Köyhälle vesikin on kalliimpaa

Juma Membe on kaupustelija, joka kulkee ovelta ovelle köyhällä alueella Tansanian suurimmassa kaupungissa Dar es Salaamissa. Hänen myyntiartikkelinsa on puhdas vesi, jota hän kuljettaa kärryihinsä pakatuissa muovikanistereissa.

Membellä riittää asiakkaita, sillä viranomaisten mukaan Dar es Salaamin neljästä miljoonasta asukkaasta vain miljoonalla on vesijohto. Köyhien alueilta se yleensä puuttuu.

"Tämä on hyvä bisnes, koska ihmiset käyttävät vettä joka päivä", helteessä huhkimisesta hengästynyt Membe selittää.

Palvelu tulee kuitenkin köyhille kalliimmaksi kuin varakkaampien nauttima vesijohtovesi.

Membeltä ostetun 20 litran vesiämpärillisen hinta on kymmenisen senttiä, kun sama määrä omasta hanasta laskettuna maksaa noin puoli senttiä.

"Arvio veden päivittäisestä vähimmäiskulutuksesta – ruoanvalmistukseen, juotavaksi ja pesuvedeksi – on 20 litraa henkeä kohti", WaterAid-järjestön Tansanian-osaston edustaja Ben Taylor sanoo.

Ostoveden varassa elävän viisihenkisen perheen kustannukset voivat siis nousta 50 senttiin päivässä. Se on huomattava summa maassa, jonka asukkaista kolmannes elää alle dollarilla eli 0,63 eurolla päivässä. Tansaniassa on 38 miljoonaa asukasta.

60 prosenttia asukkaista vesihuollon piirissä

Laiminlyönnit ja kehno suunnittelu ovat kurjistaneet Dar es Salaamin vesihuollon, eikä johtoverkostoa ole laajennettu kasvavan väestön tarpeiden mukaan. Vesi ja viemäri puuttuvat kokonaisilta asuinalueilta.

Tuorein tilasto vuodelta 2004 kertoo, että Tansanian väestöstä reilu 60 prosenttia on vesihuollon piirissä.

Dar es Salaamin vesilaitos yksityistettiin vuonna 2003 Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston neuvosta. Ohjakset otti City Water -niminen yhtiö.

Kaksi vuotta myöhemmin kaupunki irtisanoi sopimuksen, koska City Water ei sen mielestä uudistanut vesihuoltoa riittävän rivakasti.

Yhtiön mukaan hitaus joutui siitä, ettei sille sopimusta tehtäessä paljastettu vesihuollon surkeaa tilaa.

Asiasta käräjöitiin Lontoota myöten, ja Tansanian hallitus sai liki neljän miljoonan euron sakot sopimusrikkomuksesta.

City Water kuitenkin korvattiin kaupungin omalla vesiyhtiöllä, joka tunnetaan lyhenteellä Dawasco.

Joka kymmenes maksaa laskunsa

Yhtiön johtoa edustava Badra Masoud sanoo vesimaksujen keräämistä yhdeksi suurimmista haasteista, sillä vain joka kymmenes asiakas maksaa laskunsa.

Laskuja on alettu toimittaa asiakkaille käteen ja saatavia karhutaan perintäliikkeiden avulla.

Maksamista kannustetaan myös häpäisemällä laiminlyöjiä julkisesti.

Toimittajat on kutsuttu todistamaan veden katkaisua eräiden ministereiden kodeista, valtion virastoista ja armeijan päämajasta, joilla kaikilla oli kuukausien tai vuosien maksurästit.

Kampanjointi tuottaa tulosta: Dawasco keräsi tammikuulta yli miljoonan euron ennätyspotin.

Myös palvelua on parannettu perustamalla vedettömille alueille kioskeja, joista voi ostaa 20 litraa vettä noin 2,5 sentillä.

Vesikioskia pitävä Melania Leba kertoo maksavansa kuukaudessa Dawascolle 16 euroa vesilaskua ja tienaavansa itse saman verran.

"Ihmiset ovat tyytyväisiä kioskiin, koska heille tuli kalliimmaksi ostaa vesi kaupustelijoilta tai naapureilta", Leba sanoo.

Myös WaterAidin Taylor kiittelee kioskihanketta, koska se työllistää ja alentaa köyhien vesimaksuja.