Uutiset Maahanmuuttajat globaalin etelän äänenä

Brasiliassa ihonväri on politiikkaa, mutta elokuvaohjaaja Tai Linhares ei tiedä, onko hän musta vai valkoinen

Tai Linharesin syntymätodistuksessa lukee ”valkoinen”, mutta hän on jotain muutakin. ”En ole osa sitä etuoikeutettua kulttuurista ja sosiaalista valkoisuutta, jonka osaksi pääsee, jos syntyy ihonväriltään valkoisena, oikeanlaisten hiusten kanssa”, hän sanoo. Linharesin lyhytelokuva käsittelee identiteetin etsintää mustan ja valkoisen välimaastossa.
Nainen värjää toisen naisen tukkaa
Elokuvaohjaaja Tai Linhares (oik) lakkasi suoristamasta hiuksiaan parikymppisenä. Kuva Linharesin omaelämäkerrallisesta elokuvasta Parda.

Brasilialainen elokuvaohjaaja ja valokuvaaja Tai Linhares, 32, lakkasi suoristamasta hiuksiaan kymmenen vuotta sitten. Oikeastaan kyse oli sattumasta.

”Ryhdyin vegaaniksi, eivätkä suoristustuotteet olleet vegaanisia”, Linhares sanoo.

Linhares yllättyi siitä, miten pehmeä hänen suoristamaton tukkansa oli. Hän oli kuvitellut afrokiharoita paljon kovemmiksi.

Linharesin tukkaa oli suoristettu lapsesta asti. Se oli käytännöllistä – tiukkojen kiharoiden harjaaminen sattui – ja hän halusi sitä itse.

”Se oli ainoa keino välttyä kiusaamiselta ja tuntea itseni kauniiksi.”

Lopetettuaan tukkansa suoristamisen Linhares sai kuulla rasistisia kommentteja kadulla.

”Minulle saatettiin huutaa: 'harjaa hiuksesi' tai 'leikkaa tukkasi'. Sitten tajusin, ettei kyse ole hiuksista vaan kauneuskäsityksistä: vain valkoisuutta pidetään kauniina. Brasiliassa on normaalia sanoa, että joku on kaunis, 'vaikka onkin musta'.”

Nykyään Berliinissä asuva Linhares on sittemmin pohtinut ihonväriin ja etnisyyteen liittyviä kysymyksiä paljonkin. Hän vieraili vastikään Helsingissä Cinemaissí-elokuvafestivaaleilla, missä esitettiin hänen omaelämäkerrallinen lyhytelokuvansa Parda (englanniksi Mixed Race), joka kertoo identiteetin etsinnästä valkoisuuden ja mustan välimaastossa.

Nykyään rodusta keskustellaan

Parda alkaa parodisella kohtauksella fiktiivisestä viihdeohjelmasta, jossa valokuvauskopin kaltaisen laitteen avulla selvitetään, onko ulkomailla asuva brasilialainen valkoinen vai musta. Valkoisuustestin läpäisevät pääsevät takaisin kotimaahansa uutta Brasiliaa rakentamaan.

Fiktiivisen alkukohtauksen kautta Linhares käsittelee dystopiaa ihmisten luokittelusta eri kasteihin ihonvärin perusteella. Se olisi periaatteessa nyt jo mahdollista, sillä Brasiliassa – kuten myös esimerkiksi Yhdysvalloissa – ihmisen syntymätodistuksessa määritellään rotu.

Geenitutkijoiden mukaan kaikki nykyihmiset ovat todellisuudessa geneettisesti samaa rotua. Rodusta puhuttaessa tarkoitetaankin yleensä ihonväriä tai etnistä taustaa.

1990-luvun jälkeen rodun merkitseminen syntymätodistukseen ei ole ollut Brasiliassa enää pakollista, mutta kaikilla sitä ennen syntyneillä syntymätodistuksessa lukee, onko hän branco (valkoinen), preto (musta), pardo (useamman rodun sekoitus), aramelo (keltainen) vai indígena (alkuperäiskansaa). Päätöksen tekee syntymätodistuksen myöntävä notaari.

Brasilialaisten rodullista jakautumista selvitetään myös väestölaskennassa. Vuonna 2010 ei-valkoisiksi itsensä määrittelevien määrä oli ensimmäistä kertaa suurempi kuin valkoisten. Valkoisiksi itsensä identifioivien määrä on sen jälkeen edelleen laskenut. Vuonna 2017 se oli 43,3 prosenttia, kun mustia oli 8,6 ja pardoiksi itsensä määritteleviä 45,3 prosenttia väestöstä.

