YK käärii hihat ihmisoikeuskatastrofien estämiseksi

YK on ryhtynyt toimeen ehkäistäkseen aiempaa paremmin ihmisoikeusloukkaukset ja humanitaarisen lain rikkomukset. Maailmanjärjestöä on aiemmin syytetty kyvyttömyydestä estää suuren luokan katastrofeja, kuten Ruandan kansanmurhaa ja Sri Lankan sisällissodan veristä lopputaistelua. Nyt sen yksiköissä viedään läpi aloitetta, jonka tarkoituksena on, ettei vastaavaa pääse enää tapahtumaan.

Tarkoituksena ei ole luoda YK:hon taas uutta yksikköä henkilökuntineen vaan tehdä jotain perustavanlaatuisempaa.

"Tarvitaan koko järjestelmää koskeva systeeminen muutos. Toki se voi olla liian kunnianhimoista", sanoo Ben Majekodunmi, joka työskentelee YK:n pääsihteerin Ban Ki-moonin toimistossa.

Hän johtaa vuonna 2013 julkistetun Human Righs up Front -aloitteen (HRUF) toimeenpanoa. Se tähtää siihen, että YK ja koko sen henkilökunta kävisivät läpi kulttuurisen muutoksen ja ihmisoikeudet alettaisiin nähdä järjestelmän ydinvastuualueena. Silloin erilaisten ihmisoikeuskatastrofien, kuten kansanmurhien ja muiden laajamittaisten julmuuksien, riskit voitaisiin ehkä havaita ja torjua aiemmin.

Periaatteessa ihmisoikeuksien suojelu kuuluu jo nyt YK:n ydinmandaatteihin, mutta Majekodunmin mukaan todellisuus on usein periaatteita mutkikkaampaa.

Hänen mukaansa kaikki YK-toimijat eivät pidä ihmisoikeuksia yhtä tärkeinä. Ihmisoikeusmandaatin toteutumista vaikeuttaa myös se, että monissa maissa YK:n vaikutusvalta on pieni. Lisäksi eri ohjelmien henkilökunnalla ja esimiehillä voi olla erilaiset mielipiteet siitä, miten toimia kussakin riskitilanteessa.

Sri Lankassa epäonnistuttiin

YK:ta on usein syytetty toimimattomuudesta, kun maailmalla tapahtuu julmuuksia. Kuuluisin tapaus on Ruandan kansanmurha vuonna 1994, mutta HRUF-aloitteen synnyn varsinainen syy on Sri Lankan sisällissodassa, joka päättyi vuonna 2009. Loppuvaiheessa siviilit jäivät taisteluiden keskelle jumiin, ja jopa kymmenien tuhansien epäillään kuolleen.

Tällä viikolla Suomessa vieraillut Majekodunmi oli mukana tekemässä vuonna 2012 ilmestynyttä raporttia, jonka mukaan koko YK-järjestelmä kaikkine tasoineen epäonnistui siviilien suojelussa. Henkilökunta ei ymmärtänyt omaa vastuutaan eikä ongelmia tunnistettu ajoissa. Sen sijaan henkilökunta vedettiin sota-alueelta.

Raporttia seuranneen kohun jälkeen Ban julkisti HRUF-aloitteen. Aloitteen suunnittelua johtaneen Majekodunmin mukaan se ei ole täydellinen, mutta kolmessa vuodessa se on onnistunut muuttamaan YK:n toimintaa jonkin verran. Nyt kymmenen tärkeän YK-instituution päälliköt eri alueilla tapaavat kolmen kuukauden välein ja käyvät läpi mahdollisia riskejä. Lisäksi kaikkien YK:n henkilökunnan jäsenten on suoritettava muutaman tunnin mittainen nettikurssi ihmisoikeuksista.

Majekodunmin mukaan on silti lähes mahdotonta sanoa, onko aloite jo ehkäissyt ihmisoikeusrikkomuksia. Toistaiseksi muutos on näkynyt sisäisinä uudistuksina.

"Toki tärkein mittari on, saammeko aikaan muutoksia kentällä. Vuoden kuluttua meidän pitäisi alkaa jo mitata niitä", hän sanoo.

Yksi mahdollinen esimerkki onnistumisista on Etelä-Sudan, jossa sisällissota on joidenkin arvioiden mukaan kärjistymässä jo kansanmurhaksi. Ihmishenkiä on kuitenkin säästetty sillä, että maan YK-rauhanturvaoperaatio päätti vuosien 2013 ja 2014 taitteessa ottaa pakenevat siviilit suojaan tukikohtiinsa. Taustalla saattoi olla osittain aloitteen tuoma ajattelutapa, Majekodunmi arvioi.

Turvallisuusneuvostoakin voi muuttaa

Ihmisoikeusasenteen levittäminen YK:ssa on vaikeaa, sillä käytännössä usein asioista päättää jäsenmaista koostuva turvallisuusneuvosto. Sitä on kritisoitu toimimattomuudesta muun muassa Syyrian kriisissä, kun Venäjä on käyttänyt veto-oikeuttaan ja estänyt päätöslauselmia.

Majekodunmi uskoo, että HRUF-aloitteella voi olla vaikutusta turvallisuusneuvostoonkin.

"Tietenkin jäsenmailla on oikeus päättää, mitä haluavat, ja pysyvät jäsenmaat voivat käyttää veto-oikeutta eikä YK voi estää sitä. Turvallisuusneuvosto ei kuitenkaan ole muuttumaton eikä sen ajattelu ole kiveen hakattua, vaan se muuttuu tunnista toiseen."

Hän muistuttaa, että turvallisuusneuvosto ja maiden hallitukset koostuvat vain ihmisistä, jotka muuttavat kantaansa sen mukaan, millainen on poliittinen tilanne ja millaista tietoa he saavat. Oleellista on, että YK viestii jäsenmaille riittävän voimakkaasti ihmisoikeusriskeistä.