Naiset ja köyhyys | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Naiset ja köyhyys

Noin 70 prosenttia äärimmäisessä köyhyydessä elävistä on naisia, naiset tekevät myös paljon palkatonta työtä maataloudessa, kotitaloudessa ja perheen pienissä yrityksissä. Naisten köyhyys ilmenee myös koulutuksen heikkoutena, lukutaidottomuutena ja raskauteen liittyvinä terveysongelmina.

Köyhyys kaikissa muodoissaan rajoittaa, ahdistaa ja hallitsee voimakkaasti kehitysmaiden naisten elämää. YK:n keräämien tietojen mukaan äärimmäisen köyhistä yli 1,2 miljardista ihmisestä arviolta 70 prosenttia on naisia.

Naiset tekevät kuitenkin jatkuvasti työtä. Womankind Worldwide -järjestön arvion mukaan naiset tekevät kaksi kolmasosaa maailman työtunneista ja tuottavat puolet maailman ruoasta. Mutta he ansaitsevat vain 10 prosenttia maailman tuloista ja omistavat alle prosentin maailman yhteenlasketusta omaisuudesta.

Perinteisesti naiset tekevät paljon palkatonta työtä maataloudessa, kotitaloudessa ja perheen pienissä yrityksissä. Naisten velvollisuuksiin kuuluu perheen ja kodin hoitaminen, joten aikaa lisäansioiden hankkimiseen jää vähän. Naisten tekemä työ on huonosti palkattua: YK:n tilastojen mukaan naisten ansiot teollisuudessa ovat 20 – 50 prosenttia pienemmät kuin miesten.

Kehitysmaiden naiset työskentelevät paljon yhteiskunnan ulkopuolelle jäävällä epävirallisella sektorilla. YK:n tilastojen mukaan esimerkiksi useissa Latinalaisen Amerikan ja Aasian maissa muuta kuin maataloustyötä tekevistä naisista yli puolet on epävirallisen sektorin työssä. He hankkivat omansa ja perheensä elannon esimerkiksi katukauppiaina, käsityöläisinä, roskien tai paperinkerääjinä.

Koulutuksen epätasa-arvoisuus> Naisten köyhyys näkyy muun muassa huonona koulutustasona ja lukutaidottomuutena. Maailman lähes 900 miljoonasta lukutaidottomasta kaksi kolmasosaa on naisia. Tyttöjen on edelleen vaikeampaa päästä kouluun kuin poikien, esimerkiksi kaikkein köyhimpien maiden tytöistä 46 prosentilla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia koulunkäyntiin.

Tyttöjen koulunkäynnin esteenä on nuorena aloitettu työnteko. Pienestä pitäen tytöt joutuvat osallistumaan perheen naisten jokapäiväisiin, lähes koko valoisan ajan vieviin töihin, kuten hakemaan puita ja vettä. Esimerkiksi Aasiassa ja Afrikassa naiset ja tytöt joutuvat kävelemään vedenhaussa kuusi kilometriä päivittäin.

Vessojen puute on myös monesti estämässä tyttöjen koulunkäyntiä. Tytöt eivät pääse kouluun, mikäli koulussa ei ole omia vessoja tytöille ja pojille. Vessojen puute vaikuttaa lisäksi lisääntymisterveyteen. Maissa, joissa ei ole vessakulttuuria, tarpeet tehdään vasta pimeän tultua. Koko päivän pidätteleminen aiheuttaa naisille ja tytöille terveysongelmia, kuten erilaisia tulehduksia. UNICEF:in mukaan noin 2,5 miljardilla ihmisellä ei ole käytössään minkäälaista käymälää.

Köyhille äitiys vaarallista> Köyhille naisille raskaus ja synnytys on usein hengenvaarallista. YK:n kehitysohjelman UNDP:n raportin mukaan esimerkiksi Indonesiassa köyhimmän väestönosan äitikuolleisuus on neljä kertaa suurempi kuin maan rikkaimman väestönosan. Maailman terveysjärjestön WHO:n ja UNICEF:in mukaan Afrikassa yksi nainen 16:sta on vaarassa kuolla raskaus- ja synnytyskomplikaatioihin. Vastaava luku Euroopassa on 1:1400.

WHO:n arvioiden mukaan yli neljäsosalla kehitysmaiden naisista on raskauteen liittyviä terveysongelmia ja miljoonat kärsivät vaikeiden synnytysten aiheuttamista vammoista. Kuolemaan johtavat raskausajan ja synnytyksen komplikaatiot johtuvat lähinnä koulutetun kätilön ja muun terveydenhuollon puutteesta, likaisesta vedestä, aliravitsemuksesta ja tietämättömyydestä. UNDP:n esimerkkimaassa Indonesiassa todennäköisyys kuolla raskauden aikana on kouluttamattomilla naisilla kaksinkertainen koulutettuihin verrattuna.

Äidin koulutustaso näkyy myös lasten hyvinvoinnissa. Perustason koulutuksen saaneen äidin lapset selviytyvät paremmin elossa aikuisiksi saakka. UNDP:n mukaan esimerkiksi Burkina Fasossa kouluttamattomien äitien alle viisivuotiaiden lasten kuolleisuusluvut ovat kolme kertaa suuremmat kuin koulutetuilla.

Maailman noin 40 miljoonasta hiv- tartunnan saaneesta noin puolet on naisia. Fyysisten ominaisuuksiensa ja alisteisen sosiaalisen asemansa vuoksi tytöt ja naiset ovat suuremmassa vaarassa saada tartunnan kuin miehet ja pojat. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa nuorten naisten riski saada hi-virus on kolme kertaa suurempi kuin samanikäisten miesten.

Yhteiskunnan vähäosaisimpia> Kehitysmaissa naiset ja eteenkin äärimmäisessä köyhyydessä elävät naiset ovat yhteiskunnan pohjimmaisia ja suurelta osalta sen ulkopuolella. Naisilla ei ole omistuoikeutta, vaan esimerkiksi Afrikassa he itse ovat perheensä ja miehensä omaisuutta. Naiset eivät peri eivätkä voi päättää omasta tai lapsensa avioliitosta. Perheen miehet sopivat tyttäriensä avioliitot, ja monissa Afrikan ja Etelä-Aasian maissa tytöt naitetaan jopa 13-vuotiaina.

Naisten huonosta arvostuksesta kertoo paljon tyttölasten suuri kuolleisuus. Tytöt ovat ei-toivottuja varsinkin Etelä-Aasiassa, missä UNDP:n mukaan puuttuu 100 miljoonaa naista. Intiassa 1-5 -vuotiaiden tyttölasten kuolleisuus on 50 prosenttia suurempaa kuin poikien.

Köyhyys pakottaa naiset paremman elämän etsintään muista maista. Maailman siirtolaisista naisia on noin 50 prosenttia. Siirtotyövoimaksi lähtevät naiset joutuvat helposti ihmiskauppiaiden käsiin. Heitä huijataan lupaamalla hyväpalkkaista työtä, ryöstetään tai perheen miehet myyvät heidät. Köyhien perheiden tyttäriä luovutetaan parempaa elämää lupaaville, pakotetaan työskentelemään perheen velkojen maksuksi tai myydään ihmiskauppiaille. Tavallisimmin ihmiskaupan uhreiksi joutuneet tytöt ja naiset päätyvät prostituoiduiksi. Ihmiskaupan uhriksi joutuu YK:n väestörahaston UNFPA:n mukaan jopa neljä miljoonaa naista ja tyttöä vuosittain.

Lisää uusi kommentti