”Vuosien 2012 ja 2018 välillä mustiksi itsensä identifioivien määrä on noussut 32 prosenttia. Kyseessä on iso kulttuurinen muutos. Toisin kuin ennen, nykyään Brasiliassa keskustellaan rodusta, ja siitä olen tyytyväinen”, Linhares sanoo.

Ihonväri ja luokka kuuluvat yhteen

Linharesin syntymätodistuksessa lukee ”valkoinen”. Hänen äitinsä on valkoinen. Suvusta löytyy todennäköisesti myös alkuperäiskansajuuria. Hänen isänsä on musta, isän äiti valkoinen, isän isä orjien jälkeläinen; Linharesin ihonväri on vaalea, tukka afro.

Linhares on sekoitus eri rotuja, jotain mustan ja valkoisen väliltä, niin kuin suurin osa brasilialaisista.

Elokuvassaan Linhares pohtii, mitä on olla ”jotain väliltä”, ei musta eikä valkoinen. Hän keskustelee Skypen kautta Brasiliassa asuvan toimittajaystävänsä kanssa. Ystävä oli joutunut pidätetyksi ollessaan tekemässä uutisjuttua valkoisten asuinalueella. Poliisit epäilivät häntä rikolliseksi pelkän ihonvärin perusteella.

Afrotukkainen nainen Cinemaissín mainosjulisteiden edessä
Tai Linhares vieraili lokakuun lopussa Suomessa Cinemaissí-elokuvafestivaaleilla. (Kuva: Björn Elmgren / Cinemaissí)

Tällaisia kokemuksia Linharesilla ei ole. Onko hän musta lainkaan? Ovatko toiset mustempia kuin toiset?

Linhares on työläisperheestä, ja vasta opiskellessaan yliopistossa hän päätyi kosketuksiin keskiluokkaisen, valkoisen elämäntavan kanssa.

Brasiliassa ihonväri ja luokka liittyvät tiiviisti yhteen. Brasilian tilastokeskuksen vuonna 2016 ilmestyneen raportin mukaan vuonna maan rikkain prosentti on 80-prosenttisesti valkoisia, kun taas köyhimmästä kymmenestä prosentista kolme neljäsosaa on mustia tai pardoja. Yli puolet 18–24-vuotiaista ei-valkoisista nuorista ei pääse opinnoissaan peruskoulun yläluokille asti.

”Minun on vaikea päästä binaarisesta ajattelusta, että olet joko valkoinen tai musta. Mutta niiden välissä olevat kokemukset ovat merkityksellisiä. Keskellä olevilla ihmisillä on kokemuksia, joita muilla ei ole”, Binhares sanoo.

”Nykyään voin sanoa, että tietyssä kontekstissa olen musta. Se on myös poliittinen kannanotto. En ole osa sitä etuoikeutettua kulttuurista ja sosiaalista valkoisuutta, jonka osaksi pääsee, jos syntyy ihonväriltään valkoisena, oikeanlaisten hiusten kanssa. Olen sen kontekstin ulkopuolella, siinä mielessä olen musta.”

”Toisaalta tiedostan, että tummempi-ihoiset kärsivät ennakkoluuloista enemmän ja useammin kuin minä.”

Bolsonaron myötä ilmapiiri kiristynyt

Ennen Pardaa Linhares teki dokumenttielokuvan Tear (2014), joka käsitteli työläisten vainoa Brasilian sotilasdiktatuurin aikaan 1960-luvulla.

”Silloin ajattelin, että olemme menossa poliittisesti oikealle, mutta minulla ei ollut aavistustakaan, että tilanne tulisi olemaan niin paljon pahempi.”

Äärikonservatiivisen, uskonnollistaustaisen Jair Bolsonaron valinta presidentiksi vuosi sitten on muuttanut poliittista ilmapiiriä Brasiliassa, Linhares sanoo.

”Ihmiset pelkäävät sanoa mitä ajattelevat. Bolsonaron kannattajat sen sijaan eivät pelkää toimia niin kuin ajattelevat, ja se on vaarallista monille, kuten transihmisille ja muille vähemmistöille.”

Amnesty Internationalin toukokuussa julkaisemassa raportissa varoitetaan, että Bolsonaron ihmisoikeusvastainen retoriikka on muuttumassa käytännön toimiksi. Amnestya huolettaa muun muassa aselakien löyhentäminen, kansalaisjärjestöjen työn vaikeuttaminen, poliisin suuremmat oikeudet väkivallan käyttöön ja sotilasdiktatuurin uhrien vähättely.

Bolsonaro, joka on tunnettu rasistisista kommenteistaan, on sanonut, ettei Brasiliassa ole juurikaan rasismia. Hänen oman hallituksensa ja kabinettinsa 22 jäsenestä kaikki ovat valkoisia. Naisia on kaksi.

