Kansalaisten maailmannäyttämö | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Kansalaisten maailmannäyttämö

Kansalaisten maailmannäyttämö (KMN) on kansalaisjärjestöjen globaaleja kysymyksiä käsittelevä verkosto, joka toimii yhteistyössä Suomen ja Tansanian hallitusten Helsinki-prosessi -aloitteen kanssa. Tämä paperi on lyhyt yhteenveto KMN:n kolmen temaattisen ryhmän suosituksista. Kattavampi raportti on saatavissa ainoastaan englanniksi.

Raportti ja lisätietoa Kansalaisten maailmannäyttämöstä www-sivuilta www.globalplatform.fi
tai sähköpostitse cgp(at)ykliitto.fi.

Kansalaisten maailmannäyttämö
Teemaryhmä 1 – Globaalit toimintamallit

Marginalisoidut äänet

  • Köyhät ja marginalisoidut äänet, ml. ihmiset, ympäristö, kulttuurit ja aatteet, eivät tule nykyisellään kuulluiksi heitä eniten koskettavassa päätöksenteossa. Näillä ryhmillä ei ole painostusmekanismeja, joiden kautta he saisivat mielipiteensä kuulluksi kansainvälisellä tasolla.
  • Hiljaisia ääniä tulisi analysoida tarkemmin. Ne voivat olla marginalisoituja tai sosiaalisesti syrjäytyneitä ihmisiä, mikroyrityksiä (erityisesti etelässä) tai abstrakteja asioita, kuten henkisiä arvoja ja kulttuureita.
  • Hiljaisia ääniä niin etelässä kuin pohjoisessa tulisi vahvistaa esimerkiksi koulutuksen kautta ja niille tulee tarjota kanavat kansallisesti ja kansainvälisesti ottaa osaa päätöksentekoon.
  • KMN peräänkuuluttaa koherenssia. Talouspainotteinen agenda ei saa jyrätä muita intressejä, vaan tietyn päätöksen kaikki puolet tulee ottaa huomioon. Esimerkiksi ympäristövaikutukset tulee arvioida ympäristökriteerien kautta, ei talouden näkökulmasta.
  • Kansainvälisessä päätöksenteossa tulee noudattaa subsidiariteettiperiaatetta. Niitä ryhmiä, joita päätökset koskevat pitäisi aina kuulla ja heidän mielipiteensä ottaa huomioon. Päätöksenteon tulisi aina olla läpinäkyvää ja perusteltua.

Institutionaalinen reformi

  • YK:n tulisi olla kansainvälisesti korkein toimija muiden erikoistuneiden järjestöjen, kuten kansainvälisten rahoitus- ja talousjärjestöjen valvojana. YK:n organisaatiota tulisi vahvistaa ja demokratisoida.
  • YK:n tulisi virallistaa kansalaisyhteiskunnan osallistuminen poliittiseen päätöksentekoon.
  • Kansainvälisten sopimusten implementointi kansalliseen lainsäädäntöön tulisi varmistaa perustamalla vastuullinen ja demokraattinen elin, joka hoitaisi valvonnan ja kannustaisi hallituksia noudattamaan ratifioituja sopimuksia sekä edistämään yritysten yhteiskuntavastuuta.
  • WTO:ta pitäisi uudistaa ja demokratisoida. Kehitysmaille tulisi taata tasavertaiset mahdollisuudet teollisuusmaiden kanssa ottaa osaa ja vaikuttaa päätöksentekoon.
  • Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen tulisi varmistaa YK:n esimerkin mukaisesti. WTO:n pitäisi ottaa joustavasti huomioon jäsenmaidensa erilaiset kehitystarpeet, kuten poliittinen liikkumatila ja ottaa huomioon kansainväliset ihmisoikeus- ja ympäristösopimukset.
  • KMN kannattaa uuden vahvemman ympäristöjärjestön luomista. Ehdotuksina on vahvistettu UNEP ja/tai uusi Maailman ympäristöjärjestö (World Environmental Organisation). Sillä tulisi olla vähintään yhtä korkea asema kuin WTO:lla, jonka kauppa-agenda tulisi palauttaa rooliinsa kehityksen helpottajana sen sijaan, että kauppa nostetaan ratkaisevaan asemaan monen muun asian kustannuksella.
  • ILO:n roolia tulisi vahvistaa.

