Uutiset

Mies – kehitysyhteistyön usein unohdettu voimavara

Sukupuolten välinen tasa-arvo on noussut kehityspolitiikan ykkösbrändiksi niin Suomessa kuin maailmallakin. Pojat ja miehet tahdotaan mukaan tasa-arvotyöhön, mutta aihe on arka.
Papua-Uuden-Guinean miehet osallistuvat kampanjaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan kisaamalla perinteisessä naisten asussa. (Kuva: UN Women/Jurgita Sereikaite / CC BY-NC-ND 2.0)

Naiset ja tytöt ovat nousseet viime vuosina kehitysyhteistyön muotiteemaksi. Kun halutaan kertoa tuloksekkaasta kehitysyhteistyöhankkeesta, näytetään kuvia opiskelevista tytöistä ja mikrolainojen avulla yrityksen perustaneista naisista tai järjestetään seminaari naisten roolista rauhantyössä tai maailmantaloudessa.

Syyt naisten esiin nostamiseen ovat itsestään selvät. Naisilla on esimerkiksi alle neljännes maailman parlamenttipaikoista, ja yli puolet alakoulua käymättömistä lapsista on tyttöjä. Maailman talousfoorumi on arvioinut, että miesten ja naisten välinen taloudellinen kuilu on niin suuri, että sen kuromiseen menee vielä yli sata vuotta.

"Jos katsotaan suurta kuvaa, niin ei ole epäselvyyttä siitä, että naisiin ja tyttöihin kohdistuva syrjintä on kaikkein suurin este tasa-arvon saavuttamiselle", tiivistää Suomen UN Womenin tiedottaja Tomi Kuhanen.

Silti jokin tuntuu puuttuvan kehitys ja tasa-arvo -keskustelusta: pojat ja miehet. Tätä mieltä on ainakin Suomen World Vision. Järjestö nosti tämänvuotisen naistenpäivän alla aran aiheen esiin julkaisemalla tiedotteen, jonka mukaan miesten ja poikien ongelmat uhkaavat unohtua kehityspolitiikassa.

"Tyttöjen ja naisten asemasta puhutaan paljon enemmän ja sitä nostetaan enemmän esiin. Se ei ole vääristelyä, koska heillä on paljon haasteita, mutta niistä haasteista, joita pojilla on, ei puhuta. Tasa-arvo edistetään tukemalla sekä tyttöjen että poikien kehitystä", sanoo järjestön ohjelmajohtaja Annette Gothóni.

Tyttöjen suosiminen näkyy etenkin järjestön kummeissa, joiden lahjoitukset ovat elintärkeitä toiminnan kannalta. Viesti tyttöjen aseman parantamisen tärkeydestä on painunut lahjoittajien mieliin niin hyvin, että juuri kukaan ei halua kummilapseksi yli 10-vuotiasta poikaa, ja ilman kummia olevia poikia on koko ajan 20–30 prosenttia enemmän kuin ilman kummia olevia tyttöjä.

Pojilla elättäjän rooli

Vaikka kummien rahat menevät aina koko yhteisön hyväksi, World Visionin mukaan kehityspolitiikassa pitäisi silti huomioida nykyistä paremmin poikien ongelmat, sillä niitäkin riittää. Pojat esimerkiksi jättävät joillakin alueilla yläkoulun tyttöjä useammin kesken, sillä heidän ajatellaan joka tapauksessa päätyvän ansiotyöhön perhettä elättämään.

"Poikaa koulutetaan ehkä alun perinkin siksi, että hän elättää perhettä jopa jo lapsena tai nuorena. Siinä asetetaan poikien harteille iso vastuu hyvin varhain. Samalla jatketaan sitä perinnettä, että tytöt eivät voi ottaa vastuuta tai jakaa sitä poikien kanssa", Gothóni toteaa.

YK:n tiede-, koulutus- ja kasvatusjärjestö Unescon tilastot osoittavat samaan suuntaan. Vaikka tyttöjä on poissa koulusta edelleen enemmän kuin poikia, toisen ja kolmannen asteen koulutuksen aloittaa jo useampi tyttö kuin poika esimerkiksi osassa Latinalaisen Amerikan maista.

