Uutiset Järjestöjen toiminta ja avustustyö

Valtasiko bisneslogiikka maailmanparannuksen? – Uusi kirja perkaa järjestöjen kasvun syitä ja seurauksia

Amnestyn toiminnanjohtajan Frank Johanssonin mielestä auttamisjärjestöjen maailmanparannuskutsumus on muuttunut jatkuvan kasvun tavoitteluksi. Vaikka avulla tehdään paljon hyvää, sillä ei hänen mukaansa puututa riittävästi eriarvoistaviin rakenteisiin.
Amnestyn Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson
Frank Johanssonin mielestä järjestöjen pitäisi tehdä enemmän vaikuttamistyötä ja vähemmän kehitysyhteistyötä. (Kuva: Teija Laakso)

Palavereita, projektisuunnitelmia, neljännesvuosikatsauksia. Kilpailua samoilla markkinoilla toimivia vastaan. Jatkuvaan kasvuun pyrkimistä.

Kaikki tämä kuuluu yksityisten yritysten toimintaan, mutta ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin toiminnanjohtajan Frank Johanssonin mukaan siitä on viime vuosina tullut myös osa isojen kehitysyhteistyö- ja ihmisoikeusjärjestöjen toimintaa. Ja se ei ole hyvä asia.

”Bisneslogiikka on saanut enemmän ja enemmän valtaa auttamisen alan organisaatioissa. Se tarkoittaa, että juuri niillä keinoin, joilla on luotu eriarvoisuutta, pyritään myös eriarvoisuuden lopettamiseen”, Johansson sanoo.

Asiaa ruoditaan Johanssonin viime viikolla julkaistussa kirjassa Hyvän tekemisen markkinat. Siinä käydään läpi isojen järjestöjen viime vuosikymmenien kasvun syitä ja seurauksia tutkimuksen ja akateemisen kirjallisuuden avulla.

Kolminkertainen kasvu

27 vuotta ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalissa työskennellyt Johansson on pohtinut aihettaan pitkään. Hän on itse ollut vauhdittamassa Amnestyn kasvua pienestä vapaaehtoisjärjestöstä isoksi ammattilaisvetoiseksi organisaatioksi, joka kilpailee samoista lahjoittajista kuin suuret kehitysyhteistyöjärjestötkin.

Järjestöjen rahoituksesta ja kasvusta tuli entistä ajankohtaisempi teema, kun hallitus ilmoitti vuonna 2015 suurista kehitysyhteistyöleikkauksista. Ne ovat osuneet erityisen kovaa järjestöihin. Amnestya leikkaukset eivät koskettaneet, mutta Johansson kiinnostui siitä, mikä alan todellinen taloudellinen tilanne oli.

Häntä oli jo pidempään vaivannut se, että järjestöjen toiminta tuntui pyörivän enimmäkseen kasvun ja kilpailun ympärillä. Syvällisempi maailmanparannus oli jäänyt taka-alalle.

”Kutsumus on monella muuttunut uraksi, idealismi teknisiksi ratkaisuiksi. Reflektio siitä, mitä oikeasti teemme, on jäänyt kasvun ja kilpailun jalkoihin”, hän sanoo.

Johansson penkoi kirjaansa varten kymmenen suurimman suomalaisen kehitys- ja ihmisoikeusjärjestön tilinpäätöksiä. Joukkoon kuuluvat muun muassa Suomen Punainen Risti, Kirkon Ulkomaanapu, Suomen Lähetysseura, Unicef, Fida sekä Plan International Suomi. Myös Johanssonin johtama Amnesty on yksi Suomen kymmenestä suurimmasta järjestöstä.

Hän havaitsi, että vuosina 1990–2015 kymmenen suurimman järjestön kokonaisrahoitus keskimäärin yli kolminkertaistui. Sen jälkeen rahoitus on toki kutistunut viimevuotisten kehitysyhteistyöleikkausten vuoksi, mutta siitä huolimatta järjestöjen lähihistoria on ollut kasvun aikaa.

Kolonialistinen tarina

Mikä kasvussa sitten on niin ongelmallista? Eikö suurempi rahamäärä merkitse, että järjestöt voivat tehdä enemmän hyvää?

Johanssonin mukaan vika on siinä, että järjestöjen kasvu on syntynyt uusliberalistisen talousajattelun ehdoilla. Uusliberalismilla tarkoitetaan ajattelutapaa, jonka mukaan yksityiset toimijat ovat parhaita kasvun ja hyvinvoinnin tuottajia ja valtioiden pitäisi puuttua talouspolitiikkaan mahdollisimman vähän. Se on saanut jalansijaa 1980-luvulta lähtien, jolloin sitä tukivat etenkin Ison-Britannian pääministeri Margaret Thatcher ja Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan.

