Suomella on paljon annettavaa <br>myös viestinnän alalla

”Mitä erityistä annettavaa Suomella on viestinnässä – muutakin kuin Nokia tai Linux? Meillä on maailman vapain lehdistö ja huikea asiantuntemus journalismin etiikassa”, pohtii Viestintä ja kehitys -säätiö VIKESin asiamies Juha Rekola.

VIKES on viestintäalan yhteisöjen ja ammattijärjestöjen viime vuonna perustama kehitysyhteistyösäätiö, jonka tarkoituksena on edistää sananvapautta ja median moniarvoisuutta.

Toimittajat ilman rajoja (Reporters Without Borders) pitää yllä listaa siitä, kuinka sananvapaus on toteutunut maailman eri maissa. Suomi on sijoittunut 167 maan listalla kärkipäähän, sillä se jakaa ykkössijan kuuden muun maan – Norjan, Tanskan, Islannin, Hollannin, Irlannin ja Sveitsin – kanssa.

Tämä listasijoitus takaa sen, että suomalaisten puheella on enemmän katetta ja uskottavuutta, kun lähdetään puhumaan vaikka toimittajien etiikasta maihin, joissa sananvapaus ja demokratia eivät ole mitenkään itsestään selviä käsitteitä.

”Journalismin etiikka on selvästi se, mitä meiltä eniten kysytään ja missä meillä on hyvä asiantuntemus. Kysyjät haluaavat tietää etiikan kysymyksistä ja periaatteista, ’kun teillä on vähiten korruptiota maailmassa’. Sananvapauden ja demokratian lisäksi nuorten lukutaito on hyvä ja tiedon taso korkea”, miettii Juha Rekola.

Solidaarisuutta
idetään tärkeänä

”Ajatus viestintäalan säätiöstä alkoi kehittyä neljä vuotta sitten, kun asia tuli esille Journalistiliiton liittokokouksessa. Liitto päätti, että sen tuloista käytettäisiin 0,7 prosenttia solidaarisuustoimintaan kehitysmaissa, minkä jälkeen alettiin valmistella itse ohjelmaa”, kertoo Rekola.

VIKES eli Viestintä ja kehitys -säätiö rekisteröitiin keväällä 2005.

”Säätiön muodostaa 26 erilaista yhteisöä, joihin kuuluu Journalistiliiton isompia yhdistyksiä sekä alan opiskelijoiden, opettajien ja tutkijoiden yhdistyksiä”, kertoo Rekola.

Samaan aikaan aloitettiin myös ensimmäiset pilottiprojektit ulkoministeriön tukemana. VIKES ryhtyi tukemaan palestiinalaisten journalistien koulutusta Birzeitin yliopistossa Länsirannan alueella. Osa hankkeesta on toteutettu, mutta alueen vaikean poliittisen tilanteen vuoksi koulutusjaksoja on jouduttu siirtämään eteenpäin.

Toisena pilottihankkeena on ollut Steps for Democracy -dokumenttiprojekti, jonka suunnittelua, tiedottamista ja dokumentintekijöiden verkostoitumista VIKES on tukenut.

”Työ jatkuu siten, että tänä vuonna ja ensi vuonna tuetaan aasialaisia työpajoja Intiassa sekä yhtä afrikkalaista ja kansainvälistä työpajaa Etelä-Afrikassa”, selvittää Rekola.

Askeleita kohti
emokratiaa

Steps for Democracy –dokumenttiprojektin puuhamies Iikka Vehkalahti sai vuonna 2002 tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon edellisestä suurhankkeestaan Steps for the Future, joka synnytti nelisenkymmentä aidsia käsittelevää dokumentti- ja lyhytelokuvaa. Filmifestivaaleilla palkittuja dokumentteja esitettiin eri kieliversioina ympäri maailmaa. Mittavan projektin ensimmäisiä tukijoita oli Suomen ulkoministeriö.

yt meneillään olevan Steps for Democracy –projektin tarkoituksena on tuottaa eri puolella maailmaa hyviä ja koskettavia dokumentteja ja saada ne esitettyä televisiossa ympäri maailman samaan aikaan lokakuussa 2007 ja nostaa ohjelmien kautta keskusteluun koko demokratia-käsite.

