Uutiset Etelä-Sudanin konflikti

Vihapuhe ei leviä vain Euroopassa – Etelä-Sudanissa taistellaan ilmiötä vastaan muun muassa radion avulla

Eteläsudanilaiset uskovat, että muualle muuttaneet, koulutetut ihmiset puhuvat totta. Se lietsoo vihapuhetta maassa, jossa suurin osa väestöstä ei edes käytä nettiä. ”Tarvittaisiin lisää kriittistä ajattelua”, sanoo vihapuheen vastaista ohjelmaa vetävä Achol Jok Mach.
Nainen lähikuvassa
Achol Jok Mach syntyi nykyisen Etelä-Sudanin alueella mutta on kasvanut Kuubassa ja Kanadassa. Jok osallistui viime viikolla ulkoministeriön, Kirkon Ulkomaanavun, CMI:n ja Suomen Lähetysseuran järjestämään rauhanteknologiakonferenssiin. (Kuva: Heli Pekkonen / Suomen Lähetysseura)

Vihapuhetta on helppo pitää länsimaisen nettikansan ilmiönä, mutta todellisuudessa se on yleinen ilmiö muuallakin.

Etelä-Sudanissa vihapuheesta on tullut yleinen ongelma etenkin vuonna 2013 puhjenneen sisällissodan aikana.

Vaikka vain kahdeksan prosenttia ihmisistä käyttää nettiä ja vasta runsaalla viidenneksellä on kännykkäliittymä, vihapuhe leviää tehokkaasti etenkin diasporan, eli muualla asuvien eteläsudanilaisten, kautta.

”Etelä-Sudanissa uskotaan, että muualla asuvat ovat koulutettuja ja vastuullisia ihmisiä. Siksi diasporan puheisiin uskotaan. Vihapuhe voi levitä vaikka niin, että pääkaupungissa asuva sukulainen lukee ulkomailla asuvan postauksen, uskoo sen ja soittaa sitten maaseudun serkulle, että tällaista tapahtuu”, kuvailee eteläsudanilainen Achol Jok Mach.

Viesti paisuu nopeasti, ja käytännössä vihapuhe voikin Jokin mukaan levitä maassa suusta suuhun ikään kuin vahingossa, juuri diasporan välityksellä.

Sanakirja auttaa tunnistamaan vihapuheen

Kanadalainen, nykyisen Etelä-Sudanin alueella syntynyt Jok johtaa yhdysvaltalaisen Peace Tech Lab -järjestön Etelä-Sudan-ohjelmaa. Hän työskentelee Kenian pääkaupungissa Nairobissa ja vieraili viime viikolla Suomen Lähetysseuran, ulkoministeriön ja Kirkon Ulkomaanavun järjestämässä rauhanteknologiatapahtumassa.

Peace Tech Labin tarkoituksena on lisätä teknologian käyttöä rauhan edistämisessä.

”Rauhanteknologia ei ole mikään trendi, vaan sen avulla voidaan tavoittaa sellaisia ihmisryhmiä, joita aiemmin ei tavoitettu. Sen avulla voidaan esimerkiksi varoittaa ajoissa ja ehkäistä konflikteja. Keksijöiden ja käyttäjien pitäisi kuitenkin keskustella enemmän keskenään, jotta sovellukset olisivat käyttökelpoisia”, Jok sanoo.

PeaceTech Lab taistelee vihapuhetta vastaan muun muassa ”vihapuhesanakirjan” avulla. Sinne on koottu verkon vihapuhetermejä, joita on kerätty sekä eteläsudanilaisten tarkkailijoiden avulla että automatisoidusti. Keräämisessä keskitytään etenkin Facebookiin, joka on eteläsudanilaisille tärkeä sosiaalinen media.

Sanakirjan avulla valistetaan esimerkiksi paikallisia järjestöjä siitä, miten tunnistaa vihapuhe. Se ei ole yksinkertaista, sillä Etelä-Sudanin kontekstissa esimerkiksi jo sana MTN voi olla vihapuhetta. Virallisesti se tarkoittaa eteläafrikkalaista teleoperaattoria, mutta vihapuheessa sillä viitataan dinka-heimon edustajiin. Usein vihapuheen taustalla Etelä-Sudanissa ovat juuri heimojaot. Maassa on arviolta 64 eri heimoa.

Etelä-Sudanin konflikti puhkesi vuonna 2013, kun dinkapresidentti Salva Kiir ja nuer-heimoon kuuluva Riek Machar riitaantuivat. Etnisten jakolinjojen ja valtataistelun lisäksi konfliktissa on kyse myös pitkään jatkuneesta köyhyydestä, heikosta hallinnosta ja luonnonvaroista.

Konfliktissa on kuollut kymmeniä tuhansia ihmisiä, se on ajanut miljoonia kodeistaan ja vienyt entisestään köyhän maan nälänhädän partaalle. Seksuaalista väkivaltaa on käytetty laajasti aseena.

Kriittistä ajattelua tarvitaan

Sitä, onko vihapuhe todella johtanut Etelä-Sudanissa suoraan väkivallantekoihin, on vaikea todentaa täsmällisesti, mutta selvää on, että huhut leviävät nopeasti maassa, jossa iso osa väestöstä on lukutaidottomia. Etenkin konfliktitilanteessa se voi olla vaarallista.

YK:n kansanmurhien ehkäisyn erityisneuvonantaja Amang Dieng varoitti jo vuonna 2016, että Etelä-Sudanin tappojen ja raiskauksien yhteydessä on esiintynyt provosoivaa retoriikkaa ja että vihaa lietsotaan myös median välityksellä. Hänen mukaansa jopa kansanmurha voi olla mahdollinen.