Yritysten yhteiskuntavastuu

  • Hallitusten tulisi ratifoida kaikki tärkeimmät kansainväliset sopimukset ja konventiot ja ottaa ne huomioon kansallisessa lainsäädännössä. On erityisen tärkeää saada sopimukset ulottumaan tytäryhtiöihin ja jakelukanaviin. Muuten on miltei mahdotonta saada monikansalliset yhtiöt noudattamaan kansallista lainsäädäntöä.
  • Kansainvälisen tuomioistuimen asemaa tulee vahvistaa ja sen toiminta-alaa laajentaa. Eri järjestöjen, kuten UNEP:in ja ILO:n sekä muiden asianosaisten kuten kansalaisyhteiskunnan tulisi pystyä tuomaan oikeuden eteen tapauksia, joissa kansainvälisiä sopimuksia on rikottu.
  • Yritysten tulisi olla läpinäkyviä ja vastuullisia sosiaalisissa suhteissaan, mm. liiketoiminnan sosiaalisten ja ympäristövaikutusten suhteen.
  • Hyvästä liiketoimintatavasta tulisi palkita ja huonosta rangaista. Jotta yhtiöiden pakoa halvempien tuotantokustannusten ja väljemmän lainsäädännön maihin voitaisiin estää, yritysten yhteiskuntavastuun standardit tulisi olla maailmalaajuisia.

Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet

  • Kumppanuuksien määritelmä ja yhtiöiden rooli kansainvälisinä toimijoina pitäisi olla selvä ja läpinäkyvä. Kumppanuuksien tulee olla aitoja ja tasavertaisia. Menestyksekkäät kumppanuudet yksityisen sektorin kanssa vaativat hallitusten sitoutumista ja YK:n erityisjärjestöjen tukea.
  • EU:n sidosryhmäfoorumi “European Multi-Stakeholder Forum on CSR” on yksi esimerkki osallistavista mekanismeista ja sitä voidaan käyttää mallina kansalaisyhteiskunnan osallistumisesta kansainvälisten instituutioiden työskentelyyn


Kansalaisten maailmannäyttämö
Teemaryhmä 2 – Globaali talousohjelma

Verotus

  • Kansainvälinen valuutanvaihtovero tulee panna täytäntöön. Varat tulee jakaa uuden kansainvälisen valuutanvaihtoverojärjestön kautta globaaleihin yleishyviin tarkoituksiin ja veroprosentin tulee määräytyä kaksitasoisesti sitten, että valuuttaan kohdistuvan voimakkaan vaihdon aikana voimaan astuu korkeampi veroprosentti.
  • Verotuksessa tulee siirtyä työn ja palveluiden verotuksesta luonnonvarojen käyttöön kohdistuvaan verotukseen. Tämä on ensiarvoisen tärkeää maapallon ekologisen kestokyvyn kannalta
  • Veroparatiisien sulkemiseksi ja veronkierron estämiseksi on ryhdyttävä kansainvälisiin toimiin. Kehitysmaat häviävät moninkertaisesti vuotuisen kehitysavun verran veronkierron seurauksena. Myös kehittyneissä maissa tappiot ovat merkittäviä.

