Iranin ydinkiista loi uudet ”kylmän sodan” rintamalinjat

Kiista Iranin ydinohjelmasta on synnyttänyt YK:ssa uudet jakolinjat, jotka tuovat mieleen kylmän sodan aikaisen pelin idän ja lännen välillä.

”Saamme pian seurata samanlaista kissa ja hiiri -leikkiä, joskin erilaisten pelaajien ja liittoumien kesken”, eräs aasialainen diplomaatti ennustaa.

Kiistan keskiössä on Iranin ydinohjelma, jonka se sanoo tähtäävään rauhanomaiseen energiantuotantoon. Länsimaat epäilevät Iranin tavoittelevan ydinasetta.

Yhdysvallat ja Euroopan unioni yrittävät saada asian YK:n turvallisuusneuvoston käsittelyyn, jotta se määräisi sotilaallisia ja taloudellisia pakotteita Iranin taivuttamiseksi luopumaan ydinhankkeistaan.

Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n hallintoneuvosto päätti 24. syyskuuta harkita Iranin ydinohjelman viemistä turvallisuusneuvostoon. Poikkeuksellinen äänestyspäätös sai taakseen 22 neuvoston 35 jäsenestä. Venezuela vastusti ja Kiina, Venäjä sekä kymmenen kehitysmaata pidättyivät äänestyksestä.

Pakotehankkeelta on kuitenkin vienyt pohjaa se, että turvallisuusneuvoston viidestä pysyvästä ja veto-oikeudella varustetusta jäsenestä kaksi – Venäjä ja Kiina – vastustaa sitä.

Nykyisistä ydinasevalloista myös Intia on ollut Iranin puolella, mutta taipui IAEA:ssa äänestämään sitä vastaan. Taustalla uumoillaan Yhdysvaltain painostusta, vaikka Intia kiisti sen.

YK-piireissä arvellaan, että niin Venäjä, Kiina kuin Intiakin ovat jatkaneet menossa tai suunnitteilla olevia taloudellisia ja sotilaallisia yhteistyöhankkeitaan Iranin kanssa, vaikka Yhdysvallat on kehottanut lopettamaan kaiken ydinteknologiaa sivuavan yhteistyön.

Iran taas on pyrkinyt aktiivisesti laajentamaan sotilas- ja turvallisuusyhteistyötä mainittujen kolmen maan kanssa. Michael Spies New Yorkissa toimivasta juristien ydinvoimapoliittisesta järjestöstä (Lawyer's Committee on Nuclear Policy) ennustaa, että Iranin kanta vain kovenee, jos asia viedään turvaneuvostoon.

”Iran on uhannut aloittaa uudelleen nyt pysähdyksissä olevan uraanin rikastamisen ja luopua (ydinsulkusopimuksen, NPT) lisäpöytäkirjasta, joka sen on määrä ratifioida”, Spies sanoo.

Lisäpöytäkirja antaa IAEA:lle valtuudet tehdä yllätystarkastuksia ja valvoa kaikkea ydintekniikkaan liittyvää toimintaa allekirjoittajamaissa. Sen on allekirjoittanut yli sata valtiota ja saattanut voimaan eli ratifioinut 69 maata.

NPT-sopimuksessa on mukana noin 140 valtiota, mutta joukosta puuttuu kolme ydinasevaltaa: Intia, Israel ja Pakistan.

Spiesin mielestä Iranin jupakan vieminen turvaneuvostoon merkitsisi loppua diplomaattiselle tielle, joka edellyttää myönnytyksiä kaikilta osapuolilta.

Hänen mukaansa Iran on tähän mennessä taipunut sekä luopumaan tietyistä toimista että sallimaan laajemmat tarkastukset kuin lisäpöytäkirja edellyttää. Heti IAEA:n päätöksen jälkeen Iran uhkasi kieltää pistotarkastukset.

Yhdysvaltain ulkoministeri Condoleezza Rice vakuutti jo aiemmin uskovansa, että asia tulee jossain vaiheessa turvaneuvostoon, ”varsinkin, jos Iran edelleen osoittaa haluttomuutta antaa kansainväliselle yhteisölle takuita siitä, ettei se yritä rakentaa ydinaseita ydinenergian varjolla.”

Rice on pitänyt Iraniin kohdistuvia pakotteita ”lähes varmoina”, vaikka aikataulu on auki.

Iranin presidentti Mahmoud Ahmadinejad korosti syyskuun puolivälissä YK:n huippukokouksessa maansa oikeutta kehittää ydinenergiaa.

Hänen mielestään USA:n ja sen liittolaisten politiikka on ”apartheidia” ja kaksinaamaisuutta, koska se sallii Israelin kehitellä ydinaseita.

Juuri Israelin toiminta on Ahmadinejadin mukaan vienyt pohjan Lähi-idän ydinaseetonta vyöhykettä koskevalta aloitteelta.

Spies pitää mahdollisena, että Iran tähtää asekelpoisen ydinmateriaalin valmistamiseen. Näyttöä ei kuitenkaan ole siitä, että sen nykyinen ohjelma pyrkisi muuhun kuin energiantuotantoon, jota on valmisteltu 1970-luvulta asti.

Hän varoittaa, että kansainväliset pakotetoimet koettaisiin Iranissa turvallisuusuhaksi, mikä voisi vahvistaa niitä aineksia, jotka haluavat omaa ydinasetta.

Spiesin mukaan Iranin nykyjohto tulkitsi sukkelasti kansainvälispoliittista tilannetta niin, että taloudellinen tai poliittinen lähentyminen länteen ei ole maan kehitykselle välttämätöntä.

”Siksi Iran pyrkii joko täydelliseen omavaraisuuteen tai parantamaan suhteitaan lähialueellaan ja Aasian suurvaltojen kanssa”, hän sanoo huomauttaen, että noiden ydinvaltojen tuki on myös selvästi rohkaissut Irania.