Palestiinalainen Yousef Srouji teki dokumenttielokuvan lapsuudestaan toisen intifadan varjossa – ”Gazassa tapahtuu nyt miljoona kertaa pahempia asioita kuin minulle tapahtui”
Docpoint-dokumenttielokuvafestivaalilla vieraileva Yousef Srouji koosti perheensä kotivideoista elokuvan, joka kertoo perheestä sota-alueella. Hän ei halunnut tehdä leimallisesti Palestiina-elokuvaa vaan kertoa konfliktien inhimillisistä vaikutuksista.
Yousef Srouji (vas.), hänen isänsä Ramzi ja siskonsa Dima piilossa pommituksia. Kuva: Three Promises.
Kun Yousef Sroujin esikoisdokumenttielokuva Three Promises huhtikuussa 2023 julkaistiin, palestiinalaisten 2000-luvun alussa tapahtunut toinen intifada eli kansannousu oli kaukainen muisto.
Srouji oli 7-vuotias, kun intifada vuonna 2000 alkoi. Se riistäytyi nopeasti Israelin ja palestiinalaisten väliseksi väkivallaksi, jota kesti noin vuoteen 2005 asti.
Srouji, hänen vanhempansa ja isosiskonsa olivat eläneet varsin tavallista elämää Länsirannalla Beit Jalan kaupungissa, mutta nyt edessä oli sopeutuminen uuteen todellisuuteen. Lopulta vuonna 2003 perhe päätti paeta Qatariin.
Sen jälkeen intifadasta ei juuri puhuttu. Vasta vuonna 2017 Srouji ryhtyi käymään läpi muistojaan opiskellessaan Yhdysvalloissa. Vanhemmat kertoivat kotivideonauhasta, jonka Srouji oli unohtanut. Kuvaajana oli ollut pääosin hänen äitinsä Suha. Materiaalia oli viisi tai kuusi tuntia.
”Pyysin heti saada nähdä sen, ja jo viiden tai kymmenen minuutin jälkeen ajattelin, että tämä pitää jakaa maailmalle. Se näyttää todellisuuden, jota harvoin näkee: perheen arkielämää sodan keskellä”, hän sanoo.
Yousef Srouji sanoo, ettei aio hetkeen kuvata uusia elokuvia. Kuva: Three Promises.
Nyt elokuva on entistäkin ajankohtaisempi. Israel on moukaroinut Gazan kaistaa lokakuun alusta lähtien vastauksena äärijärjestö Hamasin terrori-iskuihin. Sota on taas palestiinalaislasten arkea.
”Videot ja kuvat lapsista ovat sietämättömiä. Siellä tapahtuu miljoona kertaa pahempia asioita kuin minulle tapahtui. En tiedä, miten edes auttaa heitä tulevaisuudessa”, Srouji sanoo.
Harry Potteria ja pieruvitsejä
Sroujin elokuva esitetään tällä viikolla Helsingin Docpoint-dokumenttielokuvafestivaalilla. Elokuva esittelee ensin kotivideota tavallisen perheen joulunvietosta, mutta pian nähdään, kuinka perhe seuraa ikkunasta Israelin pommituksia ja piiloutuu portaiden alle. Lasten arkeen kuuluu sodan tuhojen tarkastelu ja ammusten äänten analysointi. Vanhemmat kertovat lapsille sodasta rehellisesti mutta yrittävät saada heidän ajatuksensa muualle. Välillä kiistellään ja välillä nauretaan.
Srouji oli unohtanut monet tapahtumat.
”Muistan, miten olimme portaiden alla piilossa ja muistan, että koulusta piti palata kotiin, kun taistelut alkoivat. Muistan myös, että leikimme kaduilla ja kun tankit tulivat, meidän piti paeta. Suurin yllätys materiaalia katsoessa oli se, että monet muistoni ovat tosia. Olin luullut kuvitelleeni niitä.”
Jotkut muistot ovat pahempia, eikä Srouji puhu niistä mielellään. Yksi niistä liittyy hänen sisarensa ystävän isän kohtaloon. Lääkärinä työskennellyt isä oli mennyt kadulle auttamaan ampumisen uhria. Häneen osui Israelin ohjus. Srouji muistaa, kuinka miehen jäänteitä kerättiin kaduilta vielä seuraavanakin päivänä.
