Kehysriihen päätökset vakava isku myös järjestösektorille | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Kehysriihen päätökset vakava isku myös järjestösektorille

Kehysriihen päätökset ovat kova kolaus järjestöille ja sekä Suomen että muun maailman heikommassa asemassa oleville, joihin toiminnan supistaminen vaikuttaa, sanoo Pakolaisapu.

Hallitus kokoontui 15.–16.4.2024 puoliväliriiheen neuvottelemaan julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2025–2028.

Neuvotteluiden lopputuloksena julkistettiin suuret lisäleikkaukset sekä kehitysyhteistyön rahoitukseen että järjestöjen valtionavustuksiin. Lisäleikkaukset toteutetaan jo valmiiksi mittavien leikkausten päälle, ja tämän lisäksi leikkauksia aikaistetaan. Myös tervetullut uudistus yksityisten lahjoitusten verovähennyksistä on rajattu koskemaan vain nuoriso-, liikunta-, urheilu- ja lapsijärjestöille tehtäviä lahjoituksia, eikä siten hyödytä tasapuolisesti koko järjestökenttää.

Kehysriihen päätökset ovat kova kolaus järjestöille ja sekä Suomen että muun maailman heikommassa asemassa oleville, joihin toiminnan supistaminen vaikuttaa.

Kehitysyhteistyöstä leikkaaminen on leikkaus heikommassa asemassa olevilta

Kehysriihessä hallitus linjasi uusista, vuositasolla 50 miljoonan euron lisäleikkauksista kehitysrahoitukseen. Hallituskauden aikana tämä tarkoittaa peräti 200 miljoonan euron lisäleikkausta. Leikkaukset tulevat jo aikaisemmin hallitusohjelmassa linjattujen miljardin euron leikkauspäätösten päälle.

Konfliktien, väkivallan ja ihmisoikeusloukkauksien vuoksi kodeistaan pakenemaan joutuneita on globaalisti historiallisen paljon, yli 114 miljoonaa. Valtaosa maailman paenneista elää jo valmiiksi heikoimmassa asemassa olevissa köyhissä valtioissa, joissa mahdollisuudet tukea pakolaisten selviytymistä ovat rajalliset. Tilanne ei ole helpottumassa, vaan lähitulevaisuudessa yhä useampi ihminen joutuu pakenemaan kotiseudultaan. Näin ollen myös globaalille vastuunkannolle, kestävän kehityksen tukemiselle ja yli sukupolvien kantaville ratkaisuille on entistä suurempi tarve.

On selvää, että kehitysrahoituksen leikkaamisen seuraukset voivat olla tuhoisat. Kehitysrahoituksen leikkaus onkin leikkaus maailman pakenemaan joutuneiden ihmisoikeuksista, hyvinvoinnista ja mahdollisuuksista ihmisarvoiseen elämään.

Leikkauksien myötä Suomi siirtyy yhä kauemmaksi tavoitteestaan nostaa kehitysyhteistyön rahoitus 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta. Verrokkimaat muista Pohjoismaista ovat tämän tavoitteen jo saavuttaneet, kun taas Suomi päättää kulkea entistä vahvemmin vastakkaiseen suuntaan.

Kehitysyhteistyöllä saadaan aikaan pitkäkestoista muutosta: sen avulla turvataan koulutusta ja itsenäistä toimeentuloa, sukupuolten välistä tasa-arvoa, ratkaistaan konflikteja ja rakennetaan rauhaa. Kehitysyhteistyöllä voidaan puuttua pakkomuuton juurisyihin muun muassa etsimällä ratkaisuja konflikteihin, tukemalla köyhempien maiden talouskasvua sekä parantamalla pakolaisten ja paikallisten yhteisöjen sopeutumista ilmastokriisin vaikutuksiin.

Suomen Pakolaisapu tekee ulkomailla työtä pakenemaan joutuneiden ja vastaanottavien yhteisöjen parissa paikoittain erittäin haastavissa olosuhteissa. Vahvistamme selviytymistä ja toimeentuloa sekä tarjoamme tietoja ja taitoja, joilla kodeistaan pakenemaan joutuneet voivat parantaa omaa elämäänsä. Vuonna 2023 tuimme Ugandassa, Etiopiassa ja Myanmarissa lähes 117 000 ihmisen sopeutumiskykyä ja kotoutumista muun muassa aikuis- ja ammattikoulutuksen kautta. Lisäksi tarjosimme henkiä pelastavaa humanitaarista apua yli 35 000 ihmisille.