Johanssonin mukaan kehitysyhteistyöjärjestöt ovat saaneet osansa uusliberalismin hyödyistä. Ne alkoivat saada 1980-luvulla rahoitusta aiempaa enemmän, koska niiden uskottiin toimivan tehokkaammin kuin heikkoina pidettyjen valtioiden.

”Uusliberalistinen järjestelmä, joka on kaikkien tutkimusten mukaan kasvattanut eriarvoisuutta maailmassa, on siis järjestelmä, jonka puitteissa hyvän tekemisen markkinat ovat kasvaneet”, Johansson tiivistää.

Niinpä myös järjestöjen oma toiminta on Johanssonin mukaan uusliberalistisen mallin mukaista. Toiminnan tarkoitukseksi on noussut mahdollisimman suuren rahasumman kerääminen autettaville maailman eriarvoistavien rakenteiden muuttamisen sijasta. Auttaminen ja sen kohteet, kehitysmaiden ihmiset, on tuotteistettu äärimmilleen. Samalla toiminta on ammattimaistunut ja esimerkiksi vapaaehtoistyön voima unohtunut.

Johanssonin mukaan järjestöt myös toimivat edelleen vanhan, kolonialismin ajoilta periytyvän ajatusmallin mukaan. Siinä länsimainen järjestö on sankari ja kehitysmaan asukas alempiarvoinen. Valta kehitysyhteistyöhankkeiden sisällöstä on edelleen vauraiden maiden järjestöillä, eikä eriarvoisuus vähene.

Sama asetelma näkyy järjestöjen viestinnässä, jossa kampanjat kuvitetaan edelleen yksinkertaistavilla kehitysmaiden äiti ja lapsi -kuvilla. Vaikka samojen järjestöjen kansainvälisyyskasvattajat välittävät maailmasta myös monimutkaisempaa viestiä, varainhankinnan yksinkertainen viesti voittaa lopulta, koska siten saadaan aikaan kasvua.

”Kasvu ei tule sillä, että esitetään auttamisen monimutkaisuus kaikkine yksityiskohtineen. Tarina on yksinkertainen, ja se on hirveän hierarkkinen, kolonialistinen tarina, jossa näytetään kärsivää lasta”, Johansson sanoo.

Tarkoitus hyvä, tuote ontuu

Johansson ei halua teoksellaan väittää, etteikö apu menisi perille. Hän myös uskoo, että alalla työskentelevillä on edelleen aito halu parantaa maailmaa. Sitä hän haluaa itsekin tehdä.

”En kiistä, etteikö jokainen organisaatio tekisi valtaosin juuri sellaista hyvää työtä kuin pitääkin. Mutta pitää kysyä, onko tuote, kehitysprojekti, oikea, jos halutaan muuttaa oikeasti maailmaa tasa-arvoisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi.”

Hän muistuttaa, että vaikka järjestöt kuinka kasvaisivat, ne eivät silti pysty tavoittamaan kaikkia apua tarvitsevia. Siksi niiden pitäisi siirtää painopiste yksittäisten hankkeiden pyörittämisestä globaalien rakenteiden muuttamiseen. Ihannemaailmassa kehitysmaat pyörisivät itse omien varojensa turvin, eivät järjestöjen.

”Konkreettisia kehityshankkeita pitäisi olla vähemmän. Pitäisi käyttää enemmän energiaa poliittiseen vaikuttamiseen niin, että me pohjoisessa yrittäisimme muuttaa globaaleja rakenteita sen sijaan, että yritämme ylläpitää niitä”, Johansson sanoo.

Ennen kaikkea hän haluaa herättää kirjalla keskustelua. Sitä järjestöissä Johanssonin mukaan kuitenkin arkaillaan, sillä moni pelkää, että kehitysyhteistyötä kritisoivat tahot saavat sen myötä lisää vettä myllyynsä.

”Avoimuus on kaiken a ja o. En haluaisi, että järjestöt näkisivät tämän hankaluutena tai heihin kohdistuvana kritiikkinä. Haluaisin, että järjestöissä toimivat ihmiset heräisivät itse pohtimaan tätä.”

”Rakenteita muutetaan jo nyt”

Suomen suurimman kehitysyhteistyöjärjestön Kirkon Ulkomaanavun viestintäpäällikön Mikko Koivumaan mukaan keskustelu Johanssonin kirjan aiheista on tarpeellista. Hänen mukaansa Johansson syyllistyy kuitenkin yksinkertaistuksiin eikä ota huomioon sitä, miten monipuolinen suomalainen järjestökenttä on.

