Naiset haluavat mukaan rauhanhierontaan | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Naiset haluavat mukaan rauhanhierontaan

Naiset ovat eturintamassa aluetason konflikteja ratkottaessa, mutta he pääsevät harvoin mukaan korkeamman tason rauhanneuvotteluihin. Tämä johtaa naisaktivistien mukaan seksistiseen rauhanpolitiikkaan.YK:n turvallisuusneuvosto määräsi viisi vuotta sitten että naisten osuutta kansallisissa ja kansainvälisissä neuvotteluissa on lisättävä. Valitettavasti järjestö ei itsekään täytä omia tavoitteitaan.

Naiset ovat eturintamassa aluetason konflikteja ratkottaessa, mutta he pääsevät harvoin mukaan korkeamman tason rauhanneuvotteluihin. Tämä johtaa naisaktivistien mukaan seksistiseen rauhanpolitiikkaan.

YK:n turvallisuusneuvoston viiden vuoden takainen päätöslausuma 1325 määrää, että naisten osuutta kansallisissa ja kansainvälisissä neuvotteluissa on lisättävä.

Todellisuudessa on kuitenkin edistytty vain vähän. "Tietoisuus ei ole muuttunut käytännöksi", harmittelee YK:n naistenrahaston Unifemin ohjelmajohtaja Nyaradzai Gumbonzvanda.

Israelin oli määrä hyväksyä maaliskuussa laki, joka takaisi naisille 25 prosentin edustuksen hallituksen rauhanneuvotteluissa. Sharonin hallitus ei kuitenkaan halunnut kiintiöitä, ja lopullisen muotoilun mukaan naisia tulee olla "tarkoituksenmukainen määrä".

Poliittisesti korrektin kielenkäytön alla lymyää usein miehinen poliittinen kulttuuri. Edes YK itse ei täytä omia tavoitteitaan ja sääntöjään.

Vuonna 1995 YK:n naisten kokous Pekingissä asetti tavoitteeksi, että maailmanjärjestön palveluksessa on vuoteen 2000 mennessä yhtä paljon naisia kuin miehiä. Tähän ei ole päästy.

Turvallisuusneuvoston päätöslausuma 1325 vaati pääsihteeri Kofi Annania nimittämään enemmän naisia erikoislähettiläiksi kriisialueille.

"Noin viidestäkymmenestä erikoislähettiläästä vain yksi on nainen", Kanadan YK:n varalähettiläs Gilbert Laurin on laskenut.

Vaikka päätöslauselmalla 1325 ei ole täytäntöönpanomekanismia, Unifemin asiantuntija Tonni Annbrodber pitää sitä vahvana aseena naisten aseman puolustamiseen paikallistasolla.

Se on hyvä kehys, jonka avulla voi muistuttaa hallituksia velvollisuudesta käyttää myös naisia kriisitehtävissä, Annbrodber sanoo.

Somalialainen tuore naiskansanedustaja ja Pelastakaa somalinaiset ja -lapset -järjestön perustaja Asha Hagi Amin muistelee maansa rauhanneuvotteluja. Viidelle kansalliselle klaanille taattiin tasapuolinen edustus, mutta yksikään niistä ei hyväksynyt naisedustajia.

"Naisina meillä ei ollut mitään asemaa perinteisessä klaanirakenteessa. Jouduimme olemaan täysin syrjässä rauhanprosessista."

Koska klaanit eivät tunnustaneet naisia täysvaltaisiksi jäseniksi, Asha Hagi Amin ja muut naisaktivistit perustivat "kuudennen klaanin", ja pääsivät sen edustajina rauhanneuvotteluihin ensimmäistä kertaa Somalian historiassa.

Somalian neuvotteluissa - kuten rauhanhieronnassa yleensäkin - suunniteltiin myös, miten rauhanajan yhteiskunta pitäisi järjestää. Kun naiset osallistuvat näihin neuvotteluihin, heidän tarpeensa otetaan paremmin huomioon lainsäädännön ja yhteiskunnan instituutioiden suunnittelussa.

Shelley Anderson Naisten rauhanrakennusohjelmasta huomauttaa, että naiset voivat elämänsä aikana kuulua useisiin sukuihin ja yhteisöihin, mikä tekee heistä arvokkaita neuvottelijoita.

Amin esimerkiksi meni naimisiin miehen kanssa, joka on eri klaanista. Tämä auttoi Aminia muodostamaan "kuudetta klaania".

Naisneuvottelijoiden näkökulmat ovat yleensä erilaiset kuin miesneuvottelijoiden. Naiset ovat keränneet kokemusta sairaanhoitajina ja lasten kasvattajina, kun taas miesneuvottelijat ovat yleensä taistelijoita ja poliitikkoja.

Lisää uusi kommentti

Lue ohjeet ennen kommentointia