”Tämä ei ole erityisen hyvä hetki Brasilialle”, Linhares sanoo.

Toisaalta rasismia on myös nykyisessä asuinmaassa Saksassa, se on vain erilaista.

”Ihmiset haluavat esimerkiksi kosketella hiuksiani. Pienemmillä paikkakunnilla on myös ihan perinteisiä rasisteja. Ennen kuin matkustan jonnekin, joudun ajattelemaan, olenko tervetullut vai olisiko parempi jättää menemättä. Euroopassa tunnen selkeämmin, etten ole valkoinen.”

Mitä mieltä jutusta?

Lisäsikö tämä juttu tietoasi maahanmuuttoon, eriarvoisuuteen tai kestävään kehitykseen liittyvistä kysymyksistä?

Tämä asiakirja on tuotettu Euroopan unionin rahoitustuella. Tämän asiakirjan sisällöstä vastaa tuensaaja, eikä sen voida missään olosuhteissa katsoa heijastavan Euroopan unionin kantaa.

Logo EU 2019 FVR
Logo FVR 2019
Logo 2019 Fingo pieni FVR

Maahanmuuttajat globaalin etelän äänenä ihmisoikeudetrasismieriarvoisuussiirtolaisuusväestökulttuuripolitiikkaetiikka & arvokeskustelu Brasilia

Lue myös

Nainen lattialla käsin kudotun maton päällä

Satavuotias Afganistan on maailman vaarallisin maa – Dokumenttiteatteriesitys jäljittää pakolaisuuden syitä

Afganistan 100 – the years of interdependence -dokumenttiteatteriesitys kuvaa väkevästi Afganistanin nykyhetkeä ja historiaa. Suomessa vierailleen Kabulin yliopiston dekaanin Jawida Ahmadin mukaan afganistanilaiset haluavat rauhaa enemmän kuin mitään muuta.
Nainen ja mies käsissään iso tekstiilityö ja takanaan maalauksia

Kholod Hawashin päälle heitettiin happoa, Saddam Jumailya kohti ammuttiin – Suomalainen residenssiohjelma auttaa vainottuja taiteilijoita

Suomessa toimii residenssiohjelma, joka auttaa taiteilijoita pääsemään turvaan vallanpitäjien ja ääriryhmien vainoa. Tarve on kova, sillä etenkään vaarassa oleville kuvataiteilijoille ei ole maailmalla tarjolla tukea.
Keltapaitainen nainen keltaista taustaa vasten

Neljäkymmentä vuotta vankeutta keskenmenosta – Ihmisoikeusloukkaukset, väkivalta ja köyhyys ajavat ihmisiä pakoon Keski-Amerikasta

Sillä aikaa kun elsalvadorilainen Maria Teresa Rivera istui vankilassa keskenmenon vuoksi, jengit uhkailivat hänen 9-vuotiasta poikaansa. Nyt he asuvat pakolaisina Ruotsissa. Keski-Amerikan siirtolaiskriisin taustalla on monimutkainen vyyhti historiallisia, taloudellisia ja suurvaltapolitiikkaan liittyviä syitä.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.

Pääuutiset

Nainen lattialla käsin kudotun maton päällä

Satavuotias Afganistan on maailman vaarallisin maa – Dokumenttiteatteriesitys jäljittää pakolaisuuden syitä

Afganistan 100 – the years of interdependence -dokumenttiteatteriesitys kuvaa väkevästi Afganistanin nykyhetkeä ja historiaa. Suomessa vierailleen Kabulin yliopiston dekaanin Jawida Ahmadin mukaan afganistanilaiset haluavat rauhaa enemmän kuin mitään muuta.
Valkoisiin haalareihin pukeutuneita ihmisiä pilvenpiirtäjän edessä

Raportti: Asefirmat kehittävät jo tappajarobotteja – ”Autonomiset aseet ovat siirtymässä sci-fistä todellisuuteen”

Autonomisten aseiden uhka kasvaa, sillä yhä useammat valtiot ovat lisänneet niiden kehittelyä viime vuosina, selviää PAX-rauhanjärjestön tutkimuksesta. Kyselytutkimuksen mukaan muun muassa suomalaisista suurin osa kannattaa niiden kieltämistä.
Kansainvälisen tuomioistuimen rakennus Haagissa Hollannissa

Gambia vei Myanmarin kansainväliseen oikeuteen rohingyojen kansanmurhasta

Vastikään diktatuurista päässyt Gambia syyttää Myanmaria rohingyojen kansanmurhasta. Kansainvälisellä tuomioistuimella ei ole valtuuksia valvoa päätöksensä toteuttamista, mutta tuomio tahraisi Myanmarin kansainvälistä mainetta.