Brasiliassa perustettu, miestyötä tekevä tasa-arvojärjestö Promundo ja YK:n väestörahasto Unfpa puolestaan kertovat teinipoikia ja nuoria miehiä käsittelevässä raportissaan, että pojat tuplaavat alaluokan todennäköisemmin kuin tytöt 90 maassa tutkituista 113:sta.

"Jos koko ajan toitotetaan vain sitä, että tytöt täytyy saada kouluun, pojille tulee herkästi se olo, että miksi kukaan ei välitä heidän koulunkäynnistään."

Koulutusongelmien lisäksi myös väkivalta koskettaa usein poikia ja miehiä eri tavoin kuin naisia.

"Ohjelmamaissamme 60–70 prosenttia lapsista on kokenut jonkinlaista väkivaltaa. Poikia kuritetaan yleensä vähän kovemmin, koska ajatuksena on, että poika kyllä kestää. Sama asenne on Suomessakin vaikkapa poikien tappeluita käsiteltäessä", Gothóni huomauttaa.

Väkivaltaa ei ole vain kotona. Unfpan ja Promundon raportin mukaan 15–29-vuotiaat miehet ovat myös henkirikoksen uhreja kuusi kertaa yleisemmin kuin samanikäiset naiset, ja Brasiliassa tämä näkyy jo sukupuolijakauman vääristymisenä. Myös jengiytyminen on etenkin poikien ongelma.

Gothónin mielestä joillakin alueille tarvittaisiinkin erityisesti pojille suunnattuja hankkeita, vaikka tyttöjäkään ei missään nimessä pidä unohtaa.

"On hyvä, että naisten oikeuksia nostetaan esiin. Mutta jos samalla ei tarkastella poikia ja heidän haasteitaan ja oteta heitä mukaan, tulee herkästi ristiriitoja. Jos koko ajan toitotetaan vain sitä, että tytöt täytyy saada kouluun, pojille tulee herkästi se olo, että miksi kukaan ei välitä heidän koulunkäynnistään", hän sanoo.

Ei sorto-olympialaisia

Gothónin mukaan poikien ja miesten esiin nostaminen on tärkeää myös siksi, että miehiä ja poikia todella tarvitaan sukupuolten tasa-arvoa edistävään työhön, muuten naisten asema ei parane.

"Monissa perheissä varsinkin kehitysmaissa miehillä on vahvempi rooli ja päätösvalta. Jos heitä ei tueta ja heidän tilanteestaan ei keskustella, jää yksi komponentti kokonaan pois, mikä vaikuttaa myös siihen, miten tyttöjen asemaa parannetaan", Gothóni toteaa.

Hän ottaa esille tyttöjen sukuelinten silpomisen, jota World Vision pyrkii ehkäisemään Keniassa.

"Se, että on samanikäisiä poikia, jotka vastustavat käytäntöä ja sanovat, että he menevät naimisiin uudenlaisen, ei-silvotun tytön kanssa, tukee työtä, ja sen avulla saadaan paljon nopeammin muutoksia aikaiseksi."

Koulutyttöjä Ghanassa. (Kuva: Arne Hoel/The World Bank / CC BY-NC-ND 2.0)

Ajatus miehistä mukana naisten aseman parantamisessa ei ole uusi. Monet naisten oikeuksien puolesta työtä tekevät kehitysyhteistyötoimijat, kuten UN Women, korostavat nykyisin miesten ja poikien osallistumisen tärkeyttä.

"Tulokset naisten voimaantumisessa eivät jää pysyviksi, jos miehet eivät ymmärrä, mistä on kyse ja anna tukeaan sille. Monissa ohjelmissa yksi suurimmista muutoksista on se, että samalla, kun naiset muuttuvat, miehetkin muuttuvat ja tuntevat ylpeyttä naisten saavutuksista", Tomi Kuhanen sanoo.

Tasa-arvokysymyksiin erikoistuneen ulkoministeriön kehityspolitiikan neuvonantajan Leena Akataman mukaan sukupuoliaiheista on kuitenkin yhä vaikea keskustella, sillä siinä edetään herkästi harhapoluille.

"Resursseja tasa-arvotyöhön on vähän, ja moni kokee, että tasa-arvotyön tulisi keskittyä naisiin, joiden asema on miehiä huonompi. Toinen harhakäsitys on, että yleinen 'sukupuolisokea' kehitysyhteistyö auttaa joka tapauksessa myös miehiä ja poikia", Akatama sanoo.

