Intiassa elää 35 miljoonaa lasta kadulla | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Intiassa elää 35 miljoonaa lasta kadulla

Intiassa on yli 35 miljoonaa katulasta, jotka elävät ja tekevät töitä kadulla. Suurin osa lapsista on 11–15-vuotiaita poikia. Intialaisen katulapsijärjestön I-Indian perustajat, Prabhakar ja Abha Goswami kertoivat katulapsen elämästä Intiassa ja omasta toiminnastaan lasten olojen parantamiseksi.

Intian kaduilla elää yhteensä jopa 35 miljoonaa katulasta. Luku on hälyttävän suuri ja ollut kasvussa jatkuvasti viimeisten 5–10 vuoden aikana. Intialaisen katulapsiin keskittyvän järjestön I-Indian perustajat, Abha ja Prabhakar Goswami vierailivat Suomessa Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen ja I-Aidin vieraina ja kertoivat Intian katulasten tilanteesta.

“Katulapset saavat elantonsa keräämällä ja myymällä roskia, kiillottamalla kenkiä, prostituutiolla, kerjäämällä, varastamalla... Monet keräävät tyhjiä vesipulloja junista, täyttävät ne likaisella vedellä ja myyvät eteenpäin köyhille, joilla ei ole varaa kunnon veteen”, Prabhakar Goswami kertoo.

Suurin osa lapsista on 11–15-vuotiaita, toiseksi suurin ikäryhmä ovat 6–10-vuotiaat.

Tytöt motivoituneempia ja sitoutuneempia

Poikia on huomattavasti tyttöjä enemmän. Erityisesti suurissa kaupungeissa, kuten Bangaloressa, Mumbaissa, Kanpurissa ja Madrasissa poikien osuus katulapsista on 65–83 prosenttia.

Syy tähän löytyy tyttöjen kasvatuksesta.

“Tytöt kasvatetaan Intiassa perinteisesti sitoutumaan perheeseen. He eivät saa lähteä ulos pimeällä tai vastustaa vanhempiaan, ja mentyään naimisiin heille opetetaan, etteivät he saa jättää miehensä perhettä missään tilanteessa. Niinpä tytöt sietävät väkivaltaa ja hyväksikäyttöä enemmän. He ovat myös arempia lähtemään kotoa.”

Pojat kokevat kadulla vähemmän väkivaltaa ja seksuaalista häirintää. Abha Goswami kertoo pienestä Tanusta, joka tekeytyi asemalla asuessaan pojaksi suojellakseen itseään.

I-Indian lastenkodeissa näkyy, että kadulle jouduttuaan tytöt kaipaavat enemmän suojaa. Järjestön kahdesta lastenkodista tyttöjen kodissa on 51 tyttöä, iältään 4–17 -vuotiaita. Vaihtuvuus on äärimmäisen pientä, ja kerran järjestön luo jäätyään tytöt ovat motivoituneita ja karkaavat äärimmäisen harvoin. Poikien lastenkodissa asuu reilut 30 poikaa.

 

Katu usein ainoa vaihtoehto

Useimmiten kotoa lähtemisen syynä on köyhyys, kertoo Prabhakar Goswami. Lasten on pakko lähteä kerjäämään tai varastamaan kadulle pysyäkseen hengissä.

Erityisesti muslimeilla on monesti niin suuret perheet, että vanhempien on mahdotonta huolehtia kaikista lapsista. Monet lapset pakenevat väkivaltaa ja hyväksikäyttöä, toiset myös koulua. Jotkut haluavat nähdä vaikkapa Mumbain ja Bollywoodin, jotkut ovat varastaneet kotoa eivätkä pysty enää saamaan rahasummaa kokoon, ja jäävät siksi kadulle loppuiäkseen, Prabhakar Goswami listaa.

Puhtaan veden puute suurin terveysongelma

Pariskunta pitää pahimpana terveydellisenä ongelmana katulasten keskuudessa puhtaan juomaveden puutetta. I-India toimii Pohjois-Intian aavikko-osavaltion Rajasthanin pääkaupungissa Jaipurissa, jossa sataa vähän ja vettä on niukalti.

Likaisesta vedestä saatavat sairaudet, kuten lavantauti, ripuli ja keltatauti, muodostavat 90 prosenttia lasten sairauksista. 80 lasta tuhannesta kuolee ennen ensimmäistä ikävuottaan, usein juuri likaisen veden aiheuttamaan ripuliin ja sitä kautta aliravitsemukseen.

