Näkökulmat Koronavirus

Saippua ja sosiaalinen eristäytyminen ovat luksustuotteita – Pakolaiset erityisen haavoittuvia koronaviruksen vaikutuksille

Koronaviruksen leviämisen estämisessä tärkeässä osassa ovat käsien peseminen ja ihmiskontaktien välttäminen. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että kaikki ihmiset eivät ole tasa-arvoisessa asemassa toisiinsa nähden, mitä tulee edes käsienpesuun tai ihmiskontaktien välttelemiseen, kirjoittaa Kirkon Ulkomaanavun viestinnän asiantuntija Elisa Rimaila.
Kädet vesihanan alla
Käsienpesumahdollisuus on valitettavan monelle luksusta. Kuva Ugandasta. (Kuva: Kirkon Ulkomaanapu)

Artikkeli on julkaistu alun perin Kirkon Ulkomaanavun verkkosivuilla.

Kuvittele eläväsi tarkkaan rajatulla pienellä alueella, jossa joudut jakamaan yhden ainoan käymälän kymmenien tai jopa satojen ihmisten kanssa ja jonottamaan päivittäin pääsyä vesipisteelle tai saadaksesi ruokatarvikkeita. Kuvittele asuvasi hyvin tiiviisti tuhansien, kymmenien tuhansien, muiden ihmisten kanssa vailla mahdollisuutta vältellä jokapäiväisiä ihmiskontakteja.

Kuvittele, jos tällaisissa olosuhteissa kuulisit, että liikkeellä on herkästi ihmisestä toiseen leviävä ja jo tuhansia ihmisiä tappava hengitystieinfektio, joka saattaa vaatia tehohoitoa sairaalassa, johon pääseminen on sinulle ja perheellesi käytännössä mahdotonta.

Edellä kuvailtuja olosuhteita on vaikea edes kuvitella, jos ei satu elämään pakolaisena jollakin maailman pakolaisleireistä tai kuulu kehittyvien maiden köyhimpään väestönosaan.

Tällä hetkellä yli 70 miljoonaa ihmistä ympäri maailman on joutunut jättämään kotinsa erilaisten konfliktien, pitkittyneiden kriisien ja katastrofien vuoksi. Heistä 29 miljoonaa elää pakolaisena, suurin osa (84 prosenttia) matalan tai matalan keskitulon maissa, kuten Kirkon Ulkomaanavun toimintamaihin kuuluvissa Ugandassa, Somaliassa, Keniassa ja Jordaniassa.

Maaliskuun 11. päivänä Maailman terveysjärjestö WHO julisti koronavirusepidemian pandemiaksi. Se tarkoittaa, ettei koronaviruksen etenemistä maasta toiseen enää pystytä estämään, mutta viranomaiset yrittävät saada pandemian etenemisen hidastumaan niin paljon, että pahimmat uhkakuvat sairastuneista ja pandemian vaatimista uhriluvuista eivät täyty.

Epätasa-arvo ulottuu jopa käsihygieniaan

Oleellisessa osassa pandemian hidastamisessa ovat huolellisen käsihygienian ylläpitäminen ja ihmiskontaktien välttäminen.

Valitettava tosiasia on, että kaikki maailman ihmiset eivät ole tasa-arvoisessa asemassa toisiinsa nähden, mitä tulee edes käsien pesemiseen saippualla tai ihmiskontaktien välttelemiseen. Kyse on samoista ihmisistä, jotka ovat jo valmiiksi heikoimmassa asemassa eläessään esimerkiksi pakolaisleireillä tai maailman köyhimmissä maissa.

Pakolaisleirien ja pakolaiskeskusten kaltaisissa olosuhteissa ihmiskontakteja on vaikeaa, ellei mahdotonta, välttää, koska monet maailman pakolaisleireistä tai vastaavista asutuksista on rakennettu hyvin tiiviisti ja niistä monessa asuu käytössä olevaan pinta-alaan nähden hyvin paljon ihmisiä. Esimerkiksi maailman suurimpiin pakolaisleireihin lukeutuvassa Bangladeshin Cox Bazarissa asuu yhden neliökilometrin alueella noin 60 000 ihmistä. Yhteensä pinta-alaltaan noin Keravan kokoisella leirillä asuu tällä hetkellä 850 000 ihmistä. Maaliskuun puoliväliin mennessä Bangladeshissa oli todettu vasta kolme koronavirustartuntaa, mutta luku voi olla korkeampi.

Usein pakolaisasutusalueiden käymälätiloja käyttää niiden kokoon nähden hyvin suuri joukko ihmisiä. Huono hygienia on leireillä ja pakolaiskeskuksissa haaste jo ilman koronaviruksen kaltaisia epidemioita. Samat riskitekijät koskevat myös kehittyvien maiden köyhimmän väestönosan asuinalueita.

Pakolaisleireille pakon edessä asumaan joutuneet ihmiset ovat usein kokeneet kovia ja eläneet kriisiolosuhteissa jo pitkään, mikä on saattanut heikentää heidän yleiskuntoaan ja vastustuskykyään. Monella on myös jonkinlaisia pitkäaikaissairauksia, jotka altistavat heidät muillekin infektiotaudeille, ja asettavat heidät riskiryhmään koronaviruksen kaltaisen epidemian yhteydessä. Esimerkiksi Afrikassa väestö on maailman nuorinta, mutta monella on myös elimistön immuunikatoa aiheuttava hi-virustartunta, joka tekee heille koronavirustartunnasta vaarallisemman kuin ilman hiviä eläville ikätovereille.