Kauppa
  • Maailman kauppajärjestö WTO on uudistuksien tarpeessa. Sen päätöksentekorakenteita tulee tarkistaa siten, että myös köyhimmät maat saavat neuvotteluissa äänensä kuuluviin. Suljetuista, niin kutsutuista 'vihreän huoneen neuvotteluista' tulee luopua.
  • WTO:ssa maatalouskauppa tulee irrottaa niin kutsutuista pakettineuvotteluista ja siirtää omaksi kokonaisuudekseen joko WTO-järjestelmän sisälle tai sen ulkopuolelle.
  • Kauppasäännöt eivät saa rajoittaa maiden oikeutta ruokasuvereniteettiin. Jokaisella maalla on oikeus tuottaa kulttuurillisesti ja ekologisesti kestävää ruokaa sosiaalisesti kestävässä tuotantorakenteessa.
  • WTO:ssa ainakin palvelukaupan yleissopimus GATS ja immateriaalioikeuksia käsittelevä TRIPs-sopimus tulee neuvotella uudelleen. Muiden kuin maataloustuotteiden markkinoillepääsyä koskevan NAMA-sopimuksen neuvotteluissa tulee huomioiden kehitysmaiden tarve suojata orastavaa teollisuuttaan.
  • Kehitysmaita ei tule kauppajärjestelmässä kohdella yhtenä homogeenisenä ryhmänä. Niiden väliset erot tulee ottaa paremmin huomioon.

Velka

  • Helsinki prosessin esittämä riippumaton velkatuomioistuin tulee perustaa. Sen rooli velkoja-velallinen -asetelman murtamisessa on ensiarvoisen tärkeä. Tuomioistuimen tulee arvioida velkojen legitimiteettiä laajasti ja laittomaksi tuomitut velat on viipymättä annettava anteeksi.
  • Velkakysymystä käsiteltäessä ihmisoikeudet, erityisesti taloudellis-sivistykselliset ja sosiaaliset oikeudet tulee ottaa velanmaksukyvyn arviointikriteeriksi. Velan maksu kansalaisten hyvinvoinnin kustannuksella ei saa tulla kysymykseen.

Poliittinen liikkumavara kehitysmaille

  • Sen paremmin kaupan säännöt, lainojen ehdot kuin rakennesopeutusohjelmatkaan eivät saa vaarantaa kehitysmaiden oikeutta harjoittaa sosiaalisesti ja ekologisesti kestäviä sektoripolitiikkoja.
  • Etelän rahoitusriippuvuus pohjoisesta tulee tunnustaa ja huomioida kaikessa poliittisessa päätöksenteossa.
  • Kaupan vapauttaminen ja yksityistäminen eivät saa olla päämääriä itsessään, vaan niiden tulee palvella laajempia kehityspäämääriä. Ne eivät saa vaarantaa paikallisen elinkeinotoiminnan edellytyksiä.

Marginalisoitujen äänien huomioonottaminen

  • Nykyinen talousagenda jättää huomiotta lukuisia inhimillisen elämän osatekijöitä, kulttuurillisia näkökohtia ja ympäristöä koskevia huolenaiheita. Nämä tulee huomioida päätöksenteossa kaikilla tasoilla.
  • Marginalisoitujen äänten huomioiminen ei tarkoita siirtymistä marginaaliseen, kaikkein heikoimmille kohdennettuun sosiaalipolitiikkaan. Huomiointi tapahtuu paremmin luomalla universalistista sosiaalipolitiikkaa.

Politiikkojen koherenssi

  • Politiikkojen koherenssi on hyvä asia ainoastaan silloin kun koherenssissa olevat politiikat ovat hyviä.
  • Politiikkojen koherenssin tulee tarkoittaa kaikkien politiikanlohkojen alistamista ihmisoikeusnäkökulmalle. Avun ja kaupan kanavoiminen eri maihin ei riitä.
  • Politiikkojen koherenssin tulee tarkoittaa myös kansainvälisten järjestöjen koordinointia ihmisoikeuksia ja luonnonarvoja kunnioittavasta näkökulmasta.