”Kirjassa on tutustuttu vain suurten suomalaisjärjestöjen talouslukuihin, ei niiden toimintaan sinänsä. Silti siinä otetaan kantaa järjestöjen toiminnan kehitykseen. Numeroilla yritetään selittää hirveän monimutkaisia asioita”, hän sanoo.

Markkinatalous toki on osa järjestöjen toimintakenttää ja auttaminenkin toimii ympäröivän maailman pelisääntöjen mukaan, Koivumaa myöntää.

Hänen mukaansa monen kehitysyhteistyöjärjestön työhön kuuluu kuitenkin jo nyt myös Johanssonin vaatimaa rakenteisiin puuttumista. Eriarvoisuuden vähentäminen ja köyhyyden poistaminen on keskeisintä lähes jokaisen järjestön työssä.

Esimerkiksi Kirkon Ulkomaanapu tekee vaikuttamistyötä turvapaikanhakijoiden aseman parantamiseksi Suomessa. Kehitysmaissa sen toimintaan kuuluu valtioiden omien rakenteiden vahvistaminen, kumppanijärjestöjen vaikuttamismahdollisuuksien tukeminen sekä ihmisten kouluttaminen näiden oikeuksista.

”Vaikuttaminen on todella iso osa työtä, ja sitä tehdään myös Suomessa. Vaikka järjestöt saattavat kilpailla keskenään varainhankinnallisesti, teemme paljon yhteistyötä, jotta voisimme vaikuttaa esimerkiksi Suomen kehityspolitiikkaan”, hän huomauttaa.

Myöskään järjestöjen viesti ei ole Koivumaan mukaan niin yksinkertainen kuin Johansson sanoo.

”Toki varainhankinnallinen viesti on usein näkyvintä, mutta ainoa viestimme ei ole avun tarve. Yhä enemmän kerrotaan myös siitä, mitä on saatu aikaiseksi, mitä ihmisille ja yhteisöille kuuluu, asioiden taustoista ja siitä, miten niihin voi vaikuttaa”, hän sanoo.

Järjestöjen toiminta ja avustustyö kehitysyhteistyöpolitiikkakansalaisyhteiskunta Amnesty InternationalKirkon Ulkomaanapu

Kommentit

Lue myös

Mielenosoittaja, jonka hengityssuojaimessa lukee Racism is a virus.

Black Lives Matter -liike ravistelee myös järjestömaailmaa – Women Deliver -tasa-arvojärjestön työntekijät kertovat ”toksisesta” rasismin kulttuurista

Rasismin vastainen kuohunta on lisännyt vaatimuksia siitä, että myös järjestöt tarkastelevat toimintaansa liittyviä rasismia. ”Vaikka haluaisimmekin ajatella, että olemme hyviä ihmisiä työmme luonteen vuoksi, humanitarismi ei estä meitä ilmaisemasta rasismia. Monella tavoin se voimistaa sitä”, kirjoittaa rasismia YK:ssa kokenut Corinne Gray.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.

Pääuutiset

Tuhoutuneita rakennuksia ja pölyä.

Räjähdyksestä toipuvassa Beirutissa vanhat yrittävät sopeutua, nuoret pyrkivät pois maasta – ”Ihmisten mieliala on sekoitus turhautumista, kiukkua ja luovuttamista”

Jälleenrakennus edistyy hitaasti Beirutissa kaksi ja puoli kuukautta ammoniumnitraattilastin räjähdyksen jälkeen. Ihmisiä on päässyt muuttamaan takaisin koteihinsa, mutta tulevaisuus on epävarma. Nyt mielialat ovat synkät, kertovat paikalliset avustustyöntekijät.
Kuivuneita kuusia alhaaltapäin kuvattuna.

Tutkimus: Kymmenesosalla koronaelvytyspakettien rahoista päästäisiin lähelle Pariisin ilmastotavoitteiden saavuttamista

Maailman maat elvyttävät talouksiaan valtavilla summilla koronan vuoksi. Jos rahaa suunnattaisiin myös ilmastotoimiin, saavutettaisiin win win -tilanne, sanovat tutkijat.
Kokoussali ja mies puhumassa kahdella näytöllä.

Sahelin humanitaarinen kriisi syvenee – Osissa Burkina Fasoa ollaan ”askeleen päässä nälänhädästä”, varoittaa WFP

Avunantajat keräsivät 1,4 miljardin euron avustuspotin Keski-Sahelin maihin. Pakolaisten määrä on yli 20-kertaistunut alueella vain muutamassa vuodessa.
Vuoria meren takana.

