Näkökulmat

Paranneltua sotilasta etsimässä

Sotilaat inhimillisine ominaisuuksineen ovat puolustusjärjestelmän heikko lenkki. Heistä hiotaan parempia nyt neurotieteen avulla. Millainen hinta tästä joudutaan maksamaan, pohtii tutkija Ioana Puscas.
Lelusotilaita
Kulissien takana tutkijat tekevät parhaansa parantaakseen liiankin inhimillisen ihmissotilaan suorituksia. Millainen hinta tästä joudutaan maksamaan, pohtii tutkija Ioana Puscas. (Kuva: Taber Andrew Bain / CC BY 2.0 )

Artikkeli on julkaistu alun perin Le Monde diplomatique -lehden numerossa 5/2017.

Asevarustelu monipuolistuu. Konventionaalisia aseita ja ydinaseita uudistetaan ja hiotaan koko ajan, mutta niiden rinnalla myös taisteluautomaatit kehittyvät huimaa vauhtia. Koneet eivät kuitenkaan ole koko tarina. Kulissien takana tutkijat tekevät parhaansa parantaakseen liiankin inhimillisen ihmissotilaan suorituksia, sillä esikunnan silmissä hän on liian heikko. Millainen hinta tästä joudutaan maksamaan?

Sotilaasta on tullut puolustusjärjestelmän ”heikko lenkki”, kun häntä vastassa ovat yhä pidemmälle hiotut aseet. Näin totesi Yhdysvaltain Defense ­Advanced Research Projects Agency ­(DARPA) julkisessa selonteossaan vuonna 2002. (1) Saman tien onkin todettava, että vaikka taistelukentän täyttäisivät robotit, armeija ei tule toimeen ilman sotilaita. Niinpä DARPA pyrkii käyttämään kaikkea mahdollista tietoa parannellakseen sotilaan ruumista ja henkeä eli saadakseen aikaan ”parannellun sotilaan”.

DARPA kiinnostui 1990-luvulla biologiasta, jotta ihmisruumiista saataisiin sotaan sopiva. Vuonna 2014 DARPA kokosikin elämäntieteiden edustajia ja lääkäreitä bioteknologian virastoonsa (Biological Technologies Office). ”Tästä päivästä lähtien”, laitos ilmoitti, ”biologia liittyy mukaan perustieteisiin, jotka luovat puolustusteknologian tulevaisuutta”.

Aloitteen avulla pyritään ennen kaikkea kehittämään menetelmiä, jotka ”optimoivat sotilaan taisteluvalmiudet” (2). Vaikka Yhdysvallat investoi alaan ylivoimaisesti eniten, tarkkoja rahamääriä ei tunneta. DARPAn budjetti vuodelle 2017 on 2,97 miljardia dollaria (2,53 miljardia euroa), mutta parannellun sotilaan tutkimisen ja kehittelyn rahoitus on jyvitetty eri hankkeisiin todella monimutkaisesti. Esimerkiksi tutkimusohjelma ”ihmisen vastustuskyvyn analyysi ja sopeuttaminen” on saanut 18 miljoonaa dollaria ”taistelijan terveyden optimoimiseen”, mutta toisaalta ohjelma kuuluu alaosastoon ”perustava operaatiolääketiede”.(3)

Venäjän ja Kiinan tapaiset maat ovat tietysti kiinnostuneita biologisesta optimoinnista, mutta ne antavat uskottavaa tietoa vielä itarammin kuin Yhdysvallat. Tulevina vuosikymmeninä ala leviää armeijaan todennäköisesti hyvin laajasti, joten sen eettisiä ja juridisia seurauksia on suorastaan pakko tarkastella. Ennen kaikkea on määriteltävä ”paranneltu ihminen”. Ilmaisu tarkoittaa erityistekniikan avulla luonnollisia kykyjään pätevämmäksi paranneltua ihmisruumista.

Jos esimerkiksi ihmisen näkökykyä mitattaisiin asteikolla yhdestä kymmeneen, kaikki alle kymmentä huonomman näön korjaaminen olisi hoitoa, kun taas näön parantaminen tämän luvun yläpuolelle olisi ”parantelemista”. Termi ei sulje pois ulkoisia laitteita, jotka eivät vaadi biologisia muutoksia, kuten ulkoista tukirankaa, pimeänäkölaseja tai välineitä, joiden avulla sotilaat voivat tarttua pystysuoraan pintaan kuin liskot.

Jopa kidutuksen käsite saattaisi muuttua, jos sotilaan ruumista muunnetaan kestämään entistä suurempaa kipua.

