Kuka katoaa seuraavaksi Meksikossa?

Meksiko on perustuslaillinen demokratia, mutta huumekartellit voivat siepata kenet tahansa lunnasrahojen toivossa, kirjoittaa Helsingin yliopiston tutkijatohtori Auli Leskinen, joka on parhaillaan vierailevana tutkijana Texasissa, Yhdysvalloissa.

Ongelman nimi on tahdonvastainen katoaminen, ihmisoikeusloukkaus, joka johtaa usein siepatun henkilön kidutukseen ja kuolemaan. Leskisen haastattelema Austinin yliopiston professori Ariel Dulitsky haluaa, että Meksikon hallitus tunnustaisi tahdonvastaisen katoamisen olevan ongelma.

"Halua puuttua ongelmaan on, mutta hallituksessakaan ei ole yksimielisyyttä ilmiön syistä ja keinoista poistaa se. Yleensä hallitus syyttää katoamisista paikallishallituksia ja ne keskushallintoa. Liittovaltiolla ei ole lakia, joka määrittäisi sen rikokseksi. Muutamalla osavaltiolla sellainen on, ei kaikilla”, sanoo Dulitsky, joka osallistui keväällä katoamisia Meksikossa tutkineeseen YK:n seurantaryhmään.

Ensimmäisessä vaiheessa Meksikon tahdonvastaiset katoamiset liittyivät niin kutsuttuun Likaiseen sotaan, joka alkoi 1960-luvulla ja päättyi 1980-luvulla. Tuolloin katoamiset kohdistuivat poliittisiin, erityisesti vasemmistolaisiin, toisinajattelijoihin.

Nykyisen, noin viisi vuotta sitten, alkaneen katoamisten aallon syy on huumekartellien, poliisivoimien ja sotilaiden siviileihin kohdistama väkivalta. Huumekartellit eivät enää tyydy hallituksen määräysvaltaan. "Tusina kartelleja on jakanut maan valtapiireihinsä ja tekee alueilla mitä lystää", kirjoittaa Leskinen.