Oikeuslaitosta käytetään verkkohäirinnän välikappaleena – Poliisin ja syyttäjien on laadittava yhteiset pelisäännöt | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Oikeuslaitosta käytetään verkkohäirinnän välikappaleena – Poliisin ja syyttäjien on laadittava yhteiset pelisäännöt

Poliisi ja syyttäjänvirastot tarvitsevat valtakunnallisen kriteeristön sekä koulutusta kunnianloukkausjuttujen käsittelemiseen. EU-tasolla suunnitellaan lainsäädäntöä, jolla torjuttaisiin oikeuslaitoksen manipulointia.

Oikeuden jumalatar Themis osittain hiekkaan hautautuneena.

Kuva: satori13 / iStock.

Toimittaja Johanna Vehkoon ja entisen Oulun kaupunginvaltuutetun Junes Lokan välinen oikeusjuttu on ollut poikkeuksellinen ennakkotapaus, jossa on punnittu sananvapauden ja kunnianloukkauksen rajoja.

Oulun käräjäoikeus ja Rovaniemen hovioikeus olivat aiemmin tuominneet Vehkoon kunnianloukkauksesta, koska Vehkoo oli kutsunut Lokkaa Facebook-päivityksessään muun muassa rasistiksi ja ”natsipelleksi”.

Korkein oikeus tulkitsi asiaa kuitenkin toisin ja kumosi Vehkoon tuomion. KKO:n perustelujen mukaan kärkevät ja halventavatkaan ilmaisut eivät välttämättä merkitse kunnian loukkaamista, ja niitä tulee tarkastella asiayhteys huomioiden. Oikeus totesi, että Lokan näkyvän julkisen toiminnan vuoksi hänen tulee itsekin sietää kovempaa kritiikkiä omaa toimintaansa kohtaan.

Lain tulkinnan vaihtelu on ongelmallista

Pitkä oikeusprosessi sai Johanna Vehkoon pohtimaan, miksi yhdenvertaisuus ei toteudu kunnianloukkaustapausten tutkinnassa ja syyttämisessä. Hän ihmettelee, miksi tapauksien käsittely vaihtelee niin paljon syyttäjän ja käsittelypaikan mukaan.

Kunnianloukkausjutut päätyvät poliisin esitutkintavaiheesta syyteharkintaan sattumanvaraisesti. Ongelmaa kärjistää se, että sosiaalisen media alustat muodostavat otollisen paikan verkkohäirinnälle. Suomessa ei ole kuitenkaan laadittu erityisesti verkkoon kohdistuvaa lainsäädäntöä.

”Mielestäni tämä on syyttäjälaitoksen ja poliisien vastuulla. Heidän täytyy oppia tunnistamaan tapaukset, joissa rikosilmoitusten tekemisen motiivit ovat kyseenalaisia tai niillä tavoitellaan vaikkapa poliittista hyötyä. Lisäksi kansalaisen tulee tietää ne kriteerit, joiden perusteella hän olisi mahdollisesti syyllistymässä rikokseen”, Vehkoo sanoo.

Viestintäoikeuden dosentti Riku Neuvonen Helsingin yliopistosta liputtaa myös yhteisen normiston laatimisen puolesta.

”Tärkein asia olisi saada koko valtakunnan tasolla yhteinen käytäntö poliiseille ja syyttäjille. Ongelma on siinä, että kunnianloukkausjutuissa on todella paljon hajontaa ympäri maan. Syyttäjälaitoksen ja valtakunnansyyttäjän pitäisi laatia yhteiset ohjeet. Samoin poliisien tulisi laatia omat ohjeistukset”, Neuvonen sanoo.

”Jos lainsäädännössä ei ole mitään, mikä auttaisi heitä havaitsemaan tällaisia tilanteita, ei niitä pystytä tunnistamaan ja nimeämään. Vaatisi todella paljon yksittäiseltä syyttäjältä, että hän ylipäänsä uskaltaisi määritellä jonkun tällaisen tapauksen niin kutsutuksi SLAPP-keissiksi", Vehkoo sanoo.

Vehkoon käyttämä SLAPP-termi on peräisin Yhdysvalloista. SLAPP-tapaukset (Strategic Lawsuits Against Public Participation) tarkoittavat häirintätarkoituksessa tehtyjä oikeuskanteita, joissa tavoitteena on häiriköidä tai vaientaa vastapuoli.

Tyypillisessä SLAPP-tapauksessa jokin taho haastaa esimerkiksi toimittajan oikeuteen pyrkimyksenään hiljentää tämä. Syynä voivat olla myös rikosilmoituksen tekijän poliittiset intressit. Oikeusjärjestelmää käytetään siis nettitrollauksen ja kiusanteon välikätenä.

Häiriköintiin pyritään puuttumaan lainsäädännöllä

Yhdysvalloissa useissa osavaltioissa on puututtu asiaan niin sanotuilla anti-SLAPP- laeilla. Lait vaihtelevat osavaltiokohtaisesti, mutta tyypillinen käytäntö on, että syytetty voi vaatia kanteen hylkäämistä sen perusteella, että syytteen aiheena oleva kirjoitus tai julkaisu koskee yhteiskunnallisesti merkittävää aihetta.

Myös Euroopan parlamentti päätti marraskuussa 2021 ryhtyä valmistelemaan samankaltaista lainsäädäntöä, jonka tarkoitus on torjua oikeusjärjestelmän käyttäminen häiriköintiin.

”Emme vielä tiedä, millainen EU-lainsäädännöstä tulee. Oletan kuitenkin, että siitä tulee tarpeeksi laaja, jotta sillä pystytään hillitsemään tätä ilmiötä”, Vehkoo toteaa.

Vehkoo uskoo, että pelkästään kyseisellä lakisäädöksellä voitaisiin jo ehkäistä tehokkaasti häirintätarkoituksessa tehtailtuja rikosilmoitustapauksia.

Riku Neuvosen mukaan Yhdysvaltain anti-SLAPP-lakien toimivuudesta käytännössä ei vielä tiedetä paljoa, koska kyse on varsin uusista laeista. Neuvonen painottaa myös Yhdysvaltain ja Euroopan kulttuurisia eroja sananvapauskysymyksissä.

”Ajatusmaailma on Yhdysvalloissa sellainen, että sananvapautta ei saisi juurikaan rajoittaa. Koska emme vielä tiedä, mitä EU:n anti-SLAPP-laki sisältäisi, on vaikeaa ennustaa sen toimivuutta etukäteen.”

Kirjoittaja on journalismin opiskelija Turun ammattikorkeakoulussa. Jutun haastattelut on tehty joulukuussa 2021, ennen Korkeimman oikeuden päätöstä.

Juttu on toteutettu osana Maailma.netin sekä Viestintä ja kehitys -säätiön hanketta, jossa koulutetaan media-alan opiskelijoita Turun ammattikorkeakoulussa sekä Metropolia-ammattikorkeakoulussa kestävän kehityksen teemoista, erityisesti sananvapaudesta ja demokratiasta. Hanketta rahoitetaan ulkoministeriön viestintä- ja globaalikasvatustuella.

Mitä mieltä jutusta?

Lisäsikö tämä juttu ymmärrystäsi sananvapaudesta ja demokratiasta?

Lisää uusi kommentti