Armeija ei pyri ”parantelemaan” sotilaita ainoastaan parantaakseen heidän suorituskykyään vaan myös vähentääkseen kuluja: pieni määrä sotilaita voisi suoriutua samoista tehtävistä kuin suuret perinteiset yksiköt, minkä ansiosta sotaveteraaneja jäisi huolehdittavaksi entistä vähemmän. Aikakaudella, jolloin yleinen mielipide karsastaa joukkojen lähettämistä taistelutehtäviin, tällaiset hiotut jalkaväensotilaat vähentäisivät tappioita. Oli miten oli, etiikan asian­tuntijat ovat huolissaan siitä, mitä seuraa ajan oloon, kun parannellut sotilaat palaavat siviilielämään.

Lukuisat fyysisten ominaisuuksien paranteluhankkeet koskevat muun muassa aineenvaihduntaan vaikuttavaa geeniteknologiaa, valvomiskyvyn parantamista, vastustuskykyä verenhukkaa kohtaan ja geeniterapiaa (erityisesti kivun poistamiseen). Ohjelmassa, jossa pyritään luomaan ”sotilas, jolla on korkeampi aineenvaihdunta”, korostetaan fysiologisten toimintojen optimoimista. ”Ravitsemuksellisten muunnosten” ansiosta sotilaat selviävät pitkään ilman ravintoa. DARPA on rahoittanut myös yliopistotutkimusta bakteereista, jotka auttaisivat ihmisiä sulattamaan tavallisesti syötäväksi kelpaamattomia aineita ja saamaan niistä ravintoa. Genetiikan edistyessä myös mahdollisuudet neuro­fysiologian hiomiseen moninkertaistuvat.

Pakkomielle ei ole uusi. Armeija on aina pyrkinyt parantamaan sotilaiden suorituskykyä, vaikka menetelmät näyttävätkin jälkikäteen alkeellisilta. Austerlitzin taistelussa vuonna 1805 kaksi Napoleonin jalkaväkidivisioonaa, joiden tehtävänä oli valloittaa Pratzenin kukkula, saivat ”kolminkertaisen annoksen likööriä”, mikä aiheutti joukoissa ”innostuksen aallon”.

Taistellessaan brittejä vastaan 1800-luvulla Etelä-Afrikan zulut saivat šamaaneiltaan erästä kannabiksensukuista yrttiä, joka auttoi heitä taistelemaan ”fanaattisesti, omistautuneesti ja raivokkaasti”.(4) Natsi- ja japanilaissotilaille annosteltiin toisessa maailmansodassa valtavia määriä psykostimulantteja, erityisesti metamfetamiinia, joka estää väsymyksen. Suurina annoksina se voi kuitenkin aiheuttaa kielteisiä sivuvaikutuksia kuten kiihtymystä tai paniikkia. Vietnamin sodan aikana turvauduttiin amfetamiineihin, joista käytettiin nimeä ”go pills”, ja ne aiheuttivat Yhdysvaltojen armeijassa riippuvuusaallon. Viime vuosikymmeninä tutkimus on tuottanut turvallisempia ratkaisuja, kuten ritaliinin ja modafiniilin (kauppanimi Provigil). Britannian puolustusministeriö tilasi viisituhatta pilleriä vuonna 2001, jolloin liittoutuneet joukot aloittivat hyökkäyksensä Afganistanissa, ja neljätuhatta seuraavana vuonna ennen Irakin valloitusta.(5)

Neurologian tekninen edistyminen saattaa piankin tietää sitä, että näiden pillerien viimeinen käyttöpäivä on käsillä. Huhtikuussa 2013 DARPA aloitti jättimäisen aivotutkimushankkeen, joka perustuu innovatiiviseen huipputekniikkaan (Brain Research Through Advancing Innovative Neurotechnologies, BRAIN). Projektin pani alulle presidentti Barack Obama.

Nyt neurotieteet ovat yksi DARPAn keskeisimmistä kiinnostuksenkohteista. Laitoksella tutkitaan hermoston stimulointia ärsyttämällä sotilaiden aivoja sähköllä. Tarkoituksena on tehostaa päätöksentekoa, helpottaa riskinottoa ja auttaa harhauttamaan kuulustelijaa – taito on hyödyllinen vihollisen kuulustelemille vangeille. Toisessa hankkeessa tutkitaan kognitiivisia, käyttäytymiseen vaikuttavia ja farmakologisia keinoja, jotka voisivat ”estää stressin heikentävän vaikutuksen sotilaisiin”.(6)

Vastustuskykyisemmän, elinvoimaisemman ja vähemmän stressaantuneen unelmasotilaan tulee parantaa myös älyllisiä kykyjään. Neuroplastisuutta koskeva tutkimus pyrkii nopeuttamaan oppimista aktivoimalla ääreishermoston kivuttomasti. Tämä vähentäisi sotilaiden kouluttamiseen tarvittavaa aikaa ja rahaa, ja niin sotilaat voisivat paljon entistä nopeammin opetella vieraan kielen, omaksua ohjeita tai painaa laskeutumisalueen kartan mieleensä.