Jokin mukaan verkossa on jaettu esimerkiksi kuvia ruumiista Ruandasta ja väitetty niden olevan Etelä-Sudanin Equatorian osavaltiosta. Se on johtanut väkivaltaan ja kostoiskuihin.

Viime vuonna Etelä-Sudanissa solmittiin rauhansopimus, mutta käytännössä maassa on yhä käynnissä konflikti. Jokin mukaan myöskään verkon vihapuhe ei ole vähentynyt. Sen kitkemiseen tarvittaisiin etenkin tietoisuuden lisäämistä.

”Tietojen todenperäisyyttä ei osata varmistaa. Tarvittaisiin lisää koulutusta ja kriittistä ajattelua. Yritämme kouluttaa ihmisiä esimerkiksi kertomalla, miten voi varmistaa kuvien tai tekstin todenperäisyyden”, hän kertoo.

Koska suurin osa eteläsudanilaisista ei pääse nettiin, vihapuhetta on kitkettävä myös verkon ulkopuolella. Yksi tapa on PeaceTech Labin radio-ohjelma Sawa Shabab, joka käsittelee tasa-arvoa, rauhaa ja liennytystä, nuorten vastuuta ja traumoista parantumista. Myös vihapuhetta on käsitelty. Kohderyhmänä ovat 18–30-vuotiaat.

”Sarja on fiktiivinen, mutta siihen on helppo samastua Etelä-Sudanin kontekstissa”, Jok kertoo.

Sarjaa esitetään nyt neljättä kautta yli 20 eri radiokanavalla. Sitä aiotaan ryhtyä esittämään myös Keniassa Kakuman pakolaisleirillä, jonne on paennut eteläsudanilaisia.

Radio-ohjelma on tavoittanut yli neljä miljoonaa ihmistä ja vaikuttanut PeaceTech Labin mukaan heidän ajattelutapoihinsa. Ennen ohjelmaa 64 prosenttia koki voivansa vaikuttaa myönteisesti yhteisönsä ongelmiin, ohjelman kuuntelun jälkeen 92 prosenttia.

Etelä-Sudanin konflikti informaatioteknologiainternetsananvapaustiedotusvälineetkonflikti Etelä-Sudan Suomen LähetysseuraKirkon UlkomaanapuUlkoministeriö

Lue myös

Nainen kalavatien äärellä

Etelä-Sudanin rauha luo toivoa myös rajanaapuri Etiopiassa – Gambellan kaupunkiin paenneet eivät kuitenkaan vielä ryhdy pakkaamaan

Etelä-Sudanin sodan osapuolten viime vuoden lopulla tekemä rauhansopimus on toiminut hieman aiempia sopimuksia paremmin, ja se näkyy myös naapurimaa Etiopian puolella. Rauhan onnistumisen mittareihin kuuluu kuitenkin myös se, palaavatko ihmiset lopulta kotiseudulleen.
Ilmakuva Juban liepeiltä Etelä-Sudanista

Mitä kerrot läheisillesi, kun olet käynyt konfliktialueella?

Kehitysyhteistyöjärjestöjen työntekijät joutuvat matkustamaan myös levottomille alueille. Kirkon Ulkomaanavun tiedottaja Erik Nyström kertoo, että matkasta sotaisaan Etelä-Sudaniin jäi silti päällimmäisenä mieleen paikallisten kiitollisuus siitä, että joku saapuu Suomesta asti kysymään, miten heillä menee.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.

Pääuutiset

Ahmed Hadji sohvalla Kirkon Ulkomaanavun tiloissa

Ugandalainen Ahmed Hadji selvisi hengissä terrori-iskusta ja ryhtyi ehkäisemään radikalisoitumista – ”Monella ei ole uskonnosta riittävästi tietoa”

Ääriliike al-Shabaab houkuttelee nuoria Ugandassa, jossa on maailman nuorimpiin kuuluva väestö ja vain vähän työpaikkoja. Nuorisojärjestöä johtavan Ahmed Hadjin mukaan nuoret tarvitsevat töitä ja tarkoituksen elämälleen. Valtio näkee nuoret kuitenkin uhkana.
Mies puhaltaa savua suustaan

Sota huumeita vastaan ei ole toiminut – Puoli miljoonaa ihmistä kuolee vuosittain käytön vuoksi

YK:n tuoreen tilaston mukaan 35 miljoonaa ihmistä maailmassa kärsii huumeriippuvuudesta. Kuolleisuuslukuja kasvattavat pätevän hoidon ja hoitopaikkojen puute.
Lasta rokotetaan

Raportti: Joka kymmenes lapsi jää ilman rokotteita – Rokotuskattavuuden kasvu pysähtynyt 2010-luvulla

Maailmassa 20 miljoonaa lasta, valtaosa kaikkein köyhimpiä, jää ilman rokotteiden antamaa suojaa, käy ilmi WHO:n ja Unicefin tuoreesta raportista. Samaan aikaan länsimaissa kasvava rokotevastaisuus on nostanut tuhkarokkotartuntojen määrän ennätyslukemiin Euroopassa.
Nainen maissipellolla

Lohkoketjuteknologia auttaa pienviljelijöitä Jamaikalla – Mahdollistaa lainan saamisen jopa ilman pankkitiliä

Iso osa maailman pienviljelijöistä on kokonaan pankkipalvelujen ulkopuolella. Jamaikalainen startup-yritys hyödyntää lohkoketjuteknologiaa, jonka avulla viljelijät voivat saada mikroluottoja ilman takuita tai edes pankkitiliä.