Wallerstein: Maailmanjärjestelmä syöksyy poliittiseen ja taloudelliseen kriisiin

Immanuel Wallersteinin kapitalismikriittiset maailmanjärjestelmäteoriat kuuluvat edelleen yhteiskuntatieteiden perusoppimateriaaliin. 77-vuotias akateemikko jaksaa edelleen olla aktiivinen, osallistuen esimerkiksi Maailman sosiaalifoorumeihin. Helsinkiin Wallerstein saapui Kapitalismi'08 -seminaarin pääpuhujaksi.

Wallerstein kuuluu vuoden 1968 sukupolveen ja neljänkymmenen vuoden takaiset protestit eri puolilla maailmaa ovat saaneet hänen ajattelussaan suuren painoarvon. Kapitalismi'08 järjestettiin Vanhalla ylioppilastalolla, Suomen vuoden 1968 tapahtumien merkkipaikalla. Tällä kertaa tilaa ei kuitenkaan vallattu, vaan kuten järjestäjät huokailivat, sen vuokrauksesta maksettiin kallis hinta.

Rahoille saatiin varmasti vastinetta, sillä Vanhan ylioppilastalon juhlasali oli Wallersteinin aloittaessa luentonsa seiniä myöten täynnä. Yleisössä istuivat sulassa sovussa professorit, 60-luvun partaiset radikaaliveteraanit sekä nuoret aktivistit.

Maailma kulkee kohti kaaosta Luennossaan Wallerstein hahmotteli niitä kehityskulkuja, jotka ovat kiidättäneet maailmaa kohti syventyvää kaaosta.

Yhdysvallat ei ole enää hegemoninen maailmanvaltias, niin kuin se oli hetken aikaa kylmän sodan päättymisen jälkeen. Yhdysvallat on heikentynyt sekä taloudellisesti että poliittisesti.

”Yhdysvallat on tilanteessa, jossa Irak, Afganistan, Pakistan ja Palestiina luisuvat syvemmälle kaaokseen eikä se pysty tekemään asialle mitään. Irak osoitti, ettei maailman voimakkain armeija pysty pommittamaan itseään sotilaalliseen voittoon”, Wallerstein pohti.

Yhdysvaltain synkkenevät talousnäkymät, heikko dollari ja valtava ulkomaanvelka taas ovat vetämässä mukanaan koko maailmantaloutta kaoottisempaan tilaan. Wallerstein ennusti dollarin arvon vapaa pudotuksen jatkuvan ja heikentävän Yhdysvaltojen vaikutusvaltaa maailmantaloudessa.

Kylmän sodan aikana maailma oli suhteellisen tasapainoinen, koska suurvallat saattoivat pitää konflikteja kurissa omalla vaikutusvallallaan ja maailman tuhoavan ydinsodan uhkalla. Nyt kahden suurvaltablokin sijasta maailmassa on 8-10 pienempää valtakeskusta, jotka kilpailevat keskenään mahtiasemista ja resursseista.

Kapitalismin rakenteellinen kriisi

Wallersteinin luonnontieteistä ja erityisesti kaaosteoriasta ammentava analyysi on, että kuten kaikki kompleksiset järjestelmät, maailmanjärjestelmä on tulossa rakenteelliseen kriisiin, kaoottiseen tilanteeseen joka avaa useita mahdollisia vaihtoehtoisia kehityssuuntia.

Miten tähän tilanteeseen on sitten ajauduttu? Taloudellisen kriisin taustalla on Wallersteinin analyysissa tuotantokustannusten jatkuva kasvu pitkällä aikavälillä. Palkat, raaka-aineet ja verot ovat nousseet ja ovat nykyisin merkittävästi suurempia kuin vaikkapa viisikymmentä tai sata vuotta sitten. Uusliberalistinen globalisaatio oli yritys taistella näitä nousevia kustannuksia vastaan. Uusliberalismin menestys oli rajallinen: kustannukset ovat nyt kyllä alemmalla tasolla kuin 1970-luvulla, mutta suunta on taas ylöspäin.

Työvoimakustannukset eli palkat ovat maailmanlaajuisessa noususuhdanteessa, koska niin kutsuttu Kiina-ilmiö on tulossa tiensä päähän. Halvempien työvoimakustannusten perässä siirtyvät tehtaat ovat jo jättämässä Kiinankin siirtyäkseen vielä halvempiin maihin.

”Halvemmat työvoimakustannukset ovat riippuvaisia siitä, että löytyy suuri määrä maaseutuväestöä, joka muuttaa kaupunkiin palkkatyön perään. Tämä maaseutuväestö on nyt loppumassa”, Wallerstein sanoo. Jo puolet maailman ihmisistä asuu kaupungeissa, ja kaupungistuminen kiihtyy.

Verotkaan eivät ole maailmasta loppumassa, vaan Wallersteinin mukaan jatkuvasti nousemassa.

”Maailma on demokratisoitunut, ja ihmiset ympäri maailman huutavat kolmen asian perään. He haluavat koulutusta, terveydenhoitoa ja sosiaaliturvaa eli jonkinlaisia takuita toimeentulosta läpi elämän. Näitä kaikkea rahoitetaan veroilla, joten maailmanlaajuisesti verotus tulee lisääntymään”, Wallerstein ennustaa.

Wallersteinin näkemys onkin, että halpojen työvoimakustannusten ja matalien verojen metsästämisen muuttuessa tuloksettomaksi kapitalismi järjestelmänä saavuttaa rajansa eikä voi jatkua.

”Kyse ei ole enää siitä, säilyykö kapitalismi hengissä, vaan mitä tulee kapitalismin jälkeen”, hän korostaa.

Davos vai Porto Alegre?

Kapitalismin kriisin jälkeinen maailma järjestäytyy Wallersteinin mukaan joko Davosissa kokoontuvan Maailman talousfoorumin tai Porto Alegrestä lähteneen Maailman sosiaalifoorumin hengen mukaisesti.

Molemmissa yhteisöissä käydään intensiivistä keskustelua maailman suunnasta. Talousfoorumissa kamppailevat lyhytnäköiset voitontavoittelijat ja tulevaisuuteen katsovat ”valistuneet kapitalistit”, sosiaalifoorumiliikeen piirissä taas erilaiset näkemykset siitä, millainen olisi demokraattinen ja oikeudenmukainen maailmanjärjestys.

Kun yhteiskunta on murrosvaiheessa, pienillä teoilla voi olla suuria vaikutuksia. Kuten sillä kaaosteorian perhosella, jonka siiveniskut aiheuttavat myrskyn toisella puolella maapalloa. Siksi nyt tulee toimia.

”Vuonna 2050 meillä on jo uusi maailmanjärjestys”, Wallerstein ennustaa. ”Se voi olla parempi kuin nykyinen, tai se voi olla dramaattisestikin huonompi. Siksi nyt tuleekin toimia suunnitelmallisesti sen suunnan puolesta, jonka koemme paremmaksi.”