Kehitysyhteistyöstä ja sukupuolten tasa-arvosta puhuttaessa käynnistyvät Akataman mukaan usein myös niin sanotut "sorto-olympialaiset": keskustellaan siitä, kummalla sukupuolella menee huonommin. Todellisuudessa suurin osa sukupuoleen liittyvistä tasa-arvo-ongelmista kietoutuu hänen mukaansa yhden ja saman asian ympärille: stereotyyppisiin sukupuolirooleihin, joihin puuttuminen helpottaisi sekä naisten että miesten elämää. Vastakkainasettelu ei ole hyödyllistä, koska miesten ja naisten tasa-arvo-ongelmat ovat usein kuin kolikon kaksi puolta.

Klassinen käytännön esimerkki on hiv-epidemia. Virus on useammin naisilla, joilla ei välttämättä ole mahdollisuutta neuvotella seksistä tai ehkäisystä. Jäykän maskuliinisuuskäsityksen vuoksi miehet taas käyvät harvemmin testeissä, aloittavat lääkityksen harvemmin ja myös kuolevat tautiin useammin. Tästä kärsivät naisetkin.

"Miehet saattavat olla hakeutumatta hoitoon, koska vähemmän vakavista oireista valittamista ei koeta miehekkääksi. Koska miesten tartunnat jäävät usein toteamatta ja hoitamatta, pääsee hiv myös leviämään entisestään ja noidankehä on valmis ", Akatama kuvailee.

Kotitöihin osallistuva mies on noiduttu

Kaavamaisten sukupuoliroolien vaikutuksiin on viime vuosina kehitysyhteistyössä herätty, ja aiheesta on ilmestynyt tutkimuksiakin. Viime vuonna ilmestyi ensimmäinen Maailman isien tila -raportti, jonka viesti on, että isien osallistuminen lastensa elämään parantaa sekä lasten, naisten että miesten itsensä hyvinvointia. Sen mukaan moni mies myös haluaisi olla enemmän mukana lastensa elämässä.

Tänä vuonna ilmestyneen, Promundon ja Unfpan teini-ikäisiä poikia käsittelevän raportin mukaan taas käsitykseen miehekkyydestä liittyy usein aggressiivisuus, riskinotto ja homofobia. Siksi alle 25-vuotiaat miehet kuolevat kolme kertaa todennäköisemmin liikenneonnettomuuksissa kuin naiset, seksikäyttäytyminen on riskialtista eikä apua haeta, jos on itse jouduttu seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Koulussa ei ole miespuolisia roolimalleja, ja taloudelliset paineet jäädä pois ovat joka tapauksessa kovat.

Mikään näistä ilmiöistä ei tiedä hyvää myöskään naisten kannalta: raportin siteeraamien tutkimusten mukaan esimerkiksi koulutettujen miesten on todettu olevan tasa-arvoisempia ja vähemmän väkivaltaisia myös kumppaneitaan kohtaan.

"Helposti rakennetaan käsitystä rodullistetusta mustasta miehestä, joka on väkivaltainen ja jonka täytyy muuttua."

Kehitysyhteistyötoimijat ovat nähneet rooliodotusten vaikutukset myös käytännössä.

"Esimerkiksi pakolaiskriisissä pojat joutuvat helpommin lapsityövoimaksi, koska perhe on saattanut menettää isänsä ja pojilla nähdään olevan vastuu perheen elättämisestä. Äidin taas ei voida ajatella hankkivan elatusta. Samalla tavoin miehistä ylivaltaa korostava kulttuuri pitää yllä niin naisiin kuin miehiinkin kohdistuvaa väkivaltaa", sanoo Kuhanen.

Leena Akatama kertoo esimerkin Sambiasta, jossa hän on työskennellyt pitkään.

"Sambiassa perinteisen ajattelun mukaan jos mies tekee kotitöitä, hänet on noiduttu: nainen on käyttänyt häneen taikoja. Nykyään perheissä jaetaan tehtävät tasaisemmin, mutta usein kuulee miesten toivovan, että kotityöt pysyisivät salassa, jotta naapurustossa ei syntyisi keskustelua", hän kertoo.