Kansalaisten maailmannäyttämö Teemaryhmä 3 - Inhimillinen turvallisuus

Terveys ja turvallisuus

  • Kaikilla ihmisillä tulee olla tasapuoliset mahdollisuudet saada perusterveydenhuollon palveluja. HIV/AIDS:in lisäksi huomiota tulisi kiinnittää myös muihin, usein helposti hoidettavissa oleviin sairauksiin, kuten malariaan, joka on edelleen Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa yleisin kuolinsyy.
  • Seksuaali- ja terveyskasvatus tulisi olla kiinteä osa perusterveydenhuoltoa ja kaikkien saatavilla. Kehitysmaiden kansalaisilta puuttuu usein tietoa HIV/AIDS:lta suojautumisesta. Pandemian leviämisen pääsyyt ovat köyhyys, alhainen koulutustaso, naisten ja tyttöjen huono sosiaalinen asema sekä vähäinen tieto seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvistä asioista.
  • Kaikilla naisilla tulisi olla mahdollisuus saada asiantuntevaa terveydenhoitoa raskauden ja synnytyksen aikana sekä pääsy komplikaatioiden sattuessa tehostettuun hoitoon. Vaikka monet terveyteen liittyvät indikaattorit ovatkin osoittaneet viime vuosikymmeninä muutosta parempaa, äitikuolleisuus on pysynyt samalla tasolla.
  • KMN haluaa nostaa esille ennakoivan toiminnan tärkeyden sen sijaan, että resursseja keskitetään pelkästään jo esiin tulleiden ongelmien hallitsemiseen. Haluamme myös muistuttaa vuoden 1994 Kairon väestökonferenssin toimintaohjelmasta, jonka allekirjoittivat 179 maata ja jossa sovittiin mm. lisääntymisterveyspalveluiden takaamisesta kaikille vuoteen 2015 mennessä.
  • HIV/AIDS:in leviämisen hallinta tulisi yhdistää tehokkaammin lisääntymisterveyspalveluihin, jotta toimenpiteet epidemian hillitsemiseksi saadaan multisektoraalisemmiksi.
  • Perhesuunnittelu- ja lisääntymisterveysohjelmia pitäisi tukea vahvemmin, sillä ne ovat tärkeitä mahdollisuuksia tiedottaa ihmisiä HIV:n estämiskeinoista ja hoidosta.
  • HIV/AIDS:in leviämistä estävät sosio-ekonomiset keinot, ml. kulttuurisidonnaiset gender-asiat, tulisi ottaa paremmin huomioon.
  • Nuorten tavoittaminen on tärkeää, sillä puolet uusista vuotuisista HIV-tartunnoista todetaan 15-24 –vuotiailla. Tärkeää on saavuttaa myös jo naimisissa olevat ja kouluja käymättömät nuoret.
  • Nuorille suunnattujen ohjelmien suunnittelussa, käytäntöön panemisessa ja seurannassa tulisi olla mukana myös itse nuoria; niitä joille ohjelmat suunnataan. Nuoret tulisi ottaa mukaan aktiivisena toimijaryhmänä kehitysohjelmia suunniteltaessa.

Naiset

  • Naisia tulee kohdella aktiivisina toimijoina passiivisien objektien sijaan. Naisille pitää turvata tasavertaiset mahdollisuudet koulutukseen ja poliittiseen päätöksentekoon. Tämä yhdistettynä seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksiin toisi kehitysmaissa pidemmällä aikavälillä muutosta naisten asemassa positiivisempaan suuntaan.
  • Väkivalta on suurin uhka maailmassa naisten terveydelle. Suurin osa naisten kohtaamasta väkivallasta on tilastoimatonta ja jää pimentoon, koska väkivalta tapahtuu useimmiten kotona neljän seinän sisällä. Raiskaukset avioliitossa on toinen sivuutettu aihe, ne ovat kriminalisoitu Suomessakin vasta 1995.
  • Naisten turvallisuutta heikentää kehitysmaissa se, että naiset eivät voi luottaa poliisilaitokseen. Raiskauksen uhka on monissa maissa suurempi juuri poliisilaitoksilla kuin esimerkiksi kaduilla.

