Putinin Venäjä murhaa aktivisteja

21. toukokuuta 2003 ihmisoikeusloukkauksista Tshetsheniassa raportoinut Zura Bitieva sidottiin kotonaan ja tapettiin kolmella päähän ammutulla luodilla. Venäjän turvallisuuspalvelu FSB painostaa Bitievan tytärtä Luisa Bisievaa, koska tämä on vienyt murhan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

Tshetshenian sodan alkamisen kymmenvuotispäivä 11. joulukuuta meni ohi ilman suuria otsikoita ja käytännössä huomiotta. 100 000 ihmistä kuoli 20 kuukautta jatkuneissa taisteluissa 1994 -96 ilman, että se ketään suuremmin liikutti silloinkaan.

Tappaminen jatkuu myös toisessa Tshetshenian sodassa ilman kansainvälisiä mielenosoituksia, etusivun uutisia tai valtioiden johtajien paheksuntaa. Amnesty International julkaisi EU-Venäjä -huippukokoukseen marraskuun lopussa uuden 28-sivuisen raportin ihmisoikeuksien puolustajien kovasta kohtalosta Venäjän hallitsemassa Tshetsheniassa ja sen naapuritasavalloissa.

Väärinkäytöksistä raportoivia katoaa ja murhataan jatkuvasti, mutta Euroopalle Tshetshenia pysyy sitkeästi Venäjän sisäisenä asiana.

- Ilmeisesti presidentti Vladimir Putinin liittyminen Yhdysvaltojen johtamaan terrorismisotaan on aivopessyt länsimaat siinä määrin, ettei kokonaisen kansan tuhoaminen tunnu missään, arveli Suomi-Tshetshenia-seuran hallituksen jäsen Alha Ahmethanov sodan vuosipäivänä STT:n haastattelussa.

amassa haastattelussa Maanpuolustuskorkeakoulun erikoistutkija Alpo Juntunen muistutti sodan kyynisestä lähtökohdasta:

- Neuvostoliiton hajottua presidentiksi noussut Boris Jeltsin ei pystynyt estämään esimerkiksi Georgian ja Azerbaidzhanin irrottautumista tasavaltojen joukosta.

- Hän menetti osittain kasvonsa ja tarvitsi nopean sekä voitokkaan sodan arvovaltansa pönkittämiseksi. Tshetshenia oli öljyvarojensa ja Kaspianmereen johtavien maantieteellisten yhteyksiensä vuoksi tärkeä tasavalta.

Sotapropaganda Venäjällä oli niin kovaa, että jopa demokraattisena puolueena tunnettu Jabloko on kannattanut hyökkäystä. Silti Venäjällä toimii sotaa vastustavia ihmisoikeusryhmiä, jotka ovat kertoneet sen tuhoista ohi Venäjän asettaman tiukan uutissulun. Niiden jäsenet ovat tehneet kanteluita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen usein oman henkensä kaupalla, kirjaimellisesti.

Amnestyn tuoreessa raportissa kerrotaan useita tapauksia kidutuksesta, raiskauksista ja murhista tämän toiminnan seurauksena.

Eikä kyse ole vain takavuosien tapahtumista, vaan "rauhoittuneessa" sodassa vuonna 2004 tapahtuneista murhista. Vaarassa ovat aktivistien lisäksi harvat itsenäiset journalistit ja lakimiehet.

Kantelut Venäjän tuomioistuimiin ovat turhia. Tuskin ketään on asetettu syytteeseen, vielä harvempi tuomittu.

Ystävyysseura
ainon kohteena

Yksi systemaattisen väkivallan kohteina olevista järjestöistä on vuonna 2000 perustettu Venäjä-Tshetshenia-ystävyysseura. Sen jäsenet ovat sekä tshetsheenejä että venäläisiä, jotka vastustavat vihollisuuksia etnisten ryhmien välillä.

Järjestön toimisto on Nizhni Novgorodissa. Sen johtaja Imran Ezhiev on myös Moskovan Helsinki-ryhmän aluekoordinaattori.

Ezhiev on pidätetty pitkälti yli kymmenen kertaa, mutta hän jatkaa työtään. Esimerkiksi tammikuussa 2004 hänet pidätettiin kollegojensa kanssa vierailusta tshetsheenipakolaisten leirillä Ingushiassa. Sotilaat syyttivät Imran Ezhieviä yrityksestä synnyttää laiton mielenosoitus leirillä. Häntä hakattiin ja uhattiin luovuttaa Venäjän erikoisjoukoille, jolloin seurauksena olisi katoaminen jäljettömiin.