Tyynenmeren saarilla on palattu perinteisiin elinkeinoihin turistien kaikottua – Seuraukset eivät ole pelkästään hyviä

Korona on aiheuttanut taloustaantuman, josta selviytyäkseen osa Tyynenmeren saarten kaupunkilaisista on ryhtynyt kalastamaan. Konflikteilta ei ole vältytty, kun osa kalastaa suojeltuja lajeja tai menee väärille apajille.
Keramiikkapisaroita riippuu puista.

Taide ottaa kantaa kestävän kehityksen tavoitteisiin tällä viikolla Helsingissä – ”Ihmiset eivät ole vain kestävyyskriisin synnyttäjiä vaan myös ratkaisijoita”

Töölönlahden ympäristössä on näytteillä kestävän kehityksen tavoitteita käsitteleviä teoksia aina biotaiteesta performansseihin ja osallistavaan taiteeseen. Kantavana teemana on ihmisen vastuun ymmärtäminen, kertoo näyttelyn kuratoinut taiteilija Marika Tomu Kaipainen.

Tuoreimmat

Räjähdyksestä toipuvassa Beirutissa vanhat yrittävät sopeutua, nuoret pyrkivät pois maasta – ”Ihmisten mieliala on sekoitus turhautumista, kiukkua ja luovuttamista”
Tutkimus: Kymmenesosalla koronaelvytyspakettien rahoista päästäisiin lähelle Pariisin ilmastotavoitteiden saavuttamista
Sahelin humanitaarinen kriisi syvenee – Osissa Burkina Fasoa ollaan ”askeleen päässä nälänhädästä”, varoittaa WFP
Tyynenmeren saarilla on palattu perinteisiin elinkeinoihin turistien kaikottua – Seuraukset eivät ole pelkästään hyviä
Taide ottaa kantaa kestävän kehityksen tavoitteisiin tällä viikolla Helsingissä – ”Ihmiset eivät ole vain kestävyyskriisin synnyttäjiä vaan myös ratkaisijoita”
Vuoden YK:n ystävä -tunnustus professori Eeva Furmanille
Maailman ruokaohjelma vertaili ruuan hintaa Etelä-Sudanista Yhdysvaltoihin – Pahimmillaan perusruoka-annos maksaa 186 prosenttia palkasta
Koronavirus lisännyt rajusti lasten humanitaarisen avun tarvetta Länsi-Afrikassa – Mauritaniassa ruoka-avun tarve on nelinkertaistunut
Intian vertaisvalistajat auttavat pakkotyön uhreja, jotka voivat olla jopa sukupolvien mittaisessa velkavankeudessa
Transsukupuoliset ovat ahtaalla Unkarissa, jossa ei voi enää muuttaa juridista sukupuolta – ”Monen nuoren haaveet on nyt viety”, sanoo kansalaisaktivisti Tina Kolos Orbán

Luetuimmat

Selvitys: Suomen somalitaustaiset miehet vastustavat tyttöjen sukuelinten silpomista – Silpominen vaikuttaa myös miesten elämään
Transsukupuoliset ovat ahtaalla Unkarissa, jossa ei voi enää muuttaa juridista sukupuolta – ”Monen nuoren haaveet on nyt viety”, sanoo kansalaisaktivisti Tina Kolos Orbán
Seminaari: Kestävän kehityksen kysymykset otetaan journalismissa nykyään paremmin huomioon, mutta parannettavaa riittää
Suomalaisjärjestöiltä yhteisjulistus päästövähennysten puolesta
Populismi tuli Tansaniaan – Suosittu presidentti John Magufuli on pannut korruption kuriin, mutta media, järjestöt ja oppositio elävät pelossa
Tutkimus: Kymmenesosalla koronaelvytyspakettien rahoista päästäisiin lähelle Pariisin ilmastotavoitteiden saavuttamista
Raportti: Nälkä on ”hälyttävällä” tasolla 11 maassa – Koronapandemia osoittaa ruokajärjestelmän puutteet
Raportti: Ainakin 13 maata kriminalisoi yhä transsukupuolisuuden – ”Tämä on vaikeaa aikaa transihmisille”
Sään ääri-ilmiöt ovat lisääntyneet jyrkästi 20 vuoden aikana, ja suurin selitys on ilmasto, sanoo tuore YK-raportti
Taide ottaa kantaa kestävän kehityksen tavoitteisiin tällä viikolla Helsingissä – ”Ihmiset eivät ole vain kestävyyskriisin synnyttäjiä vaan myös ratkaisijoita”