Lasten oikeudet

  • Lasten oikeudet ovat äärimmäisen tärkeitä pitää agendoilla kansainvälisessä päätöksenteossa. ILO on mm. määritellyt lapsisotilaiden käytön yhdeksi lapsityövoiman pahimmista muodoista. ILO:n arvioiden mukaan 211 miljoonaa 5-14 –vuotiasta lasta työskentelee terveydelle vahingollisissa olosuhteissa.

Konfliktien esto ja pienaseet

  • Rauhan ja inhimillisen turvallisuuden edistäminen vaatii muutosta siihen, miten konflikteihin nykyään reagoidaan. Sen sijaan, että konflikteihin reagoitaisiin vasta sitten, kun ne ovat jo syntyneet ja voimankäyttöä on vaikea välttää, huomion tulisi siirtyä konfliktien syihin ja niiden ratkaisemiseen.
  • Konfliktien ehkäisyssä tarvitaan uudenlaista yhteistyötä hallitusten, kansainvälisten järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan välillä. Kansalaisyhteiskunnan rooli rauhan ja turvallisuuden edistämisessä tulisi huomioida paremmin, koska sillä on erinomaiset mahdollisuudet saada ihmisten tuki ja levittää tietoisuutta konflikteja ehkäisevästä toiminnasta.
  • Pienaseiden kontrollointi on avainasemassa konfliktienehkäisyssä. Väkivalta ei lopu sotien päättymiseen, vaan usein lisääntyy sodasta sotilaille ja siviileille jääneiden aseiden takia. Konfliktien ehkäisy on ylipäätään kustannustehokkaampaa kuin niiden tuhojen korjaaminen jälkikäteen, puhumattakaan inhimillisestä kärsimyksestä, jolle ei voi määritellä hintaa.
  • Aseiden välitykseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota. Aseet leviävät ammattimaisen ja usein laittoman asekaupan kautta ja valtioiden tulisi kiinnittää tähän tarkempaa huomiota.
  • Rauhan ylläpitämiseksi konfliktien jälkeen on tärkeää saada mahdollisimman paljon aseita kerättyä pois, jotta ne eivät jää esimerkiksi sissijoukkojen käyttöön. Sotilaiden integroimiseen takaisin yhteiskuntaan tulisi kiinnittää myös enemmän huomiota. Lohduttomat tulevaisuuden näkymät saavat ihmiset helposti ryhtymään laittomuuksiin tai jatkamaan sotilaina.

Ympäristö ja turvallisuus

  • Riittävä ruoka, vedensaanti sekä tasavertainen ja ekologisesti kestävä luonnonvarojen käyttö ovat keskeisiä inhimillisen turvallisuuden varmistamiselle. Ihmisillä tulee olla mahdollisuudet näiden oikeuksien turvaamiseen.
  • Kaikkien mukanaolevien tahojen tulisi kannustaa hallituksia ratifioimaan globaalit ympäristö- ja ihmisoikeussopimukset ja noudattamaan niitä, ml. velvollisuutta taata oikeus veteen ja ruokaan.
  • Ihmisoikeuskomissioon tulisi nimittää ihmisoikeuksien erityisesittelijä (special rapporteur) vahvistamaan komission työtä ympäristön, ruokaturvan ja vesioikeuksien alueilla.
  • Hallitusten tulisi implementoida FAO:n vapaaehtoiset ohjeet oikeudesta ruokaan. Nämä vuonna 2004 julkaistut ohjeet antavat käytännön ohjausta ruokaoikeuksien käytäntöönpanosta.
  • Yksi keino vedenjakeluongelmiin on julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet. Näissä pitää tosin taata kaikkein heikoimpien ihmisten oikeudet ja osallistuminen.

Lisää uusi kommentti

Lue ohjeet ennen kommentointia