Internet-projekteja köyhissä maissa | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Internet-projekteja köyhissä maissa

Tietoyhteiskuntaan liittyviä kehitysyhteistyö- hankkeita vaivaavat monet samoista taudeista, jotka perinteisemmissä hankkeissa havaittiin niiden alkuaikoina: länsimaista tuodaan kohdemaihin pelit ja vehkeet, asennetaan ne ja odotetaan, että niistä itsestään tulisi osa paikallista kulttuuria. Rohkaisevia esimerkkejä uuden teknologian mahdollisuuksista on saatu mm. naisten aseman kohentamisessa ja tiedonkulun parantamisessa syrjäseuduille.

Tietoteknologian käyttöönotto kehitysmaissa on jakautunut epätasaisesti, ja yleensä kasvu keskittyy kaupunkeihin. Yhteyksien tehostuminen lyhentää maantieteellisiä välimatkoja. Siten esimerkiksi kaukana toisistaan sijaitsevat suurkaupungit voivat hoitaa keskinäisiä asioitaan entistä nopeammin internetin avulla, mutta matka läheiseen, ilman verkkoyhteyttä elävään pikkukylään venyy suhteessa aiempaa pidemmäksi. Siten kuilu kaupunkien ja maaseudun välillä syvenee.

Autoa pakataan Mumbaissa
Samalla eri väestöryhmien sosiaalinen välimatka kasvaa: varallisuutta ja tietotaitoa uuden teknologian hyödyntämiseksi löytyy enimmäkseen kehitysmaiden hyväosaiselta väestönosalta. Vaarana on, että alempi keskiluokka ja köyhät jäävät tyystin vaille verkkolukutaitoa. Tätä vaaraa ei tietoyhteiskuntaan liittyvissä kehitysyhteistyöprojekteissa ole vielä riittävästi huomioitu, uskoo David Archer Aasian ActionAid-järjestöstä:

"Useimmat nykyisistä IT-hankkeista lisäävät epätasa-arvoa. Köyhillä ei ole riittävää koulutusta internetin käyttöön, ja tietokoneet päätyvät paikallisen eliitin käyttöön. Sitä kautta vahvistuu niiden asema, joilla valtaa on jo ennestään", Archer kritisoi "ICT ja kehitys" –seminaarissa vuoden 2004 Maailman sosiaalifoorumissa Mumbaissa.

Toinen Archerin mainitsema ongelma on se, ettei hankkeissa useinkaan osata ottaa huomioon yhteisön tapoja, perinteitä ja rooleja. Perheet eivät välttämättä laske tyttäriään huoneeseen, jossa läsnä on enimmäkseen miehiä ja tietokoneita, vaikka tavoitteena olisikin tasa-arvon vahvistaminen uusien teknologioiden avulla – sosiaalinen ulottuvuus tulisi sen vuoksi aina ottaa huomioon projekteja suunniteltaessa.

Hankkeita vaivaavat monet samoista tauteista, joka perinteisessä kehitysyhteistyössä havaittiin jo vuosikymmeniä sitten: länsimaista tuodaan kohdemaihin pelit ja vehkeet, asennetaan ne ja odotetaan, että niistä itsestään tulisi osa paikallista kulttuuria.

"Kun jotain menee pieleen, on it-insinööriä vaikea löytää. Varaosat tulevat liian kalliiksi tilata tai niitä ei ole. Usein hankkeiden taustalla on monikansallinen yhtiö, jonka laitteisiin ja ohjelmistoihin hanke joutuu sitoutumaan, mikä hankaloittaa asetelmaa entisestään", Archer luettelee. "Lisäksi kielimuurin on murruttava – valtaosa materiaalista verkossa on nykyisin englanniksi."

Hän painottaakin, että vasta kun ihmisistä tulee passiivisten kuluttajien sijaan aktiivisia, omien sisältöjensä tuottajia, voi uusista teknologioista olla hyötyä myös länsimaisen kulttuuripiirin ulkopuolella.

"Samalla on kuitenkin muistettava, että maailmassa on edelleen 850 miljoonaa ihmistä, jotka eivät osaa lukea - eivät mitään kieltä, sen enempää englantia kuin omaa äidinkieltään. Heille ensisijainen keino hankkia tietoa voi edelleen olla esimerkiksi paikallisradio. Olisi kohtalokasta unohtaa paikallismedioiden merkitys."

