Kauppa voi poistaa köyhyyttä, mutta ei yksin

Teoriassa asia on yksinkertainen: yksi maa tuottaa yhtä, toinen toista tuotetta, ja sitten käydään maailmanmarkkinoilla kauppaa, joka tyydyttää kaikkien tarpeet.

Käytännössä maailmankauppaa kuitenkin mutkistavat esimerkiksi sellaiset seikat kuin vientituet ja tullit, tulevaisuudessa todennäköisesti myös Euroopan unionin ajamat EPA-sopimukset. Näistä ja muista maailmankaupan rakenteista väiteltiin torstaina Suomen Lähetysseuran paneelikeskustelussa, jossa kysyttiin ykskantaan, poistaako maailmankauppa köyhyyttä.

Sata turhaa miljardia vuodessa

Kärjekkäitä sanoja paneelissa kuultiin ennen muuta Euroopan unionin ja kehitysmaiden kauppasuhteista. Kiivaimmin EU:ta arvosteli professori Jaakko Elenius, jonka mukaan ”Euroopan unioni harjoittaa julmaa politiikkaa” pitäessään yllä tulleja ja tukiessaan omia viljelijöitään kehitysmaiden viljelijöiden kustannuksella.

”Edes vientitukia ei ole poistettu”, Elenius huomautti. ”EU:n politiikan takia kehitysmailta menee hukkaan sata miljardia dollaria vuodessa kehityksen menetettyinä mahdollisuuksina.”

Ulkoministeriön kauppapoliittisen alivaltiosihteerin Pekka Huhtaniemen mukaan vallalla on kuitenkin ”väärinkäsitys”, jos ajatellaan, että EU on erityisen julma kaupankäyjä.

”EU on kehitysmaille ensiarvoinen kauppakumppani tuotteiden ostajana, ja lisäksi unioni on maailman suurin kehitysavun antaja”, Huhtaniemi perusteli.

Niin – Euroopan unioni ei peri tulleja kaikkein köyhimpien kehitysmaiden tuotteilta, eikä niille aseteta tuontikiintiöitä. Mutta entä ne EU:n ajamat, pahamaineiset EPA-sopimukset, joita kehitysyhteistyöjärjestöt vastustavat kiivaasti?

Sopimusluonnoksissa EU vaatii Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alueen kehitysmaita avaamaan markkinansa unionin tuotteille, mikä romahduttaisi köyhille maille elintärkeät tullitulot.

”EPA-sopimusten tarkoituksena on ennen kaikkea uudistaa kehitysmaiden omia talousrakenteita ja saada maat käymään enemmän kauppaa keskenään. Sopimuksissa painottuu etelä–etelä-näkökulma”, Pekka Huhtaniemi vastasi.

Helsingin yliopiston kehitysmaatutkimuksen professori Juhani Koponen oli eri mieltä: hänen mukaansa ”ei ole vaikea arvata, kumpi vetää pidemmän korren”, kun kehitysmaiden markkinoiden esteitä raivataan EU:n vientikoneiston tieltä.

Koulutus ei ole vain kustannus

Panelistit muistuttivat myös, ettei maailmankauppa yksin kykene köyhyyttä vähentämään, saati poistamaan. Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen puheenjohtaja Heidi Hautala kiitteli esimerkiksi Maailmanpankkia siitä, että se on viime vuosina nostanut esiin paitsi kaupan tuomat tulot myös tulonjaon.

”Maailmankauppa voi lisätä eriarvoisuutta, jos tulojen jakamisesta ei huolehdita. Esimerkiksi terveydenhuolto ja koulutus ovat taloudellisen toimeliaisuuden edellytyksiä, eivät vain kustannuksia”, Hautala luetteli.

Paneelin kenties ennakkoluulottomimman – ja yksinkertaisimman – oikaisuehdotuksen maailmanlaajuisen kaupan ja tulonjaon epäoikeudenmukaisuuteen esitti Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton maatalouslinjan johtaja Seppo Aaltonen.

Aaltosen mukaan eriarvoisuutta voitaisiin tasoittaa maksamalla kaksinkertainen hinta köyhimpien maiden tuotteista. ”Emmekä huomaisi elintarvikkeiden hinnannousua mitenkään.”