Kun Imran Ezhiev helmikuussa valitti kohtelustaan Ingushian sisäministeriölle, hänelle sanottiin, että ihmisoikeusaktivistien ja journalistien on laitonta vierailla leireillä.

Viime heinäkuussa yli 40 poliisia teki ratsian Venäjä-Tshetshenia-ystävyysseuran toimistoon ja takavarikoi materiaalia, muun muassa ihmisoikeusloukkausten kohteiksi joutuneiden todistuksia Venäjän erikoisjoukkojen uhreiksi joutuneilta. Imran Ezhiev saapui paikalle ratsian yhä jatkuessa ja syytti poliisia laittomuudesta, koska heillä ei ollut kotietsintälupaa. Ezhieville vastattiin, että "sinun syntymäsi oli laitonta. On laitonta, että olet tshetsheeni."

Ingushian syyttäjänvirasto ei ole ottanut tutkittavakseen ystävyysseuran valitusta poliisin toiminnasta.

Kolme luotia
äähän

Zura Bitieva toimitti Amnestylle tietoja ihmisoikeusloukkauksista toisen Tshetshenian sodan alusta lähtien. Hän myös järjesti rauhanmarsseja ja mielenosoituksia sotaa vastaan. Bitieva kuului Venäjä-Tshetshenia-ystävyysseuraan ja Sotilaiden äidit -järjestöön. 21. toukokuuta 2003 noin 15 miestä tunkeutui Bitievan asuntoon Kalinovskajassa. Useimmat eivät olleet naamioituneita ja myöhemmin silminnäkijät vakuuttivat, etteivät he ainakaan tshetsheenejä olleet.

Sotilaat, joiden uskotaan olleen Venäjän erikoisjoukkoja Hankalan tukikohdasta, ampuivat Zura Bitievan, tämän miehen Ramzan Iduevin, heidän poikansa Idris Iduevin ja Zuran veljen Abubakar Bitievin. Ruumiit löydettiin kädet ja jalat sidottuina, suut oli teipattu kiinni.

Jokaista oli ammuttu kolmesti takaapäin päähän.

Naapureiden mukaan sotilaat olivat aiemmin tunkeutuneet toiseen asuntoon, mutta paperit tarkastettuaan todenneet olevansa väärässä talossa. Zura Butievan tytär Luisa Bisieva vei äitinsä murhan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Turvallisuuspalvelu FSB:n miehet ovat kuulustelleet Bisievaa ja uhkailleet syytteellä aseiden salakuljetuksesta tshetsheenikapinallisille.

Rikos olla
shetsheeni

16. tammikuuta 2004 ihmisoikeusaktivisti Aslan Davletukaevin runneltu ruumis löytyi Gudermesin kaupungin läheltä Tshetsheniassa. Hänkin oli toiminut ystävyysseurassa ja joutunut erikoisjoukkojen pidättämäksi viikkoa aiemmin.

9. tammikuuta viisi sotilasajoneuvoa oli pysähtynyt Davletukaevien talon eteen, passit vaadittiin tarkastettavaksi ja Aslan uhattiin ampua talon pihalle vaimonsa ja lastensa edessä, jos hän ei lähde sotilaiden mukaan.

Aslan Davletukaevin isälle vastattiin, että pojan rikos on olla tshetsheeni. Kun ruumis viikkoa myöhemmin löytyi, omaiset hädin tuskin tunnistivat Aslania. Niin runneltu se oli.

Ketään ei ole asetettu murhasta syytteeseen.

Artur Akhmatkhamovin tapaus on tyypillinen, mitä tulee virallisen Venäjän reaktioon väkivaltaa kohtaan. 22-vuotias Groznyin öljyinstituutin opiskelija oli juuri mennyt naimisiin Imran Ezhievin sukulaisen kanssa ja alkanut toimia Venäjä-Tshetshenia-ystävyysseurassa, kun hänet pidätettiin kadulta 2. huhtikuuta 2003.