Tiedotusopista
ielenhuoltoon

Pilottiprojektien lisäksi ulkoministeriöltä rahoitusta saanut VIKES on tukenut tiedotusopin opetusta Iringan yliopistolla Tansaniassa. Kolmivuotisen hankkeen aikana opiskelijoille ja opettajille järjestetään kursseja internetin ja digitaalisen teknologian sovellutusten käytöstä toimittajantyössä, minkä lisäksi yliopistoa tuetaan tarvittavien verkkoyhteyksien hankkimisessa.

”Venäjän Karjalassa on tuettu karjalan-, vepsän- ja suomenkielisiä julkaisuja järjestämällä toimittajille muun muassa kielenhuoltoa. Toimittajat ovat käyneet harjoittelemassa myös suomalaisten lehtien, kuten Avun toimituksessa. Paikalliset toimittajat haluavat peruskoulutusta alkaen ihan siitä, että käydään läpi erilaiset juttutyypit”, kertoo Rekola.

Burmassa VIKES on tukenut dokumenttielokuvan kurssia, joka on ollut osa laajempaa Steps for Democaracy –projektia.

”Burmassa järjestetään tänä syksynä jo toinen samanlainen kurssi. Tekniikan lisäksi opetetaan etiikkaa. Dokumentinteossa opiskelijoiden on opittava ajattelemaan itse ja kuvaamaan maailmaa omien lähtökohtien kautta”, sanoo Rekola.

Toimittajat työssään
enkensä kaupalla

”Journalistinen riippumattomuus on monille kollegoille vieras asia. Tutumpaa on ajatella, että ’kenen leipää syöt, sen lauluja laulat’. Silloin omistaja määrää puhtaasti toimituspolitiikan eikä toimittaja vaaranna suhdettaan pomoon tai pomo omistajaan”, pohtii Rekola.

Suomalaisten voi taas olla vaikea ymmärtää sitä, että toimittajat tekevät monissa maissa työtään henkensä kaupalla. Niissä oloissa ei ole helppoa puhua tai kirjoittaa ”objektiivisesti”.

”Sitä yllättyy, kuinka monenlaisia kompromisseja toimittajat joutuvat työssään tekemään. Niihin oloihin verrattuna me elämme täällä Lintukodossa”, toteaa Rekola.
IKESin seuraavat projektisuunnitelmat sisältävät muun muassa toimittajien turvakoulutusta Afganistanissa, Haitissa ja Somaliassa. Kurssit on tarkoitus järjestää yhteistyössä INSIn (International News Safety Institute) kanssa.

”Toimittajien turvakoulutusta tarvitsevat ne, jotka työskentelevät kovissa paikoissa. Kyse on hyvin konkreettisista asioista; miten toimia panttivankitilanteessa tai kuinka tunnistaa erilaisia kranaatteja äänen perusteella”, mainitsee Rekola.

Työsarkaa riittää
aailmalla

Kansainvälisen sananvapausverkosto IFEXin kanssa VIKES valmistelee sananvapauskoulutusta ja –kampanjointia Nepalissa, Tadzikistanissa, Tunisiassa ja Etiopiassa/Eritreassa.

”Mitä tällä työllä on sitten tekemistä kehitysyhteistyön kanssa? Yhteiskunnallinen kehitys edellyttää demokratiaa, sananvapautta sekä tehokasta ja vapaata viestintää. Näihin tekijöihin perustuu myös taloudellinen kehitys, sillä siellä missä voi viestiä vapaasti, kukoistaa myös talouselämä”, kiteyttää Rekola.

Journalistiliitossa työskentelevä Rekola toimii VIKESin asiamiehenä ja toiminnanjohtajana oman työnsä ohella. Rekola myöntää, että VIKESin vaatima työ ei olisi ollut mahdollista ilman työnantajan myönteistä suhtautumista. Paperinpyöritys vie kuitenkin jo sen verran paljon aikaa, että Rekola toivoo, että VIKESillä voisi olla jatkossa työsuhteessa oma työntekijä, joka voisi keskittyä hankkeisiin paremmin.

Julkaisija: Kehitysuutiset