”Oikeudenmukaisen sodan” oppi vaatii noudattamaan taistelusääntöjä, mutta sen näkökulmasta ihmiskykyjen parantelemisen seuraukset saattavat olla tuhoisia.

Kuten DARPAn vastuuhenkilöt mielellään kertovat, ohjelmassa ”ei tyydytä palauttamaan menetettyjä kykyjä: siinä pyritään kehittämään kykymme tavallista paremmiksi”.(7) Samaa tavoittelee myös laitoksen neurotekninen järjestelmä (Neural Engineering System Design). Siinä pyritään kehittämään käyttöliittymä, jonka avulla voi siirtää tietoa aivojen ja sähkölaitteiden välillä. Kerran asennettuna tämä johdoton kuutiosenttimetrin kokoinen ”bioyhteensopiva laite” ”toimisi kääntäjänä neuronien sähkökemiallisen kielen ja tietokoneiden kielen välillä”.(8)

Mutta miten parannellun sotilaan hiominen perustellaan eettisesti? Yleisesti ottaen sotilastutkijat sanovat, että ihmisen suoritusten parantaminen edistää moraalisia päämääriä: kun taistelukentällä on vähemmän ihmisiä, tappioita kärsitään vähemmän. Lisäksi päätöksenteko on tehokkaampaa – erityisesti tämä koskee henkilökuntaa, joka joutuu työskentelemään tauotta tuntikausia. Tästä huolimatta levottomuuden syitä on ties kuinka paljon.

Ensimmäinen koskee kansainvälistä humanitaarista oikeutta. Geneven sopimuksessa ja sen lisäprotokollissa vaaditaan, että valtiot alistavat kaikki uudet aseet ja sodankäyntimenetelmät juridiseen tarkasteluun. Mutta useimmiten parannukset muuttavat vain sotilaan ruumista eivätkä siis kuulu ”aseiden” kategoriaan. Vaikeuksiin joudutaan kuitenkin silloin, kun parantelutekniikkaan sisältyy offensiivinen osa – esimerkiksi aivojen ja tietokoneen käyttöliittymä pystyy komentamaan lennokkeja – sillä jos parannellun sotilaan kehossa on tällainen laite, vihollinen voi perustellusti pitää häntä kohteena.(9)

”Oikeudenmukaisen sodan” oppi vaatii noudattamaan taistelusääntöjä, mutta sen näkökulmasta ihmiskykyjen parantelemisen seuraukset saattavat olla tuhoisia. Sotilaseetikko Ned ­Dobos pohtii, mitä seuraa, jos tunteet poistetaan – ”raivorikokset” kun usein pannaan tunteiden syyksi. Alkaisivatko sotilaat suhtautua murhaamiseen välinpitämättömästi, jos farmakologit saisivat aikaan betasalpaajia, jotka estäisivät traumatisoivien muistojen kehittymisen? Tulisiko sotilaista siis ”emotionaalisesti kuolleita”?(10)

Jopa kidutuksen käsite saattaisi muuttua, jos sotilaan ruumista muunnetaan kestämään entistä suurempaa kipua. Teoriassa kidutus määritellään kiduttajan aikomuksen perusteella, mutta oikeustoimista tulee monimutkaisia, jos kidutuksen uhriksi joutuneella sotilaalla ei ole tapahtuneesta tarkkoja muistoja – tapahtumaan kun ei ole sisältynyt mitään tai juuri mitään fyysistä kipua. Australian ilmavoimien upseeri Ian Henderson puolestaan on huolissaan siitä, miten sotavankia kohdeltaisiin, jos sotavangilla olisi pitkälle kehitetty näköaisti ja jos hänen kuuloelimiinsä sisältyisi esimerkiksi radiovastaanotin.(11)

Myös tietoon perustuvan suostumuksen ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen käsitteet herättävät keskustelun, joka on viime kädessä riippuvainen kunkin maan omasta lainsäädännöstä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa sotilasta voidaan syyttää sotaoikeudessa, jos hän kieltäytyy rokotuksesta. Laki kieltää esimiehiä ja armeijassa annettuja käskyjä vastaan niskuroimisen. Jos kykyjen paranteleminen rinnastettaisiin laissa lääketieteelliseen hoitoon, sotilaiden olisi vaikea kieltäytyä siitä. Armeijaan liittyminen merkitsee toki jo lähtökohtaisesti luopumista osasta omaa autonomiaa, mutta tulevaisuudessa saatetaan ottaa käyttöön oikeus kieltäytyä peruuttamattomista muutoksista, jotka vaikuttaisivat sotilaan ”kognitiiviseen vapauteen”.(12)