Yli vuosi myöhemmin Artur Akhmatkhanovin sukulaisilla ei ollut tietoa hänen olinpaikastaan. Virallisen tiedon mukaan armeijalla ei ollut osuutta asiaan. Armeijan edustaja N.S. Popenko kirjoitti maaliskuussa 2004 Tshetshenian viranomaisille, ettei tuona päivänä järjestetty mitään erikoisoperaatioita Tshetshenian alueella eikä ketään pidätetty.

Luisa Khasanova Betergiraeva ammuttiin 13. joulukuuta 2001 venäläissotilaiden tiesululla lähellä Argunin kaupunkia. Hän työskenteli Hankalan sotilastukikohdassa ja toi sieltä tietoa Venäjä-Tshetshenia-ystävyysseuralle.

Imran Ezhiev kertoi kesäkuussa 2004 varoittaneensa Luisaa ja kehottaneensa häntä varovaisuuteen. Luisa oli vastannut, ettei lopeta ennen kuin kuolee. Hän oli sanonut, ettei toimi Putinia vastaan, vaan auttaa tätä tuomaan rauhan Tshetsheniaan. Imran Ezhievin serkku Ahmed Ezhiev puhui Luisan hautajaisissa ja vaati murhaa tutkittavaksi. Seuraavana yönä hänetkin ammuttiin.

Selvityksiä kolmen
uoden kuluttua

Luisan mies Khizir Betergiraeva jätti asiasta tutkintapyynnön 20. joulukuuta 2001, mutta häntä kuultiin ensimmäisen kerran vasta vuosi myöhemmin. Vasta huhtikuussa 2004 Argunin kaupungin viranomaiset alkoivat kysellä Moskovasta, mikä sotilasosasto tiesululla oli joulukuussa 2001.

Heinäkuussa 2004 Luisan poika Zelimkhan Betergiraev pidätettiin kotoaan ja hän on siitä lähtien ollut "kadoksissa." 14-15 sotilasta hyökkäsi 20. heinäkuuta Betergiraevien kotiin ja kyseli myös toista poikaa Zaur Betergiraevia. Isää hakattiin, samoin tytärtä ja miniää. Kun he kysyivät, miksi, vastaus kuului, "että valittaisitte vähemmän. Koko Eurooppa tietää jo teistä."

29. marraskuuta 2002 naamioidut miehet ampuivat Malika Umazhevan kotiinsa. Sotilaat väittivät etsivänsä ääri-islamisteja. Umazheva oli Alhan-Kalan kylän entinen paikallisjohtaja, jolla oli ollut
seita yhteenottoja venäläisviranomaisten kanssa kuolemaansa edeltävinä kuukausina. Hän oli koonnut tietoja alueensa ihmisoikeusloukkauksista itsenäisille journalisteille.

Amnesty jututti myös nimettömänä esiintyvää tshetsheeninaista, joka on toiminut humanitaarisissa järjestöissä Pohjois-Kaukasuksella. Vuonna 2003 hänet pidätettiin kuukaudeksi. Poliisi ja FSB syyttivät häntä valheiden levittämisestä Tshetsheniasta, työskentelemisestä Venäjän vihollisten
yväksi ja naisten värväämisestä itsemurhapommittajiksi.

Pidätyksen aikana naista kidutettiin raiskaamalla ja hakkaamalla. Nyt hän elää piilossa ja kertoi Amnestylle kärsivänsä kivuista vielä seitsemän kuukautta vapauttamisensa jälkeen. Lääkäriin hän ei ole uskaltautunut, koska sotilaat uhkasivat tappaa, jos nainen kertoo kenellekään kidutuksesta.

Katoamisia myös
ngushiassa

Vuonna 2004 väkivaltaisuudet ovat levinneet myös Tshetshenian naapuriin Ingushiaan. Venäjän ja Tshetshenian joukot ovat tehneet ratsioita, joiden tuloksena ihmisiä on "kadonnut" ja tapettu. Myös tshetsheenikapinalliset ovat syyllistyneet iskuihin naapuritasavallan puolelle.

Maaliskuussa 2004 noin 200 mielenosoittajaa, pääasiassa opiskelijoita, kokoontui Magasin hallintorakennusten eteen protestoimaan tovereidensa katoamisia ja murhia vastaan. Mielenosoittajia hakattiin ja pidätettiin.

Kesäkuussa 2004 opiskelijajoukko joutui viranomaisten kanssa vaikeuksiin, kun se yritti levittää Ingushiassa venäläistä Novaja Gazeta-lehteä, jossa katoamisista kerrotaan.