“Pitkäjänteisellä kehitysyhteistyöllä rakennetaan oikeudenmukaisempia yhteiskuntia ja siten ehkäistään konfliktien syntyä ja pakkomuuttoa. Globaalissa maailmassa mikään maa ei ole toisista riippumaton, ja Suomen etu olisi jatkossakin omalta osaltaan tukea ihmisoikeuksien toteutumista ja vakaampia olosuhteita maailmanlaajuisesti. Suomi on nyt kuitenkin leikkaamassa merkittävästi kansainvälistä kehitysrahoitusta tilanteessa, jossa sotien ja ilmastonmuutoksen aiheuttamien kriisien vuoksi kotoaan pakenemaan joutuneita on historiallisen paljon”, kommentoi Pakolaisavun ulkomaan ohjelmajohtaja Leena Kumpulainen.

Nopeat leikkaukset järjestöjen valtionavustuksiin ovat kohtuuttomia ja lyhytnäköisiä

Kehysriihessä päätettiin myös kymmenien miljoonien eurojen lisäleikkauksista järjestöjen valtionavustuksiin, minkä lisäksi hallitus päätti odottamattomasti aikaistaa suunniteltuja leikkauksia. Hallitusohjelmaan kirjattu 100 miljoonan euron leikkaus vuodelle 2027 kasvoi kehysriihessä peräti 30 miljoonalla: ensi vuonna STEA-avustuksia myönnetään 80 miljoonaa euroa vähemmän kuin tänä vuonna, ja koko hallituskauden aikana avustuksista leikataan jopa kolmannes. Leikkaukset voivat vaikuttaa kotoutumista edistävään toimintaan.

”Järjestöt tavoittavat tehokkaasti haavoittuvassa asemat olevat ihmiset, joiden voi usein olla vaikeaa luottaa viranomaisiin. Järjestöjen rahoituksen lisäleikkauksilla on siten vakavia seurauksia haavoittuvassa asemassa oleville ihmisille ja arvokasta työtä tekeville järjestöille, mikä voi heijastua julkiselle sektorille kohdistuvaan lisääntyvään palveluntarpeeseen. On myös huomionarvoista, että mittavien leikkausten merkittävä aikaistaminen tekee järjestöjen työn kestävästä sopeuttamisesta vaikeaa”, kommentoi Suomen Pakolaisavun kotimaan ohjelmajohtaja Kaisa Kannuksela.

Suomessa järjestöillä on tärkeä rooli. Järjestöt tarjoavat julkista sektoria täydentäviä palveluita ja neuvontaa, tuottavat tietoa, kouluttavat ja edistävät demokratiaa osana kansalaisyhteiskuntaa. Järjestöt tekevät avainasemassa olevaa ennaltaehkäisevää työtä ja ovat asiantuntijoita oman alansa erityiskysymyksissä.

Pakolaisavun asiantuntijuus yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämiseksi on vahvaa ja ajantasaista. Meillä on vankkaa asiantuntijuutta esimerkiksi maahanmuuttaneiden matalan kynnyksen neuvontapalveluista ja monikulttuurisen järjestökentän tukemisesta. Tuemme maahanmuuttaneiden työllistymistä ja työperäisen hyväksikäytön ennaltaehkäisyä. Lisäksi meillä on osaamista syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tukemisesta sekä nuorten jengiytymisen ja radikalisoitumisen ennaltaehkäisystä. Näitä toimintoja on tuettu myös valtionavustuksilla.

Vuonna 2025 voimaan tulevan kotoutumista edistävän lain yksi tavoite on vahvistaa monialaista yhteistyötä ja järjestöjen roolia kotoutumispalveluissa. Rahoituksen epävarmuuden vuoksi järjestösektorin nykyisellään tuottamat kotoutumista edistävät palvelut ovat uhattuna. On epäselvää, miten järjestöjen odotetaan täyttävän niille kaavailtu rooli ilman riittäviä resursseja. Leikkauksien myötä vaarana on, että julkinen sektori joutuu lopulta vastaamaan lisääntyviin tarpeisiin resurssipulassa kamppailevien järjestöjen palveluvajeen myötä.