Miehet isyyskoulutuksessa

Monilla kehitysyhteistyötoimijoilla on jo hankkeita, joissa miehet ja pojat ovat kohderyhmänä. Esimerkiksi World Vision on pitänyt pojille aikuistumiskoulutuksia, joissa kerrotaan koulutuksen tärkeydestä sekä tasa-arvoisesta parisuhteesta. Nuoret isät saavat hellyys- ja lastenhoitokoulutusta, jotta he olisivat enemmän läsnä perheidensä arjessa.

Ulkoministeriö taas on tukenut Etelä-Afrikassa toimivaa Sonke Gender Justice -järjestöä, jonka työssä etsitään yhdessä miesten kanssa tapoja laajentaa maskuliinisuuskäsitystä.

Myös naisjärjestöksi usein mielletyllä UN Womenilla on miehiin kohdistuvaa kehitysyhteistyötä. Kuhasen mukaan esimerkiksi Turkissa on keskusteluryhmiä, joissa miehet pohtivat, miten olla parempia isiä. Mosambikissa järjestetään miehille kotityökoulutuksia, ja miehillä on keskeinen rooli myös naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisissa ohjelmissa.

"Ongelmaa ei voida ratkaista, jos miehet eivät ole mukana, sillä miehet ovat useimmiten väkivallan tekijöitä. Hankkeissa miehet pohtivat itse ratkaisuja siihen, miten väkivallasta päästään eroon", Kuhanen sanoo.

Yksinkertaista tasa-arvotyö ei ole koskaan. World Visionin Gothónin mukaan miehet eivät välttämättä aina edes päästä vaimojaan koulutustilaisuuksiin.

Myös esimerkiksi UN Womenin tiedotuskampanja He for She, jossa miehiä kannustetaan mukaan tasa-arvotyöhön, on saanut kritiikkiä.

"Kehitysmaissa suhtautuminen on monesti innostunutta, mutta Suomen kaltaisissa on maissa saatu aika ajoin palautetta, jossa koetaan miehiä loukkaavana se, että miehet on kutsuttu mukaan tasa-arvon tavoitteluun", Kuhanen kertoo.

Hänen mukaansa ongelmat ovat kuitenkin yleisempiä nimenomaan silloin, jos miehet jätetään tasa-arvotyön ulkopuolelle.

Vaikeuksista huolimatta sukupuolikäsityksiä on saatu monissa hankkeissa muutettua. Usein se tapahtuu esimerkin voimalla tai kun miehet havaitsevat naisten saavutukset näiden sinnikkyyden seurauksena.

"Yleensä se, että saadaan tarpeeksi monta miestä mukaan, vaikuttaa. Kun miehet, jotka ovat kieltäneet vaimojaan osallistumasta, näkevät, mitä hyötyä tästä on ja miten asiat muuttuvat perheessä, jossa molemmat osallistuvat, se ei olekaan yhtäkkiä paha asia", Gothóni kertoo.

Yksi tärkeä tapa viedä tasa-arvon viestiä eteenpäin on myös isyys, kertoo Akatama.

"Nykyään on paljon isiä, jotka haluavat olla enemmän lastensa elämässä mukana ja avoimempia tunteidensa ilmaisussa kuin heidän oma isänsä on ollut. Varsinkin kaupungeissa on tapahtumassa muutosta."

Kaksijakoinen sukupuoli

Vaikka monet kehitysyhteistyötoimijat tiedostavat sukupuoliroolien vaarat, alaa pitkään seuranneen tutkijan mielestä kuitenkin myös avustustoimijat itse syyllistyvät stereotypioiden ylläpitämiseen.

"Naisilla ja lapsilla on hyvin erityinen rooli kehitysviestinnässä. Nälkää näkevä lapsi tai nainen, joka kantaa lasta, on hyvin ikoninen. Näkisin mielelläni, että kehitystoimijat alkaisivat purkaa tapaa, jossa naiset nähdään pelkkinä uhreina", sanoo Helsingin yliopiston kehitysmaatutkimuksen dosentti Marjaana Jauhola.

Mikrolainojen turvin koreja tekevä naisryhmä Ghanassa. (Kuva: scottgunn / Flickr.com / CC BY-NC 2.0)

Jauhola on tutkinut avustusjärjestöjen suhtautumista sukupuoleen jälleenrakennuksessa tsunamin jälkeisessä Indonesian Acehissa.

