihmisistä elää ilman saniteettihuoltoa. Likainen vesi, käymälöiden ja viemäröinnin puute sekä huono hygienia aiheuttavat 80 prosenttia kehitysmaiden sairauksista.

23.10.2006

YK:n vuosituhattavoitteissa on sitouduttu köyhyyden puolittamiseen vuoteen 2015 mennessä. Tähän tavoitteeseen pyritään muun muassa kansallisilla köyhyyden vähentämisohjelmilla, budjettituella ja johdonmukaistamalla kehityspolitiikkaa. Monien YK-järjestöjen keskeinen tehtävä on köyhyyden vähentäminen.

23.10.2006

Koska köyhyys on laajempi onggelma kuin rahan puute, sen mittaaminen ei onnistu vain taloudellisilla mittareilla. Yleisesti käytetty talousmittari bruttokansantuote (BKT) kuvaa köyhyyttä vain osittain. Köyhyyden mittaamiseen tarvitaan mittareita, jotka ottavat huomioon myös hyvinvoinnin ja inhimillisen kehityksen ulottuvuudet.

23.10.2006

Köyhyydelle on monia syitä, joista osa periytyy kehitysmaiden siirtomaakaudelta. Niiden lisäksi muun muassa maailmankaupan epäoikeudenmukaisuudet, velkaongelma, huono hallinto, sodat ja luonnonkatastrofit ovat köyhyyden aiheuttajia.

23.10.2006

Noin 70 prosenttia äärimmäisessä köyhyydessä elävistä on naisia, naiset tekevät myös paljon palkatonta työtä maataloudessa, kotitaloudessa ja perheen pienissä yrityksissä. Naisten köyhyys ilmenee myös koulutuksen heikkoutena, lukutaidottomuutena ja raskauteen liittyvinä terveysongelmina.

23.10.2006

Äärimmäisen köyhyyden rajana pidetään yhtä dollaria päivää kohti. Maailmanpankin arvion mukaan noin 1,2 miljardia ihmistä elää äärimmäisessä köyhyydessä. Huolestuttavaa on, että tulokuilu kasvaa. Köyhyys on muutakin kuin puutetta rahasta, se on hyvin moniulotteista puutetta elämän perustarpeista ja hyvinvoinnista.

23.10.2006

Maailmanlaajuinen tulonjako on epäoikeudenmukainen - noin 40 prosenttia maailman ihmisistä elää köyhyysrajan alapuolella. Köyhyys on kutenkin laajempi ilmiö kuin rahan puute. Kyse on muun muassa osattomuudesta, syrjäytymisestä, turvattomuudesta ja ihmisoikeuksien toteutumattomuudesta.

20.10.2006

Suomi rahoittaa pienrahoitushankkeita osana virallista kehitysyhteistyötä. Varoja ohjataan pienlainoitukseen suorana valtioiden välisenä tukena, kansalaisjärjestöjen sekä Finnfundin kautta. Kansalaisjärjestöistä muun muassa Kirkon ulkomaanapu, Suomen World Vision, ja ABILIS-säätiö, ylläpitävät pienlainoitusprojekteja.

20.10.2006

Pienlaina ei ole kaikkiin ongelmiin soveltuva patenttiratkaisu. Esimerkiksi elinkeinotoiminnan lainarahoitus ei auta, ellei ole asiakkaita. Pienlainoitus ei myöskään yksin voi poistaa köyhyyttä ja monet kriitikot syyttävät pienlainoitusjärjestelmää kehitysyhteistyövarojen varastamisesta. Samoin monet pienlainoja myöntävät laitokset kärsivät rahapulasta.

20.10.2006

Pienlainoituksen idean kehittäjänä pidetään Nobel-palkitun Muhammad Yunusin perustamaa Grameen-pankkia. Toiminta on laajentunut ja Maailmanpankin arvioiden mukaan nykyisin on noin 10 000 erilaista pienrahoitusta tarvoavaa pankkilaitosta. Myös monet YK-järjestöt ovat jo pitkään olleet mukana pienrahoitusohjelmissa.

20.10.2006

Naisten syrjintä kehitysmaissa on yleistä ja yksi osoitus syrjinnästä on se, etteivät köyhät naiset voi saada pankkilainoja, koska naisia pidetään riskiasiakkaina. Pienlainoja myöntävien kokemuksen mukaan naiset hoitavat lainansa tunnollisesti. Pienlainat ovat yksi tapa vahvistaa naisten asemaa yhteisössään.

20.10.2006

Pienlainoja käsittelevissä tutkimuksissa on todettu, että lainoja ottaneet perheet ovat panostaneet muun muassa parempaan ruokaan, terveydenhuoltoon, lasten koulutukseen ja elinkeinotoiminnan kehittämiseen. Esimerkiksi lähes puolella bangladeshilaisen Grameen-pankin asiakkailla tulot olivat nousseet yli köyhyysrajan.

20.10.2006

Lainoituksen tavoitteena on taata kehitysmaiden köyhille mahdollisuus omavaraisuuteen ja parempaan elintasoon. Pienlainoihin liittyy usein sosiaalisia ohjelmia, kuten aikuisten perusopetusta, terveyskasvatusta sekä ammatti- ja yrittäjäkoulutusta.

20.10.2006

Kehitysmaissa arvioidaan olevan noin 500 miljoonaa kotitaloutta, jotka tarvitsisivat pienlainaa. Pienlainatoiminnan piirissä on kuitenkin noin sata miljoonaa kotitaloutta, noin viidennes lainaa tarvitsevista.

20.10.2006

Pienlainoja ottavat köyhät ammatinharjoittajat, kuten kalastajat, katukauppiaat, pienviljelijät tai käsityöläiset. Pienlainoitusta tarvitsevat myös lukemattomat köyhät kotitaloudet, jotka haluavat parantaa asuinolosuhteitaan. Monet pienlainat on tarkoitettu ainoastaan köyhille naisille.