Karjatalous ja varsinkin nautojen kasvatus kuuluvat ilmastonmuutoksen keskeisiin aiheuttajiin. Lisäksi karjan ruokinta kuluttaa yhä enemmän viljaa ja muita hyötykasveja, koska liha- ja maitotuotteiden osuus ihmisten ruokavaliossa kasvaa.

Kun mukaan lasketaan karjatalouden kestämättömät tuotantotavat varsinkin Brasilian Amazoniassa, uhkana on koko sademetsän biomin eli eloyhteisön romahtaminen. Sillä olisi laajakantoiset seuraukset planeettamme ilmaston ja ekologian tasapainoon.

YK:n maatalous- ja elintarvikejärjestö FAO raportoi vuonna 2009, että karjatalous tuottaa 18 prosenttia maapallon kasvihuonekaasuista, mutta vain 2 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Laitumet peittävät 26 prosenttia planeettamme jäättömästä pinta-alasta. Viljelymaasta 33 prosenttia tuottaa ruokaa eläimille.

Metsäkato päästöjen syynä

Brasilian valtio on tukenut karjanhoitoa 1970-luvulta lähtien. Lihanjalostusteollisuuden kehittämiseen on investoitu yli seitsemän miljardia euroa.

Amazoniassa on perinteisesti raivattu metsää laitumiksi kulottamalla. Se heikentää luonnon monimuotoisuutta ja vapauttaa valtavasti hiilidioksidia ilmakehään. Amazonian metsäkato tuottaa arviolta 5–6 prosenttia maapallon kasvihuonekaasuista ja muodostaa 75 prosenttia Brasilian hiilijalanjäljestä.

Vuoteen 2009 mennessä Brasilian Amazonian sademetsästä oli tuhottu 15 prosenttia eli 74 miljoonaa hehtaaria. Alue vastaa Saksan, Itävallan ja Italian yhteenlaskettua pinta-alaa, ja siitä 91 prosenttia on karjan laitumena.

Naudanlihan tuotanto on kallista, mutta sen hinta ei heijasta todellisia kustannuksia. Yhden lihakilon tuottaminen päästää 15 000 kiloa hiilidioksidia ja kuluttaa 14 000 litraa vettä.

Amazonian karjataloudella on myös epäsuotuisia sosiaalisia vaikutuksia. Ala työllistää heikosti ja maksaa kehnoa palkkaa. Joillakin tiloilla orjuus ja lapsityö ovat yhä käytössä.

Ratkaistava kestävästi

Amazonian karjatalous on kasvanut roimasti 50 viime vuoden aikana. Jos viime aikojen vuotuinen kasvu heijastetaan tuleville 20 vuodelle, 55 prosenttia Amazonian metsistä on hävitetty vuonna 2030.

Ennuste on jyrkässä ristiriidassa Brasilian kaavailemien päästövähennysten kanssa. Alan tutkijoiden on nyt ratkaistava, miten markkinoiden kysyntään vastataan tavalla, joka pelastaa ympäristön ja edistää tasa-arvoista hyvinvointia.

Se edellyttää sosiaalis-taloudellisesti ja ympäristön kannalta kestävää karjataloutta suurilla ja pienillä tiloilla. Tarvitaan koko tuotantoketjun sääntelyä ja valvontaa varsinkin Amazoniassa.

On valmistettava, että tuotteiden hintoihin sisällytetään myös ympäristövaikutukset ja sosiaaliset haitat. Samalla kuluttajia on valistettava maailmanlaajuisesti heidän nauttimansa lihan todellisista tuotantokustannuksista.

Kirjoittajat työskentelevät Amazonian kestävää kehitystä edistävässä Instituto Peabirussa.