Tutkimuksen mukaan avustustoimijat eivät osanneet huomioida monipuolisesti gender-käsitettä, jolla viitataan yleensä sosiaaliseen sukupuoleen. Esimerkiksi naisten tai miesten sisäiset erot tai muun kuin sukupuolen kautta määräytyvä eriarvoisuus jäivät huomiotta. Koska gender-käsitettä käytettiin osana ulkopuolelta tuotua tsunamiapua, se leimautui länsimaiseksi tuontituotteeksi, mikä taas jätti paikalliset tasa-arvotoimijat hankalaan välikäteen. Leimaa länsimaisesta kätyristä on käytetty jopa estämään naisten poliittiseen päätöksentekoon osallistumista, Jauhola kertoo.

Jauhola kannustaa avustustoimijoita dialogiin, jossa pohditaan sukupuoli- ja tasa-arvokäsitysten poliittisuutta globaalisti: jo suomalaisten kulutustottumukset tai vaikkapa Euroopan kauppapolitiikka vaikuttavat siihen, miten tasa-arvo kehitysmaissa toteutuu.

"Helposti rakennetaan käsitystä rodullistetusta mustasta miehestä, joka on väkivaltainen ja jonka täytyy muuttua. Syntyy kuva, että se, jonka pitää muuttua on köyhä globaalin etelän maaseudulla asuva kouluttamaton mies. Olennaista on ymmärtää, että nämä kysymykset eivät ole millään tavalla meistä tai yhteiskunnastamme irrallisia – aivan samalla tavalla näitä kysymyksiä pitää käsitellä omassa yhteiskunnassamme", hän muistuttaa.

Jauhola kritisoi myös kehitysyhteistyön stereotyyppistä sukupuolijakoa pelkästään miehiin ja naisiin. Esimerkiksi transsukupuolisuudesta puhutaan verraten harvoin. Näin kadotetaan ymmärrys sukupuolen moninaisuudesta, hän sanoo.

Ulkoministeriön ja UN Womenin mukaan sukupuolen moninaisuutta kyllä pohditaan yhä enemmän. Monipuolisempaa käsitystä halutaan edistää, mutta käytännössä se on usein vaikeaa, sen verran herkästä asiasta on kyse.

Esimerkiksi Sambiassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen nostaminen muutama vuosi sitten esille mediassa ja kampanjoissa YK:n pääsihteerin vierailun yhteydessä johti siihen, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä alettiin vainota enemmän. Avunantajamaat sopivatkin paikallisten ihmisoikeusjärjestöjen pyynnöstä, että asiaa käsiteltäisiin osana muita ihmisoikeuskysymyksiä, Akatama kertoo.

Kummallisen hidasta

Meneekö maailma sitten eteenpäin sukupuolen ja sukupuoliroolien huomioimisessa kehitysyhteistyössä? Asiantuntijoiden mukaan ainakin jonkin verran.

"Miehet ovat ottamassa ehkä rohkeammin kantaa tasa-arvotyöhön. Keskustelu ei ole enää vain sitä, että jotakin tehdään naisten takia, vaan se, miten miehet hyötyvät tästä ja miten sukupuolijärjestelmä rajoittaa myös heidän elämäänsä", Akatama sanoo.

"Poikia kuritetaan yleensä vähän kovemmin, koska ajatuksena on, että poika kyllä kestää."

Toisaalta perusongelmat ovat edelleen samat: naisten syrjintä on yhä planeetanlaajuinen ongelma, ja sen torjunta on rahakysymyskin. Esimerkiksi Suomen kehityspoliittisessa selonteossa sukupuolten välinen tasa-arvo on yksi painopisteistä, mutta tutkija Jauhola on huolissaan siitä, miten se toteutetaan käytännössä.

"Kehityspolitiikkaa suunnataan yhä enemmän yksityissektorin tukeen ja vientitukiin olettaen, että talouskasvu tai piristysruiske globaalin etelän yritystoimintaa hyödyttää automattisesti kaikkia. Kysymykseksi nousee se, miten tavoite sukupuolten välisestä tasa-arvosta saavutetaan ja millä talouspoliittisilla reunaehdoilla."