Yksi tartunta tarkoittaa, että koko perhe, mahdollisesti kolmessa sukupolvessa, sairastuu.

Leiriolosuhteissa eläville ihmisille ei usein pystytä tarjoamaan väkimäärään nähden riittävää sairaanhoitoa ja erityisen riittämättömiä ovat tehohoitopaikat, joita koronaviruksen kaltainen hengitystieinfektio vaatii, jotta ihmishenkiä pystytään pelastamaan.

 Maailman haavoittuvimmissa ja köyhimmissä valtioissa on usein pulaa kunnollisista terveys- ja sanitaatiopalveluista ja puhtaasta vedestä tai ne eivät ole pakolaisina maahan saapuneiden ihmisten saavutettavissa. 

Pakolaisina maassa olevat ihmiset saattavat myös jäädä ilman infektioiden tarttumiseen tai leviämiseen liittyviä oleellisia tietoja. 

Yksi voi tartuttaa kymmeniä 

Koronaviruksen tiedetään leviävän herkästi sosiaalisten kontaktien välityksellä ja myös oireettomat tartunnan saaneet voivat levittää virusta ympäristöönsä. Siksi pandemiaksi kasvaneen koronaviruksen etenemistä yritetään estää sosiaalisella eristäytymisellä eli ihmiskontaktien karsimisella.  

Monesti perheet ovat isoja ja ne asuvat ahtaasti. Yksi tartunta tarkoittaa, että koko perhe, mahdollisesti kolmessa sukupolvessa, sairastuu.

Oma lukunsa koronapandemian uhreista ovat yrittämisen kautta toimeentulonsa saavat pienyrittäjät. Esimerkiksi palveluilla ja tuotteiden myynnillä toimeentulonsa saavat ihmiset joutuvat olemaan tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Se altistaa heidät itsensä virustartunnalle, mutta he voivat ennen sairastumistaan tai oireettomina viruksen kantajina levittää taudin hyvinkin laajalle ihmisjoukolle. Sairastuminen merkitsee mahdollisesti perheen ainoan toimeentulon menettämistä.

Pandemia viivyttää turvaan pääsemistä

Pakolaisten kannalta koronavirus on luonut myös yhden lisäongelman: paikallaan pysymisen. Pandemian vuoksi Maailman pakolaisjärjestö UNHCR ja Kansainvälinen siirtolaisjärjestö IOM ovat huolissaan siitä, kuinka pakolaiset pääsevät liikkumaan turvallisempiin maihin. Kymmenille tuhansille pakolaisille eri maiden maahantulorajoitukset tarkoittavat, että kauan kurjissa oloissa jatkunut elämä pakolaisena pitkittyy – olosuhteissa, jotka tällä hetkellä vaarantavat ihmisten terveyden vielä entistä pahemmin.

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on myös huolissaan siitä, että koronaviruspandemia voi lisätä pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden syrjintää ja rasismia maailmanlaajuisesti, vaikka virus kulkee yhtä tehokkaasti, jollei jopa tehokkaammin, matkailijoiden mukana maasta ja maanosasta toiseen.

Jonkinlaista toivoa kuitenkin on olemassa. Länsi-Afrikassa levisi vuosina 2014–2015 pelottava verenvuotokuume ebola.  Se ehti tappaa yli 11 000 ihmistä, ennen kuin taudin leviäminen saatiin kuriin. Pahemminkin olisi voinut käydä.

Pitää muistaa, että ebola levisi pääosin maailman hauraimpiin valtioihin kuuluvissa, sisällissodista toipuvissa Liberiassa, Sierra Leonessa ja Guineassa. Ebolaan sairastuttiin myös muualla maailmassa, mutta se ei lopulta päässyt leviämään kunnolla Eurooppaan ja muille mantereille. Taudin nujertamisessa avainasemassa oli se, että ihmiset saivat tarpeeksi tietoa ja pystyivät välttämään kontaktia muiden ihmisten kanssa. Jälkeensä ebola jätti kuitenkin kuolleiden lisäksi valtavia taloudellisia menetyksiä niille, joiden tilanne oli jo valmiiksi heikko.

Kirjoittaja on Kirkon Ulkomaanavun viestinnän asiantuntija.

KoronavirusVesi ja sanitaatio vesi ja viemäröintisairaus/lääkintä Kirkon Ulkomaanapu

Lue myös

Syyrian lippu kahden muun lipun välissä.

Luoteis-Syyriassa vahvistettu ensimmäinen koronavirustapaus – ”Koronavirus tulee leviämään pakolaisleireillä kulovalkean tavoin”

Luoteis-Syyriassa elää noin 4,2 miljoonaa ihmistä, joista monet pakolaisia. Jos virus leviää, esimerkiksi vanhuksilla ja kroonisia tauteja sairastavilla on vain pienet mahdollisuudet selvitä, varoittaa terveysjärjestö UOSSM.
Poika istuu kynä ja lehtiö kädessä pieni taskuradio korvallaan.

Koronavirus on vauhdittanut etäoppimista myös kehittyvissä maissa – Moni kuitenkin putosi kyydistä, eivätkä kaikki pääse enää takaisin

Noin 1,6 miljardia opiskelijaa ja koululaista joutui keväällä jäämään pois koulusta koronaviruksen takia. Esimerkiksi Kenia ja Uganda käärivät hihansa digi- ja etäopetuksen lisäämiseksi, mutta nyt pelkona on eriarvoisuuden kasvu. ”Jo valmiiksi jäljessä olevat jäävät vielä enemmän jälkeen”, sanoo Fingon asiantuntija Peter Njuguna.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.