Lapsuus pelon varjossa

Tämä artikkeli on alun perin julkaistu Kirkon Ulkomaanavun Tekoja-lehdessä.

"Menen taivaaseen isän luo, kengät jalassa ja pitkissä housuissa. Sitä ennen haluan tappaa ne poliisit, jotka murhasivat isän. Miksi he sen tekivät?" hondurasilainen Joseli kysyy.

Kovaa puhetta alle kouluikäiseltä pojalta. Mutta samalla tavalla ajattelevat tuhannet muutkin lapset ja nuoret Bajo Aguánin laaksossa, jossa Hondurasin pitkä maanomistuskiista on vuoden 2009 vallankaappauksen jälkeen kärjistynyt verisiksi ihmisoikeusloukkauksiksi.

Joseli asuu La Confiancan kylässä. Espanjankielinen sana tarkoittaa luottamusta tai lujaa uskoa, mutta päällimmäiset tunteet vajaan 2000 asukkaan yhteisössä ovat huoli, epävarmuus ja jatkuvasti jäytävä pelko.

Maattomien pienviljelijöiden perustama kylä on koko olemassaolonsa kärsinyt väkivallasta. Sitä lietsoo paikallinen suurtilallinen, joka väittää kylän ja sen peltojen olevan hänen maillaan.

Koska maattomille pientiloja aikanaan jakanut hallitus ei ole maksanut hänelle korvausta maiden luovuttamisesta, hän on päättänyt ottaa ne värväämiensä asejoukkojen avulla takaisin.

Kyläläisillä ei ole enää asiaa läheisille palmuöljyviljelmille, joista heidän toimeentulonsa riippuu; työskentely on hengenvaarallista.

Väkivallan todistajina

Bajo Aguánissa on surmattu kahden viime vuoden aikana noin 50 pienviljelijää, moni väkivaltaisten häätöjen yhteydessä.

"Häätöjä vastustavia viljelijöitä ja heidän perheenjäseniään murhataan, pahoinpidellään ja uhkaillaan, asuntoja tuhotaan", kertoo maattomien pienviljeiljäiden yhdistyksen Mucan edustaja Vitalino Alvarez.

"Väkivalta on säännöllistä ja järjestelmällistä ja siihen osallistuvat tilanomistajan asemiesten lisäksi poliisit ja sotilaat, joiden pitäisi suojella meitä".

Ahdistavat tarinat seuraavat toinen toistaan. Rosaryn tytär kuuli naapureilta, että tuntemattomat miehet ampuivat juuri hänen äitinsä. Naftalin neljä 4-11-vuotiasta lasta joutuivat kuukausien ajan katselemaan miten asemiesten raa'asti hakkaama isä kärsi rampana kotonaan.

Jatkuvien ihmisoikeusloukkausten suorat ja välilliset haittavaikutukset nuorten ja lasten kehitykselle ovat jo ilmeisen vakavia, paikalliset kansalaisjärjestöt varoittavat. Huono itsetunto, alemmuudentunne ja käsitys kyvyttömyydestä vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa syöpyvät syvälle uhkailun ja väkivallan uhrien mieliin.

Yhtä suuria tuhoja kasvulle terveeseen aikuisuuteen aiheuttaa Hondurasin väkivallan ydinongelma, rankaisemattomuus.

Viranomaiset ja tuomioistuimet ummistavat silmänsä valtion turvallisuusjoukkojen tai maanomistajien asekaartien rikoksilta. Niitä ei tutkita tai tekijöitä ei rangaista, päinvastoin uhreja ahdistellaan.

Aseiden valta houkuttaa

Selvä viesti oikeudesta tappaa ja pahoinpidellä ilman pelkoa edesvastuusta on suurimpia syitä ihmisoikeusloukkausten nopeaan ja merkittävään kasvuun, arvioi kirkollisten avustusjärjestöjen yhteistyöelin Aprodev.

Nuoret saavat jatkuvasti kouriintuntuvia todisteita, että omia asioita viedään parhaiten eteenpäin väkivallalla. Asemieheksi värväytyminen näyttää houkuttelevalta vaihtoehdolta: se tuo vallan tunnetta ja parempaa palkkaa kuin pelloilla raataminen eikä tekojen seurauksista tarvitse piitata.

La Confiancassa pienviljelijöiden yhdistys yrittää murtaa noidankehän. Itse perustetussa koulussa istutaan avonaisen aaltopeltikatoksen alla, mutta siellä opitaan oikeita ihmistapoja.

"Nuoret osallistuvat voimakkaasti kamppailuun rankaisemattomuutta vastaan. Eivät he aja radikaalia vallankumousta. He haluavat, että Honduras palaa takaisin demokratiaan niin että voimme taas elää tavallista arkea, pelkäämättä ja tulevaisuutta suunnitellen", sanoo Luterilaisen maailmanliiton Hondurasin toimistoa johtava Hermilio Soto.

Pyssymiehet vierailijat La Confiancassa viimeksi edellispäivänä. He eivät kertoneet, ketä etsivät. Kun avolavapakettiauto kaasutti tiehensä, tomu hälveni nopeasti pölyisellä kylätiellä. Pelko ei.