Myös UN Womenin Kuhanen muistuttaa, ettei se, että naisista puhuminen on trendikästä kehityspolitiikassa, tarkoita, että tasa-arvo etenisi konkreettisesti. Edistystä on, mutta se on liian hidasta. UN Women ei ole viisi vuotta perustamisensa jälkeen edes saanut tarvittavaa minimirahoitusta kasaan, ja moni konkreettinen naisiin liittyvä tavoite takkuaa.

"Esimerkiksi ne vuosituhattavoitteet, jotka koskivat naisten asemaa, etenivät huonoiten. Äitiyskuolleisuus, naisten mahdollisuudet osallistua päätöksentekoon, taloudelliset oikeudet tai naisiin kohdistuva väkivalta ovat asioita, joiden ratkaiseminen etenee kummallisen hitaasti", Kuhanen kritisoi.

(Etusivun alkuperäinen kuva: Six intheworld / Flickr.com / CC BY-NC 2.0)

Naisten oikeudet genderkehitysavustustyökehitysyhteistyö Suomen UN WomenSuomen World VisionUlkoministeriö

Jylläävätkö sukupuolistereotypiat kehitysyhteistyössä? Jäävätkö miehet taka-alalle? Ota kantaa klikkaamalla Lisää uusi kommentti -kohtaa!

Artikkeli on osa maailma.netin vuosina 2015–2016 toteuttamaa Pitkäsoittoa kehityspolitiikasta -juttusarjaa. Hanke on rahoitettu ulkoministeriön viestintä- ja globaalikasvatustuella.

Lue myös

YK:n yleiskokouksen istuntosali, UN Womenin pääjohtaja Michele Bachelet vuonna 2011

YK:n yleiskokoukselle tulossa naispuheenjohtaja

Nainen on pääsemässä nuijanvarteen YK:n yleiskokouksessa vasta neljättä kertaa.
Tietokoneen näppäimistö, sormi sinisellä napilla

Twitteriltä vaaditaan naisvihaan puuttumista

Ihmisoikeusjärjestö Amnestyn mukaan Twitter ei tee riittävästi poistaakseen palvelussa tapahtuvat hyökkäykset naisia kohtaan.
Kaksi zimbabwelaisnaista, vas. Naiset ja laki -yhdistyksen Zimbabwen johtaja Dorcas Makaza-Kanyimo

Kulta tuo elannon monille Zimbabwen naisille

Zimbabwessa on noin 50 000 ihmistä, jotka harjoittavat pienimuotoista kaivostoimintaa. Etenkin naiskaivajien asemaa pyritään nyt parantamaan, sillä he altistuvat monenlaisille riskeille aina petoksista raiskauksiin.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.

Pääuutiset

Mies pitää lennokkia kädessä väkijoukon edessä.

Lennokit ovat nouseva trendi myös kehitysmaissa – maailman suurin lennokkien testialue löytyy Malawista

Unicef testaa Malawissa, sopisivatko lennokit esimerkiksi mobiiliyhteyksien laajentamiseen tai koleran ehkäisyyn. Asiantuntijoiden mukaan lennokeissa piilee suuria mahdollisuuksia, vaikka ne eivät olekaan ihmelääke köyhyyteen.
Myanmarin ja YK:n liput parlamenttitalon edustalla

Myanmar vapauttaa tuhansia vankeja – monet poliittiset vangit jäivät telkien taakse

Myanmar lupasi uudenvuoden päivän kunniaksi vapauttaa yli 8 000 vankia, joista 36 poliittisia vankeja. Ihmisoikeusjärjestöt muistuttavat, että tärkeämpää olisi uudistaa maan poliittista järjestelmää.
Ihmisiä laittomalla kaatopaikalla Argentiinassa

Roskien saartamassa Buenos Airesissa kiistellään jätteenpoltosta

Buenos Airesin kaupunki haluaisi kumota Argentiinan jätteenpolttokiellon selvitäkseen jäteongelmastaan. Vastustajat pelkäävät, että sen jälkeen kierrätyksen kehittäminen unohtuisi.
Ilman kasvoja kuvattuja lapsia rivissä koulutarvikkeet käsissään

Aseelliset ryhmät vapauttivat lapsisotilaita Etelä-Sudanissa

Yli 200 lasta pääsi tällä viikolla pois aseistettujen ryhmien riveistä. Tuhansien alaikäisten arvellaan yhä olevan taistelijoina.