Apua äitiyteen ja maanviljelyyn

Aasian ActionAid esitteli seminaarissa myös rohkaisevina pitämiään esimerkkejä it-hankkeista, joita se on ollut mukana koordinoimassa.

Intialainen Ihulan Ghose työskentelee Change Initiatives –järjestössä köyhien naisten parissa Kalkutassa. Yhteistyössä Unescon kanssa toteutettavassa projektissa keskeisessä asemassa on internet-keskus, jossa naiset kymmenen hengen ryhmissä miettivät, millaisiin arjen ongelmiin he kaipaisivat ratkaisuja.

"Tarjoamme naisille tilan, jossa he voivat puhua ja esittää ajatuksiaan. Otamme selvää heidän tarpeistaan, ja etsimme heränneisiin kysymyksiin vastauksia verkon avulla."

Keskuksia on alueella useita, ja löytynyt tieto voidaan sähköpostitse jakaa myös muille. Toistaiseksi suurin hyöty on ollut mahdollisuudesta ottaa yhteyttä paikallisiin viranomaisiin sosiaalisten tukirahojen hakemiseksi – esimerkiksi äideille on laissa säädetty tietyt oikeudet, mutta useinkaan köyhillä naisilla ei ole niistä riittävästi tietoa. Myös pienyrittäjille myönnettävistä mikro-lainoista on tehty useita internet-hakuja.

"Tiedon puute on yksi köyhyyden suurimmista syistä, sen projektin parissa huomaa konkreettisesti", Ghose kiteyttää.

Luong Thi Cai
Hieman vastaavantyyppinen hanke on toiminut Vietnamin Lai Chou -provinssissa puolen vuoden ajan. Alue sijaitsee Kiinan rajalla, vuoristoisella ja vaikeakulkuisella alueella, ja reilu neljännes sen asukkaista elää köyhyysrajan alapuolella. Kylään on perustettu oppimiskeskus, josta internet-yhteyksien lisäksi löytyy kirjoja, videomateriaalia ja cd-romppuja.

"Meitä kiinnostaa erityisesti se, kuinka maanviljelyn tuottavuutta saisi nostettua alan uusimman tiedon valossa. Yhteydet lähikyliin ovat myös lisänneet ihmisten kaupankäyntiä: voimme verkossa kertoa mitä meillä on myytävänä, ja muutoinkin olemassaolomme noteerataan kauempana kuin ennen", sanoo kertoo oppimiskeskusta johtava Luong Thi Cai.

Säätiedotus tulva-alueille

Bangladeshin rajaseudulle Intian koillisosaan internet-keskuksen perustanut Dilip Banerjee pitää tärkeimpänä sitä, että verkkoyhteyksien kautta on mahdollista saada ajantasaisia säätietoja. Vain harvoilla rajaseudun kyläläisillä on taloissaan sähköt saati televisiota, eikä alueella fyysisesti pääse liikkumaan kuin vesireittejä pitkin.

"Tulvariskeistä saatetaan raportoida Delhissä kauan ennen kuin kukaan paikallisista asukkaista on saanut tiedon asiasta. Meille tieto on kuitenkin elintärkeä", Banerjee toteaa.

Internet-kampanjaa Delhissä vetävä Sanjay puolestaan auttaa suurkaupungin lukuisia asunnottomia kouluttautumaan tietoteknologian käyttäjiksi. Yli miljardin asukkaan maassa kaikki asunnottomat eivät suinkaan ole vailla koulutusta, vaan monet ovat tulleet maalta työn perässä ja ajautuneet slummeihin lähinnä olosuhteiden pakosta.

"Aiemmin heillä ei ole ollut varaa eikä mahdollisuutta pitää yhteyttä synnyinseutuunsa, mutta nyt he voivat verkon kautta seurata, mitä entisessä kotikaupungissa tapahtuu", Sanjay kertoo.

"Tärkeintä on kuitenkin se itseluottamus, jonka tietoteknologiset valmiudet antavat asunnottomille – tämä on jotakin, mitä kovin moni ei vielä osaa. Se tarjoaa yhden väylän päästä ulos kurjuuden kierteestä."

Lisää uusi kommentti

Lue ohjeet ennen kommentointia