Rahoituksesta leikkaaminen heikentää järjestöjen toimintaedellytyksiä, ruohonjuuritason kotoutumisen tukea sekä kansalaisyhteiskunnan moniäänisyyttä. On lyhytnäköistä leikata ennaltaehkäisevästä ja julkista sote-sektoria täydentävästä, tuloksellisesta työstä. Leikkaukset voivat lopulta johtaa lisäkustannuksiin säästöjen sijaan, kun ihmisiä ei kyetä auttamaan varhaisessa vaiheessa ja entistä useampi joutuu turvautumaan julkisiin palveluihin avun saamiseksi.

Lahjoitusten verovähennysoikeus ei hyödytä koko järjestökenttää

Hallitus päätti kehysriihessä laajentaa yksityishenkilöiden lahjoituksen verovähennyksen nuoriso-, liikunta-, urheilu- ja lapsijärjestöille. Verovähennyksen laajentaminen on tervetullut nytkähdys oikeaan suuntaan, sillä Suomen nykyinen malli on eurooppalaisella mittapuulla suppea. Suomessa lahjoituksen verovähennysoikeus on koskenut ennen kaikkea yrityksiä, ja yksityishenkilöiden verovähennyspiiriin ovat kuulunut lähinnä yliopistoille ja korkeakouluille suunnatut lahjoitukset.

Esimerkit muista maista osoittavat, että verovähennysoikeus kannustaa lahjoittamaan sekä lisää luottamusta rahankeräyksiä kohtaan. Tämä käy ilmi myös Vastuullinen Lahjoittaminen ry:n Pohjoismaiden lahjoituskäytänteitä vertailevasta tuoreesta tutkimuksesta. Tutkimuksen mukaan 42 prosenttia suomalaisista lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen, kun vastaava luku muissa Pohjoismaissa on peräti 60 prosenttia. Suurta eroa selitetään osittain juuri lahjoitusten verovähennysoikeuksien eroilla. Esimerkiksi Tanskassa verovähennyksen saavat laajasti sekä yritykset että kansalaiset lahjoituksesta yleishyödylliseen toimintaan.

Valitettavasti kehysriihen päätös ei hyödytä koko järjestösektoria, ja monia suomalaisille tärkeitä lahjoituskohteita kuten humanitaarista apua ja kehitysyhteistyötä tekevät järjestöt on jätetty verovähennyksen ulkopuolelle. Myöskään maahanmuuttaneiden vastaanottoa, kotoutumista ja hyviä väestösuhteita edistäviä järjestöjä ei ole sisällytetty verovähennysoikeuden piiriin. Näin ollen kehysriihen päätös voi käytännössä ohjata suomalaisia lahjoittamaan ensisijaisesti tiettyihin kohteisiin.

Myös Suomen Pakolaisavun toiminnan jatkuminen on riippuvainen yksityishenkilöiden säännöllisestä tuesta. Nykyisellään valtaosa Pakolaisavun oman varainhankinnan tuloista koostuu juuri yksityishenkilöiden kerta- ja kuukausilahjoituksista.

Erityisesti järjestöjen rahoitukseen iskevien rajujen leikkauksien keskellä tarvitaan kompensoivia toimia, jotta järjestöjen tärkeä työ voi jatkua. Lahjoittamisesta hyötyy koko yhteiskunta. Pitkällä aikavälillä yksityissektorin lahjoittamisen kannustaminen voi myös vähentää järjestöjen ja laajemmin kansalaisyhteiskunnan riippuvuutta valtionrahoituksesta.

On suuri pettymys, että mittavien leikkauksien keskellä Pakolaisavun kaltaiset asiantuntevat ja vaikuttavat järjestötoimijat on jätetty verovähennyksen ulkopuolelle. Lahjoitusten verovähennysoikeuden tulisi koskea kaikkia rahankeräysluvan omaavia tahoja, joita Poliisihallitus hallinnoi ja valvoo.

Lisää uusi kommentti

Lue ohjeet ennen kommentointia