Kehitysmaissa rajoitetaan järjestöjen vaikuttamistyötä

Kansalaisjärjestöjen toimintaa rajoitetaan monissa maissa ja rajoitukset kohdistuvat usein ihmis- tai maaoikeuksia puolustaviin järjestöihin, todetaan Kirkollisten kehitysjärjestöjen katto-organisaation ACT-allianssin raportissa.

Raportissa tutkittiin kymmentä maata, jossa ACT:n jäsenjärjestöjen toimintaa on rajoitettu. Rajoittamisen äärimuotoja ovat häirintä, uhkailut, jopa aktivistien surmaaminen.

Järjestöjen työn kriminalisointi, hallinnollisten tai oikeudellisten rajoitusten asettaminen on myös yleistä. Monissa maissa kansalaisjärjestölait rajoittavat järjestöjen toimintaa ja saattavat estää ulkomaisen tuen vastaanottamisen.

Kehitysmaissa järjestöt toivotetaan tervetulleiksi tuottamaan palveluja, joista valtion tulisi vastata, mutta niiden yhteiskunnallinen vaikuttaminen haluttaisiin kieltää, toteaa Kirkon Ulkomaanavun ihmisoikeusasiantuntija Anna Salmivaara.

Salmivaaran mukaan on ristiriitaista, että kansalaisyhteiskunnan toimintaa rajoitetaan samanaikaisesti, kun kansainvälisillä foorumeilla sen merkitys tunnustetaan. Viimeinen esimerkki tästä oli marraskuun lopussa Etelä-Korean Busanissa järjestetty neljäs OECD:n kehityksen huippukokous.

Busanissa järjestöjen keskeiseksi rooliksi tunnustettiin se, että ne tukevat ihmisiä vaatimaan oikeuksiaan sekä osallistuvat kehityspolitiikan muovaamiseen ja seuraavat sen toteutusta.

Kirkon Ulkomaanavun yhteistyömaista Hondurasissa kansalaisjärjestöjen toimintavapaudet kaventuivat dramaattisesti vuoden 2009 vallankaappauksessa. Sen jälkeen kaappausta vastustavia järjestöjä sekä yksittäisiä henkilöitä on seurattu ja uhkailtu. Erityisesti maaoikeuksia puolustavat järjestöt ovat ahtaalla.