Malttia, vaatii Indonesian sitoutumaton valtalehti

Kumpi on toimittajalle tärkeämpää, kärkevien ja keskustelua herättävien uutisten julkaiseminen vai ihmisten välisen yhteisymmärryksen säilyttäminen?

Indonesian suurimman sitoutumattoman sanomalehden ulkomaantoimittaja Luki Aulia ei kauan mieti. Yhteisymmärrys on tärkeintä, tietysti.

“Indonesiassa osa toimittajista suitsii itseään, jotteivät tulisi luoneeksi vastakkainasetteluja. Konfliktien välttäminen on monikulttuurisen yhteiskunnan hallintaa, eräänlaista rauhanturvaamista.”

Suomalaisen korvissa itseään toppuutteleva toimittaja kuulostaa hurjalta, mutta Aulia selittää: perinteisten uutiskriteerien mukainen kärjistäminen ja vastakkainasettelujen etsiminen voisivat särkeä Indonesian yhteiskuntarauhaa, niin monille erilaisuuksille yhteiskunta perustuu.

"Me mietimme aina erikseen, kerrommeko esimerkiksi väkivaltaisten uskonnollisten vähemmistöjen toiminnasta", Aulia kuvaa.

Suurin osa Indonesian noin 200 miljoonasta muslimista on maltillisia. Äänekkäimpiä fundamentalisteja on ehkä vain joitakin tuhansia.

Journalismi yliuskonnollistui

Aina indonesialaismedia ei tosin ole voinut valita, kenestä kertoa tai jättää kertomatta. Ennen itsevaltaisen presidentti Suharton vallan kaatumista vuonna 1998 Indonesian tiedotusvälineet olivat alituiseen varpaillaan ja tekivät parhaansa ollakseen ärsyttämättä presidenttiä.

"Itse asiassa olisin mieluummin työskennellyt Suharton aikana kuin nyt", Aulia yllättää.

Hän viittaa siihen, että valtaapitävien arvostelu oli Suharton kaudella oikea taitolaji. Kun ei saanut lyödä suoraan, piti osata sivaltaa älykkäästi ja hienovaraisesti. Nyt sen sijaan saa sanoa mitä ja miten tahansa, ja journalismia on alkanut vaivata eräänlainen yliuskonnollistuminen.

"Osa Indonesian tiedotusvälineistä yrittää väkisin esittää yhteiskunnalliset konfliktit uskonnollisiksi yhteentörmäyksiksi. Tämä luo pelkoa islamia kohtaan."

Sanavalinnat keskusteluttavat

Kompasin lukijat osaavat tosin myös vastata ärhäkästi, jos katsovat lehden käsitelleen yhteiskunnan ja uskonryhmien ristiriitoja vinoutuneesti.

Aulian mukaan lukijat purnaavat lähes päivittäin esimerkiksi siitä, pitäisikö valtalehden kirjoittaa Indonesian sisäisistä "aseellisista ryhmistä" vai "terrorismista".

Entä äskettäin, kun lännessä kohistiin ruotsalaisen Nerikes Allehanda -lehden pilakuvista, joissa profeetta Muhammed esitettiin koirapäisenä hahmona: kuinka indonesialaislukijat reagoivat Kompasin tämänkertaisia Muhammed-pilakuvia koskevaan kirjoitteluun?

“Mitään ei tapahtunut, onneksi”, Aulia vastaa.

Kompas ei julkaissut kuvia – ja indonesialaislukijat jättivät länsimaisen median konfliktihakuisuuden omaan arvoonsa.

(maaopas, engl.) (suomi ja engl.)