Radikaalia kulttuuria epäkohtia vastaan

Sosialistiliiton järjestämillä Antikapitalistisilla päivillä keskusteltiin lauantaina radikaalikulttuurin paluusta kirjailija Jani Saxellin johdolla. Hänen uunituore teoksensa "Minä, Lotta ja Päivikki" kuvaa muun muassa globaalisaation vastaista liikettä ja aktivistien elämää vuosisadan vaihteessa.

"Mielestäni ei voida puhua radikaalikulttuurin paluusta, koska se ei ole koskaan minnekään hävinnytkään. Valtamedia ei vain ole nostanut sitä esiin", Saxell totesi alustuksessaan.

Kirjailijan mukaan 1990-luvun postmodernistinen aalto pyyhkäisi täysin alleen kantaaottavan taiteen. Postmoderni suuntaus korosti ironiaa ja irtautumista kaikenlaisista aatteista ja suuntauksista. "Nyt alkaa olla taas tällaisia jalat maassa olevia kirjoja, joissa uskalletaan olla tosissaan, välillä pateettisia ja epäsentimentaalisella tavalla romanttisia", Saxell toteaa Murros-lehdessä.

Julistavuus ei muodissa

Ironisuus on kuitenkin tarttunut myös kantaaottavaan taiteeseen. 1970-luvun julistavuutta ei sellaisenaan enää juuri ole. "Yhteiskunnallisessa kirjallisuudessa näkyy sama tyyli kuin globalisaatiokriittisessä liikkeessä. Julistavuutta vältetään ja asiat pyritään esittämään toisin." Kirjailija pohti nykyisen poliittisuuden juurien olevan enemmänkin laaja-alaisella 1930-luvulla kuin 1970-luvun taistolaisuudessa.

Yleisökeskustelussa julistavuudesta puhuttiin pitkään. Vaikka monet pitivätkin piilotettua sanomaa ja kysymysten esittämistä radikaalitaiteen tehokkaampana vaikutuskeinona, kaipasivat toiset myös avointa julistamista pohdiskelevamman tyylin lisäksi.

Raikas tuulahdus Pohjoismaista

Yleisö keskusteli vilkkaasti mm. amerikkalaisista elokuvista ja niissä tapahtuneista muutoksista viimeisen viiden vuoden aikana. "Kaupallisissa valtavirtaelokuvissakin ajattelu on alkanut olla sallittua", totesi puhetta johtanut Pia Kovin. Hollywood-elokuvissa nähtiin paljon piilopoliittisia merkityksiä ja uusimmissa elokuvissa yhä synkempi viesti siitä, ettei mitään voida muuttaa.

Pohjoismaista uutta elokuvaa sen sijaan pidettiin virkistävänä yllätyksenä. "Pohjoismaissa ollaan kuitenkin ydin-Euroopan ulkopuolella. Ehkä siksi joitain asioita nähdään selvemmin", pohti kirjailija Saxell. Keskustelussa mainittiin tanskalainen Lars von Trier ja suomalainen Aki Kaurismäki. Myös ruotsalaisen Lukas Moodisonin Lilja 4-ever -elokuvaa pidettiin hyvänä esimerkkinä radikaalitaiteesta, joka saa katsojassa aikaan oikeita ajattelumuutoksia.

Aikansa lapsi

Radikaalikulttuurin nähtiin olevan paljolti kiinni ajassa. 2000-luvun vaihteen merkkipaaluina toimivat suuret mielenosoitukset Seattlessa, Göteborgissa ja Prahassa sekä terroristi-isku New Yorkiin. Ne ovat vaikuttaneet osaltaan kantaaottavan kulttuurin nousuun valtavirtaa kiinnostavaksi ilmiöksi.

Vaikka keskustelu käsittelikin kulttuuria pitkälti taiteena, nähtiin radikaalikulttuuri myös eräänlaisena ehtona radikaalille liikkeelle: liikettä ei synny ilman maaperää, josta ajatukset ja ilmiöt kasvavat. Radikaalikulttuurin merkitys nähtiin myös hengen luojana ja ylläpitäjänä.

Antikapitalistiset päivät pidettiin 10. – 12.10. Domus Academicalla.