Oli miten oli, jos sotilashenkilöt saavat luvan kieltäytyä parantelusta, törmätään uusiin hankaluuksiin. Taistelevatko psykologisesti muunnellut joukot muiden rinnalla? Miten ero vaikuttaa armeijalle välttämättömään solidaarisuuteen ja koheesioon? Vuonna 1997 muuan sotilashenkilöiden ryhmä puolusti psykostimulanttien käyttöä ilmaoperaatioissa periaatteella, jonka mukaan ”lääkkeiden käyttö urheilusuorituksen parantamiseen on ehkä ’moraalitonta’, mutta sota ei ole urheilutapahtuma”.(13) Tämä näkökulma ei kuitenkaan ota huomioon, miten tärkeä tasavertaisuuden tunne on saman ryhmän sisällä.

Yhdysvaltain puolustusministeriö pitää kunniaa ja lojaalisuutta sodan oikeussääntöjen perusperiaatteina: tarvitaan ”vastakkain sotivien joukkojen tiettyä molemminpuolista kunnioitusta” ja tunnustetaan, että ”sotilaat kuuluvat samaan ammattikuntaan”.(14) Myönnettäisiinkö muunnellulle sotilaalle kunniamerkki, jos hänen rohkeutensa johtuisi neuronien käpälöimisestä? Ellei olla varuillaan, parantelu uhkaa järkyttää armeijan perusarvoja.

Vielä syvällisemmin se vahvistaa maailmanlaajuista teknologista epätasapainoa, jota lennokit korostavat jo valmiiksi. Eläkkeelle jäänyt kenraali Stanley McChrystal myönsi vuonna 2013 antamassaan haastattelussa, että näiden laitteiden käyttö Afganistanissa teki onnettoman vaikutuksen. Sen lisäksi, että lennokit tappoivat lukuisia ihmisiä, ne synnyttivät syvän vihan Yhdysvaltoja kohtaan.(15) Paranneltujen sotilaiden käyttäminen voisi lisätä tätä epätasa-arvoa entisestään ja pelkästään pahentaa väkivaltaa.

Kirjoittaja työskentelee tutkijana Geneven turvallisuuspoliittisessa keskuksessa. Suom. Tapani Kilpeläinen

1 Noah Shachtman, ”Be more than you can be”. Wired, San Francisco, maaliskuu 2007.

2 ”Darpa launches Biological Technologies Office”, 1.4.2014, www.darpa.mil

3 Department of Defense. Fiscal year 2017 president’s budget submission. Helmikuu 2016, www.darpa.mil

4 Lukasz Kamienski, Shooting Up: A Short History of Drugs and War. Oxford University Press, New York 2016. Katso myös Christophe Lucand, ”Le ’pinard’ ou le sang des poilus”, Le Monde diplomatique, elokuu 2016.

5 Ian Sample ja Rob Evans, ”MoD bought thousands of stay awake pills in advance of war in Iraq”, The Guardian, Lontoo, 29.7.2004.

6 Justin Sanchez, ”Enabling stress resistance”, www.darpa.mil

7 ”Boosting synaptic plasticity to accelerate learning”, 16.3.2016, www.darpa.mil

8 Brad Ringeiser, ”Neural Engineering System Design”, www.darpa.mil

9 Heather Harrison Dinniss ja Jann Kleffner, ”Soldier 2.0: Military human enhancement and international law”. International Law Studies, Vol. 92, Newport (Rhode Island) 2016.

10 ”Soldier enhancement: New technologies and the future battlefield”. Punaisen ristin kansainvälisen ­komitean järjestämä konferenssi, Melbourne 27.5.2014.

11 Sama.

12 Lauren Robbins, ”Refusing to be all that you can be: Regulating against forced cognitive enhancement in the military”. Teoksessa Michael Gross ja Don Carrick (toim.), Military Medical Ethics for the 21st Century. Routledge, Abingdon-on-Thames 2016.

13 Rhonda Cornum, John Caldwell ja Kory Cornum, ”Stimulant use in extended flight operations”, Airpower Journal, Vol. XI, no. 1, Pittsburgh, kevät 1997.

14 ”Law of war manual”, USA:n puolustusministeriö, Washington DC, kesäkuu 2015.

15 David Alexander, ”Retired general cautions against overuse of ’hated’ drones”. Reuters, 7.1.2013.

sota ja rauhaaseet & armeijakonflikti Yhdysvallat Le Monde diplomatique