Öljysopimuksen hintana <br>kaksi jalkapalloa ja pilli

Vuonna 2001 italialaisen petrokemian yhtiön Enin tytäryhtiö Agip Oil Ecuador BV teki kohtuullisen hyvän kaupan. Se teki huarani-intiaanien kanssa sopimuksen oikeudesta porata öljyä heidän asuinalueillaan Ecuadorin sademetsissä. Sopimuksessa huaranit luopuivat oikeudestaan haastaa yhtiö myöhemmin oikeuteen öljynporauksesta mahdollisesti syntyvistä ympäristötuhoista.

Agip maksoi intiaaneille mm. ruokaa ja lääkkeitä, 3 500 dollarin arvoisen koulutalon, Ecuadorin lipun, kaksi jalkapalloa ja erotuomarin pillin.

Öljyvarojen ehtyessä mustaa kultaa etsitään epätoivoisesti sieltä, missä vielä on paljon hyödyntämättömiä esiintymiä. Ecuadorin sademetsissä on maailman 26:nneksi suurimmat todetut öljyvarat, joita pääasiassa amerikkalaiset yhtiöt ovat hyödyntäneet 1960-luvulta lähtien. 100 000 neliökilometriä maapallon keuhkoiksi kutsuttuja sademetsiä on joutumassa öljy-yhtiöiden jyrän alle pelkästään Ecuadorissa.

Lähi-idän epävakauden vuoksi latinalaisamerikkalainen öljy on ollut kiihtyvän mielenkiinnon kohteena ja intiaanien mailla on tehty Ecuadorin hallituksen ja asevoimien kätilöimänä pöyristyttäviä sopimuksia. Näitä sopimusasiakirjoja julkaisi tammikuussa verkkolehti AlterNet (www.alternet.org), joka oli saanut ne ecuadorilaiselta lakimieheltä Bolivar Beltranilta. Hän puolestaan oli hankkinut oikeusteitse salaisiksi julistettuja sopimuksia hallituksen, armeijan ja 16 kansainvälisen öljy-yhtiön välillä.

Runsas öljyvarallisuus ei ole koitunut ecuadorilaisten onneksi. 70 prosenttia maan väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella. Ecuadorin hallitus on myynyt 80 prosenttia öljyvaroistaan kansainvälisille yhtiöille, jotka lain mukaan joutuvat kuitenkin neuvottelemaan niiden hyödyntämisestä myös viidakoissa asuvien alkuperäisasukkaiden kanssa. Siksi huaranit saivat jalkapalloja ja erotuomarin pillin.

Sopimus lukkoon sormenjäljillä

Monet sikäläiset intiaaniheimot ovat tulleet ”sivistyksen” piiriin vasta viime vuosikymmeninä ja joskus ensimmäinen heidän tapaamansa modernin maailman edustaja on öljy-yhtiön neuvottelija. Sademetsissä tehdään nykyään yhtä reiluja sopimuksia kuin se, jolla intiaanit aikoinaan myivät Manhattanin saaren eurooppalaisille siirtolaisille. Yllä mainitun Agipin sopimuksen intiaanien edustajat allekirjoittivat sormenjäljillään.

Osan tammikuussa julkistetuista sopimuksista ovat solmineet öljy-yhtiöt ja armeija. Niiden myötä Ecuadorin armeijasta on tullut öljy-yhtiöiden yksityinen turvallisuuspalvelu, joka vahtii ja vakoilee porausalueilla liikkuvia. Esimerkiksi heinäkuussa 2001 puolustusministeriö sitoutui turvaamaan 16 öljy-yhtiön toiminnan, kaluston ja henkilöstön seuraavan viiden vuoden aikana. Räjähdysaineiden ja aseiden valvonnan lisäksi armeija sitoutui estämään porausalueilla ilman henkilöllisyystodistusta liikkumisen. Satojatuhansia hehtaareja sademetsää käytännössä suljettiin alkuperäisasukkailta, joilla ei yleensä ole henkilötodistuksia ollenkaan.

Ecuadorin alkuperäiskansojen johtaja, suosittu poliitikko Ricardo Ulcuango on pitänyt sopimuksia perustuslain vastaisina. Hänen mukaansa armeijan pitää suojella kansaa eikä öljy-yhtiöitä.

Iso öljy sanelee, armeija seuraa

Julkistettujen sopimusten valossa öljy-yhtiöt näyttävät jopa ohjaavan armeijan toimintaa. Amerikkalaisen Occidental-yhtiön johto ehdotti vuonna 2001 sotilastukikohdan rakentamista lähelle sen itsensä hallitsemaa aluetta lähellä quichua-intiaanien maita. Tukikohta rakennettiin ja armeija huoltaa sitä. Bolivar Beltranin mukaan kyseessä on nimenomaan intiaanien maa. Beltranin mukaan on vähintäänkin erikoista, että ulkomaalaiset yhtiöt ohjeistavat Ecuadorin armeijaa siitä, mihin sen pitäisi pystyttää sotilastukikohtiaan ja armeija vielä noudattaa näitä neuvoja.

– Tässä on se vaara, että öljy-yhtiöiden vaikutusvalta ja toiminta alkuperäisasukkaiden alueilla luo samanlaista terroria kuin Burmassa, Nigeriassa ja Kolumbiassa.

Monet ovat olleet huolissaan öljybisneksen vaikutuksesta armeijaan, sillä se on ollut Ecuadorissa tasapainottava voima ja usein alkuperäisasukkaiden turvanakin.

Sopimuksiin tutustunut luonnonvarakonflikteihin erikoistunut tutkija Scott Pegg Indianapolisin yliopistosta sanoi AlterNetille, että öljy-yhtiöillä on usein ollut ainakin epäsuorasti kielteinen vaikutus kehitysmaiden ihmisoikeuksille.

– Sotilaiden lisääntyvä läsnäolo lisää lahjontaa, korruptiota, kiristystä, juopottelua, raiskauksia jne. Näin voi käydä, vaikka yhtiöt itse eivät suoraan osallistu alueen turvallisuusjärjestelyihin.

Peggin mukaan yhtiöt itse sanovat yleensä harjoittavansa vain liiketoimintaa ja olevansa poliittisesti neutraaleja, puolustavansa laillisia turvallisuustarpeitaan ja noudattavansa paikallista lakia.

– Nämä dokumentit ampuvat nyt vakavia reikiä tällaisiin perusteluihin.


**

Lisää kirjoittajalta: http://hirvasnoro.blogspot.com

Julkaisija: Kansan Uutiset