”Muistan kuitenkin myös kivoja asioita, kuten sen, että isä luki meille Harry Potteria. On paljon hienojakin muistoja ja paljon vitsailua.”
Dokumentissa näytetäänkin, miten hermostuneet lapset kertovat pieruvitsejä samaan aikaan, kun yläpuolella paukkuu.
Yousef Sroujin äiti Suha halusi tallentaa toisen intifadan tapahtumat maailmalle. Kuva: Three Promises.
Elokuvan nimi viittaa Sroujin äidin kolme kertaa tekemään lupaukseen lähteä Palestiinasta, mikäli vielä yhdestä tilanteesta selvitään hengissä. Lopullinen päätös syntyi, kun äiti joutui suojaamaan kehollaan molempia lapsiaan kylpyammeessa.
Jälkikäteen aiheesta ei juuri puhuttu.
”Äiti koki syyllisyyttä siitä, ettemme lähteneet aiemmin. Hän koki, ettei hän asettanut meidän turvallisuuttamme etusijalle ja että hän oli huono äiti. Minä ja siskoni emme tietenkään ajattele niin.”
Vaikka projekti toi vaikeat muistot pintaan, kokemus on Sroujin mukaan ollut silti parantava. Hän on saanut paljon yhteydenottoja ihmisiltä, jotka ovat nähneet elokuvan ja vaikuttuneet siitä. Elokuvaa on esitetty monilla festivaaleilla, ja se voitti palkinnon muun muassa Camdenin elokuvafestivaalilla.
”En olisi ikinä kuvitellut tätä. Kuvittelin vain laittavani sen YouTubeen”, hän sanoo.
Konflikti vie lapsuuden
Lapsuudenkokemukset ovat saaneet Sroujin herkistymään lasten kokemuksille sodissa.
”Kun Syyrian sota alkoi vuonna 2011 ja katsoin kuvia lapsista, tiesin, että he ovat menettäneet lapsuutensa. Vaikka he pääsisivätkin muualle, psykologisessa mielessä he muuttuvat ikuisesti. En voi kuvitellakaan, millaista Gazassa on olla nyt lapsi”, hän sanoo.
Häneltä on kysytty, onko elokuva Gazan tapahtumien takia nyt tärkeämpi. Hänen mielestään se ei ole, päin vastoin.
”Gazassa tapahtuu niin paljon pahempaa kuin mitä me koimme toisen intifadan aikana, että vertailu on epäreilua. Me pystyimme lähtemään, monet Gazassa eivät.”
Hänen mielestään on tärkeää luoda inhimillistä kuvaa palestiinalaisista ja lisätä empatiaa. Elokuvan tarkoituksena ei kuitenkaan ole olla leimallisesti poliittinen tai käsitellä vain palestiinalaisten asiaa vaan pikemminkin kertoa tarina perheistä sota-alueilla, olivat nämä missä vain.
”Uskon, että perheet ympäri maailman voivat samaistua meidän kokemuksiimme.”
Konflikti ei edelleenkään ole kovin kaukana Sroujin elämästä. Hän opiskeli Kanadassa ja Yhdysvalloissa, mutta jossakin vaiheessa hän alkoi pohtia takaisin Palestiinaan muuttamista. Nykyisin hän asuu Palestiinalaisalueen pääkaupungissa Ramallah’ssa Länsirannalla ja työskentelee järjestökonsulttina ja start up -yrittäjänä.
Myöskään Länsiranta ei ole säästynyt väkivallalta viime kuukausina. Satoja ihmisiä on tapettu ja siirtokuntalaisten väkivalta on lisääntynyt.
”Siirtokuntalaisten väkivaltaa oli jo ennen tätä sotaa ja oli levotonta muutenkin. Nyt suurin osa tarkastuspisteistä on kiinni ja jos ne ovat auki, tiet ovat vaarallisia armeijan ja siirtokuntalaisten takia. Armeija tulee välillä ja pidättää ihmisiä. Mutta enimmäkseen ihmisten ajatukset ovat Gazassa.”
Three Promises esitetään Docpoint-elokuvafestivaalilla 2.2. klo 18.45, 3.2. klo 19.00 ja 4.2. klo 15.00. Ohjaaja paikalla esityksessä perjantaina 2.2.
Lisää uusi kommentti
Lue ohjeet ennen kommentointia