Viranomaiset eivät halunneet inguusien lukevan näistä kahdesta tapauksesta: 11. maaliskuuta 2004 pidätettiin Ingushian hallituksen palveluksessa ollut Rashid Ozdoev, joka oli tehnyt useita valituksia "katoamisista" ja tapoista, joista epäillään turvallisuuspalvelu FSB:tä. Ozdoev ei välittänyt varoituksista, joiden mukaan hän vaaransi henkensä. Yksi pidätykseen osallistuneista autoista on tunnistettu FSB:n autoksi.

Rashidin isä, entinen tuomari Boris Ozdoev aloitti asiasta omat tutkimuksensa ja löysi epäillyn, ingushialaisen FSB:n jäsenen, joka myönsi oikeudessa osallistuneensa Rashidin katoamiseen. Nauha hänen todistuksestaan on toimitettu Venäjän syyttäjäviranomaisille.

Amnestyn mukaan Stavropolista kotoisin oleva FSB-upseeri Igor Onitshenko puolestaan kirjoitti itse syyttäjäviranomaisille osallistuneensa 50 ihmisen kidutukseen ja 35:n tappoon. Hän ei maininnut nimiä, mutta kertoi murtaneensa kädet ja jalat mieheltä, joka oli tehnyt valituksia Ingushian FSB:n johdolle.

2. elokuuta 2004 Sergei Frindiski syyttäjävirastosta kuittasi asian Novaja Gazeta-lehdessä, ettei kumpikaan syyllisyytensä tunnustaneista miehistä ollut FSB:n palveluksessa.

16. maaliskuuta 2004 katosi myös tietokoneasiantuntija Timur Jandiev Nazranista. Hänen vanhempansa eivät osanneet sanoa Amnestyn edustajille muuta syytä kuin että tämä tunsi Rashid Ozdoevin ja oli ehkä auttanut tätä kokoamaan ja julkaisemaan internetin kautta tietoja Ingushian FSB:n harjoittamista laittomuuksista.

Lääkärit
terroristeina"

Kesäkuussa 2004 Amnesty tapasi Ingushiassa joukon naisia, jotka työskentelevät humanitaariselle järjestölle International Medical Corps (IMC). 14 heistä, kaikki lääkäreitä, olivat aiemmin vuoden aikana löytäneet kuvansa eri puolilla Venäjää levitetyistä sisäministeriön julisteista, joissa heidän väitettiin suunnittelevan terroritekoja.

Julisteet ilmestyivät ensimmäisen kerran Moskovan metropommin jälkeen 6. helmikuuta 2004. Sisäministeriön ja FSB:n edustajat väittivät IMC:lle, että naisten kuvat olivat löytyneet tshetsheeniterroristien salaisesta piilopaikasta.

Toukokuussa FSB ilmoitti IMC:lle, ettei naisia epäillä mistään, mutta ainakin vielä kesäkuussa julisteet olivat nähtävissä Moskovan alueen nettisivuilla. Moskovan kaupungin edustaja pyysi asiaa anteeksi, mutta syyskuussa Beslanin koulukaappauksen jälkeen naisten kuvat ja nimet ilmestyivät jälleen joillekin nettisivuille, televisioon Volgogradissa ja sanomalehteen Pohjois-Ossetiassa.

Venäjän oikeusjärjestelmässä on mahdollista syyttää armeijan edustajia ihmisoikeusloukkauksista. Amnestyn mukaan tällaiset syytteet eivät useinkaan johda mihinkään ja päätyvät vain harvoin oikeuteen asti.

Koska Venäjältä ei oikeutta saa, monet tshetsheenit ovat vieneet asiansa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Se on tie ojasta allikkoon. Amnestyn raporttien mukaan Strasbourgista oikeutta hakeneet joutuvat kotimaassaan kuoleman vaaraan ja monia on tapettukin.

- Euroopan unionilla ei ole yhteistä strategiaa Tshetshenian suhteen. EU-maiden linjat menevät ristiin, kun esimerkiksi Italian pääministeri Silvio Berlusconi on ilmoittanut tukevansa Putinia. Lisäksi monien valtioiden kanta on se, että Tshetshenian kriisi on Venäjän sisäinen asia, sanoi ulkopoliittisen instituutin tutkija Vadim Kononenko STT:n haastattelussa.

http://hirvasnoro.blogspot.com

Julkaisija: KU