Muita yleisiä sairauksia ovat lepra, maksa- ja munuaissairaudet, malaria, tuberkuloosi ja HIV.

Prabhakar Goswami kertoo, että kysyttäessä poikienkotiin tulevilta 6–16-vuotiailta pojilta, kuinka moni on kokenut homoseksuaalista hyväksikäyttöä, jopa 90 prosenttia pojista kertoo kokemuksistaan.

“Se tarkoittaa, että kaikilla näillä lapsilla on mahdollisuus olla sairastunut HIV:iin tai muihin sukupuolisairauksiin.”

Katulapset eivät ole keskittyneet vain kaupunkeihin. Myös maaseudulla heitä on, mutta ilmiö on erilainen.

Maaseudulla lasten oloihin on hyvin vaikea puuttua, sillä perheet ja sukulaiset vetoavat siihen, että kerjääminen ja kadulla elannon hankkiminen on “suvun perinteinen ammatti”. Lait eivät pysty suojelemaan lapsia, sillä ne osataan kiertää.

 

Asetus lasten aseman parantamiseksi

Vuonna 2000 Intiassa tuli voimaan asetus 'Juvenile justice act' lasten oikeuksien parantamiseksi. Asetuksen mukaan kaikkia alle 18-vuotiaita on kohdeltava lapsina, ja heille on taattava lasten oikeudet ja huolenpito.

Tämän jälkeen tilanne on Goswameiden mukaan parantunut paljon. “Tosin valitettavasti vieläkin hallituksen ylläpitämät lastenkodit ovat huonompia kuin yksityisten järjestöjen kodit”, sanoo Abha Goswami.

Vakavasti otettavia katulapsijärjestöjä on Intiassa arviolta 200-300. He kaikki ovat yhteydessä toisiinsa niin kutsutun 'Child Linen' kautta, joka on valtakunnallinen ilmaisnumero, johon apua tarvitsevat lapset voivat soittaa. Child Linea rahoittaa Intian hallitus.

 

“Haluamme auttaa niin montaa lasta kuin mahdollista”

Lastenkotien ja Child Linen lisäksi I-Indialla on paljon toimintaa slummialueilla, mm. 16 slummikoulua ja kaksi kiertävää koulubussia.

“Päätimme, että koska niin moni lapsi ei pääse kouluun, me viemme koulun heidän luokseen. Bussi pysähtyy tunnin ajan neljässä eri paikassa joka päivä", Abha Goswami kertoo.

Opetuksen ohella bussit tarjoavat mahdollisuuden peseytyä, lääkkeitä ja ruokaa kuten riisiä tai ravintorikkaita keksejä. Prabhakar Goswami iloitsee, että kun ennen muslimiperheissä kylvettiin kerran kuussa, tehdään se nyt kerran päivässä. Lapset osaavat pestä kädet ja hampaat ja leikata kynnet, eivätkä he enää syö hammastahnaa.

Lisäksi I-Indialla on aidsista ja lasten oikeuksista tiedottavat ohjelmat, jo päättynyt rintaruokinta-ohjelma sekä 10 keskusta, joissa annetaan koulutusta, neuvontaa, lääkkeitä ja sopeutetaan lapsia takaisin perheisiin.Yhteensä autetaan 3 000 lasta joka päivä.

Tulevaisuudensuunnitelmia Goswameilla on paljon, mutta rahoitus täytyy ensin saada järjestymään. Tällä hetkellä 30 prosenttia rahoituksesta tulee Intian hallitukselta, 35 prosenttia ulkomaisten hallitusten alaisilta järjestöiltä, 15 UNICEF:lta, 15 ulkomaisilta kansalaisjärjestöiltä ja 5 prosenttia paikallisista lahjoituksista.

Suomessa uusin yhteistyökumppani on I-Aid, entisen vapaaehtoisen perustama kummijärjestö, jonka kautta on saatu jo 35 kummia.

“Tulevaisuudessa haluamme perustaa sairaalan maaseudulle, tilapäisen asumuksen lapsille jotka tarvitsevat majapaikkaa lyhyeksi aikaa, ammatillisen koulutuskeskuksen... Me haluamme lisää projekteja, sillä kohtaamme joka päivä ongelman, joka on valtava ja kiireellinen, ja me haluamme auttaa niin montaa lasta kuin mahdollista.”

Lisää uusi kommentti

Lue ohjeet ennen kommentointia