YK:n pääsihteeri puun ja kuoren välissä

YK, New York (IPS – Thalif Deen) Kofi Annanin eroa YK:n pääsihteerin virasta on viime aikoina sekä ennustettu että vaadittu yhdysvaltalaisissa lehtiotsikoissa.

Samaan aikaan toisessa leirissä arvostellaan, että Annan on antanut Yhdysvalloille periksi miltei kaikessa säilyttääkseen paikkansa. Annania ja YK:ta vastaan on hyökätty syytöksillä väärinkäytöksistä, korruptiosta, sukulaisten suosinnasta ja sukupuolikurin rikkomisesta. Pääsihteerin poika Kojo Annan on yhdistetty Irakin ruokaa öljystä -ohjelmaan liittyneisiin väärinkäytöksiin.

Kofi Annanin puolustajien mukaan mustamaalaus juontuu siitä, että tämä määritteli Yhdysvaltain hyökkäyksen Irakiin 2003 laittomaksi. Se suututti USA:n uuskonservatiivit, jotka haluavat Annanin ulos jo ennen kuin hänen toinen viisivuotiskautensa päättyy joulukuussa 2006.

YK:n toimintaa seuraavan Global Policy Forum -järjestön johtaja Jim Paul arvioi, että Annan näyttää taipuvan Yhdysvaltain painostukseen jopa siinä määrin, että herää kysymys, kuka YK:ta oikein johtaa. Paulin mukaan pääsihteerin toimiston viimeaikaisten raporttien laatijat ovat olleet joko Yhdysvaltain tai Britannian kansalaisia.

Annanin varovaisuudesta on saatu muitakin merkkejä. Hän on esimerkiksi kieltäytynyt nimittämästä Palestiinan pakolaisviraston (Unrwa) tanskalaista johtajaa Peter Hansenia uudelle kaudelle. Hansen on usein moittinut Israelin politiikkaa miehitetyillä palestiinalaisalueilla, joten Yhdysvallat ja Israel eivät hyväksy häntä.

Samat valtiot ovat estäneet myös brittiläisen Kieran Prendergastin nimityksen YK:n Lähi-idän erityislähettilääksi. Hän on jäämässä eläkkeelle YK:n alipääsihteerin virasta. Annan puolittain myönsi asian lausuessaan, että ”Prendergast olisi ollut täydellinen. Mutta me emme toimi tyhjiössä.”

Annanin henkilöstöpäällikkönä toiminut pakistanilainen Iqbal Riza jäi tammikuussa eläkkeelle – tiettävästi lyhyellä varoitusajalla ja vastoin tahtoaan – ja tilalle nimitettiin YK:n kehitysohjelman UNDP:n brittiläinen johtaja Mark Malloch Brown. Myös henkilöstöhallinnon kakkonen, ranskalainen Elisabeth Lindenmayer, sai mennä. ”Nämä ovat merkkejä puhdistuksesta. Ainoa jota ei ole vielä puhdistettu on pääsihteeri itse”, Paul pohtii.

Eläkkeelle jäämisten ja kausien päättymisten vuoksi YK:ssa on ennätysmäärä huippuvirkoja täytettävänä. Uutta johtajaa kaipaavat muun muassa UNDP, Unrwa, kauppa- ja kehityskonferenssi Unctad, pakolaisvirasto UNHCR ja sisäinen tarkastus (Oios).

Annan on lupaillut maantieteellistä tasapuolisuutta virkojen täytössä. Varsinkin kehitysmaiden edustajat kuitenkin epäilevät, että häneen kohdistuu kovaa painostusta sekä turvallisuusneuvoston viiden pysyvän jäsenen – Yhdysvaltain, Britannian, Ranskan, Kiinan ja Venäjän – että tärkeiden rahoittajien, kuten Japanin ja Pohjoismaiden, suunnalta. ”Vaikka kehitysmaat muodostavat yli kaksi kolmasosaa YK:n jäsenkunnasta, ne syrjäytetään aina tärkeissä nimityksissä”, eräs kehitysmaan edustaja valittaa.

YK:n turvallisuusasioiden alipääsihteeriksi nimitettiin hiljan brittiläinen David Veness, ja lastenrahasto Unicefin pääjohtajaksi tuli amerikkalainen Ann Veneman, joka toimi maatalousministerinä George W. Bushin ensimmäisen kauden hallituksessa.

Institute for Policy Studies -laitoksen tutkija Phyllis Bennis pitää Venemanin nimitystä epätoivoisena yrityksenä säilyttää YK merkittävänä Washingtonin johdon silmissä. Paul kertoo, että YK-nimityksissä korostetaan nykyisin valittujen ansioita. Se merkitsee hänen mukaansa vain valkoihoisten asettamista muiden edelle.

Entinen apulaispääsihteeri ja YK:n tiedotuksen päällikkö, libanonilainen Samir Sanbar täsmentää, että esimerkiksi humanitaaristen asioiden brasilialainen alipääsihteeri korvattiin norjalaisella ja aseriisunta-asioista vastanneen srilankalaisen tilalle valittiin japanilainen. Sanbarin mielestä YK:n nimityspolitiikka on riippuvaista vallasta, ja siksi ”Annan yrittää etsiä tukea niiltä, joiden tuella on merkitystä”. ”Vaikka nykyinen epätasapaino voidaan osin panna Annanin syyksi, hänen välitön huolensa voi olla se, miten selviytyä viimeiset kaksi vuotta suhteellisen rauhallisesti”, pohtii Sanbar, joka palveli YK:ta viiden eri pääsihteerin aikana.

Genevessä toimivan U.N. Watch -järjestön johtaja Hillel C. Neuer muistuttaa, että YK:n peruskirja asettaa virkoihin valittavien ansiot maantieteellisen tasapuolisuuden edelle. ”Jos tietyt väistyvät YK-virkailijat olisivat todella edustaneet peruskirjan edellyttämää rehellisyyttä, skandaalien mustat pilvet eivät nyt varjostaisi maailmanjärjestöä”, hän huomauttaa.