Blogit

Väestönkasvun ja ilmastonmuutoksen pakkoavioliitto

Jossain vaiheessa tätä kuuta maailmaan tupsahtanee seitsemäs miljardis ihminen. Laskuja voi seurata esimerkiksi täällä. Maailman väkiluvun odotetaan saavuttavan 9-10 miljardin huipun vuosisadan loppupuolella, ja laskevan siitä hiljalleen alaspäin köyhien maiden kehittyessä.

Vai odotetaanko? Ennustuksiahan on monia, sekä korkeampia että matalampia. Demografi Carl Haub kritisoi sitä, että tämä 9-10 miljardia otetaan mediassa kuin annettuna ja varmasti toteutuvana tulevaisuutena.

Hän esitti peripessimistille tutun ajatuksen: entä jos kasvu ei hidastukaan, entä jos kaikki ei menekään niin kuin odotetaan? Silloin meitä voisi olla vuosisadan lopussa jopa YK:n korkean ennusteen mukaiset 12 tai 16 miljardia. Ehkä yli kaksinkertainen määrä.

Optimistisempaan lukuun pääsemisellä on monia taustaoletuksia, Haub huomauttaa. Oletetaan, että lapsiluvun väheneminen jatkuu tasaiseen tahtiin, keskeytymättä, sekä kehittyneissä että kehittyvissä maissa. Oletetaan, että lopulta kaikki maailmassa tyytyvät kahteen lapseen tai vähempään.

Kun katselee monessa maassa hidastunutta tai seisahtunutta väestönkasvun laskua, näyttää mahdolliselta, että kaikki maat seuraa oletettua kaavaa kahden lapsen tasapäiseen oletusidylliin asti. Eiväthän kaikki maailmassa välttämättä tahdo koiraa ja omakotitaloakaan. Myöskään elinolosuhteet eivät näytä kaikkialla paranevan niin vauhdilla, että tahtoessaankaan ihmiset onnistuisivat tässä päämäärässä.

Entä sitten?

Ympäristölle Haubin luettelemilla huippulukemilla olisi tietenkin hurjat seuraukset, jos jo tämänhetkinen väestö on aikamoinen paine maapallon kantokyvylle ja ruoantuotannolle. Hän listaa ongelmina muun muassa hurjan rasituksen juomavesille, viljelymaalle ja biodiversiteetille. Itse lisäisin vielä yhden ilmiselvän ongelman: ilmastonmuutos.

Väestöliiton ja eduskunnan väestö ja kehitys -ryhmän seminaarissa keskusteltiin muutama viikko sitten väestönkasvun haasteista ja mahdollisuuksista. Tästä pessimistikulmasta katsoen mielenkiintoista oli se, että ihmisiin, terveyteen ja perhesuunnitteluun keskittyvien näkemykset olivat kohtuullisen optimistisia, mutta synkimpiä kuvia maalaili asiaa etenkin ilmastonmuutoksen kannalta katsonut vihreä.

Kansanedustaja Oras Tynkkynen esitteli eri skenaarioita siitä, miten ilmastohaasteet kasvavat väestön myötä. Hän laskeli esimerkiksi sitä, kuinka paljon väliä kahden eri väestönkasvuennusteen välille jäävällä 2,5 miljardilla ihmisellä olisi.

Nämä 2,5 miljardia ihmistä, jotka tuottaisivat maailman keskimääräisen kansalaisen verran kasvihuonepäästöjä, lisäisivät maailmaan yhden Yhdysvaltojen ja Euroopan päästöjen veroisen lisän. Jos he päästelisivät yhtä paljon kuin rikkaissa teollistuneissa maissa, maailman päästöt liki tuplautuisivat.

Mitä enemmän kuluttaviin maihin, tai oloihin, nämä ihmiset syntyvät, sitä enemmän pienikin väestönkasvu rasittaa. ”Jos on matala väestönkasvu, mutta korkeat ihmiskohtaiset päästöt, se on ongelma. Jos on korkea väestönkasvu, mutta matalat päästöt per asukas, sekin on ongelma ilmastolle”, hän tiivisti. Ja jos lisää tuleekin se 9 miljardia, mutta päästöt per naama ovat korkeat? Tätä ei tarvitse ehkä edes laskea.

Aika yksinkertaisesti: mitä enemmän meitä on, sitä haastavammaksi jo nyt, kauniisti sanottuna, kohtuullisen vaikeaksi osoittautuneet päästövähennykset muuttuvat. Väestönkasvusta ei siis voi puhua puhumatta ilmastonmuutoksesta, ja toisin päin.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.