Libyassa palaillaan sodan suvantovaiheen aikana arkeen

Kapinallisten viime viikkoina saavuttamat voitot Libyan länsirajan vuoristossa on tuoneet hengähdystauon asukkaiden elämään. Sekä berberit että arabit haluavat saada lapsensa taas kouluun.

"Kun saimme Qabilat Takutin kylän haltuumme elokuun alussa, Muammar Gaddafin Grad-raketit lakkasivat yltämästä meihin", Nalutissa asuva Tarik Saleh iloitsee.

Nalutin kaupunki sijaitsee Nafusan vuorilla Tunisian rajan tuntumassa. Lähellä on tärkeä rajanylityspaikka, jonka vuoksi aluetta on pommitettu lähes päivittäin siitä asti, kun Libyan aseellinen kapina alkoi 17. helmikuuta.

Kapinalliset valtasivat elokuun alkupuolella Gaddafin joukkojen asemia lähikylissä, mutta berberien asuttama Wazzin ehti raunioitua lähes täysin.

Elämää rinnakkain

Berberit ja arabit ovat vuosisatoja eläneet Nafusan vuorilla rinnakkain, mutta toisistaan erillään. Seka-asutusta on vain yhdessä seudun 20 taajamasta.

"Rehibat on Nafusan ainoa sekoittunut kylä. Meidän on täytynyt elää erossa arabeista säilyttääksemme oman kielemme tamazightin", kylän berbereitä edustava Abdul Hamid kertoo.

Rehibatin arabeilla on oma selityksensä. "Berberit väheksyvät meitä 'uusia tulokkaita'. Mutta meillä on paremmat suhteet heihin kuin joihinkin arabiklaaneihin", Mohammed Aith Geyani selittää.

Kylä toimii nyt vuoriston ainoana lentokenttänä, sillä sinne hiljan rakennettua tienpätkää käytetään pienkoneiden kiitoratana. Kukaan ei tunnu tietävän, tulevatko harvalukuiset tarvike-erät ranskalaisilta vai kapinallisten päämajasta.

Kotiin ramadaniksi

Nafusan alueella Rehibatista itään sijaitsee arabikaupunki Zintan, joka ylpeilee nousseensa ensimmäisenä Gaddafia vastaan.

"Gaddafin joukot eivät ole astuneet jalallaan Zintaniin. Ja kun saimme työnnettyä sotilaat Walishin itäpuolelle, raketitkaan eivät kanna tänne", Zintanin kapinallisten komentaja Osama Jweli sanoo.

Salehiksi esittäytyvä mies on juuri palannut kotiin Zintaniin viettämään ramadania oltuaan sitä ennen kolme kuukautta pakolaisleirissä Tunisian puolella.

"Kuulin, että Zintanin turvallisuustilanne oli parantunut tuntuvasti, joten tulin katsomaan. Romua on joka paikassa, mutta onneksi taloomme eivät ole osuneet raketit eivätkä rosvot", Saleh sanoo.

Aikataulu venyy

Zintanin ilme on kohentunut elokuussa vapaaehtoisten ansiosta. Useimmat heistä ovat lapsia, jotka haluavat peittää mustuneet seinät ja muut sodan jäljet valkoisella maalilla.

Siivous pitää lapset puuhassa, kun he odottelevat kouluun pääsyä syyskuussa. Vielä ei ole varmaa, pääsevätkö he vanhaan kouluunsa Zintanissa vai pakolaisleiriin telttakouluun.

Mokhtar Ihmad Ali, 35, opetti Zintanin koulussa, kunnes tarttui kalashnikoviin helmikuussa ja liittyi kapinallisiin. Hänen uskonsa nopeaan ratkaisuun on alkanut hiipua.

"Kun valta vaihtui Tunisiassa ja Egyptissä, uskoimme Gaddafin seuraavan pian perässä. Sodan alettua ramadan oli takarajamme tyrannin lähdölle. Nyt näyttää siltä, että sota kestää paljon oletettua pitempään", Ali pohtii.

Berberikielen opetusta

Vuoriston itäpäässä kovia kokeneen Yefrenin kylän lähistöllä joukko berberinaisia yrittää tehdä jäljellä olevien lasten elämästä mahdollisimman normaalia. Lapset kootaan kolmesti viikossa tilapäiskouluun saamaan oppia omalla kielellään, mikä on ollut jyrkästi kiellettyä Gaddafin 41-vuotisella valtakaudella.

"Meitä opettajia on 11 ja 4-16-vuotiata oppilaita 46. Neljä meistä opettaa berberikieltä ja loput tekevät lasten kanssa käsitöitä tai pelaavat pelejä", 20-vuotias Amil kertoo.

"Lapset tarvitsisivat leluja unohtaakseen sodan, mutta pulaa on myös ruoasta ja vedestä", tilapäiskoulua johtava Mahaba Najib sanoo.

Hän on juuri opettanut lapsille kaksi uutta sanaa: "vapaus" ja "vallankumous". Tunnin lopuksi kajahtaa kiitos Ranskan presidentille, jota pidetään kapinan päätukijana.