Uutiset Kehityksen edistysaskeleita

Vaikuttavuussijoittajat haluavat parantaa maailmaa – mutta miten ja kenen ehdoilla?

Sijoitusmaailman radikaaliksi extreme-lajiksi kutsuttu vaikuttavuussijoittaminen kasvaa vauhdilla ja ylittää jo perinteisen valtioiden antaman kehitysavun. Kysymys kuuluu: voiko sijoittamalla vähentää globaalia epätasa-arvoa?
Unikkoja ja aurinkoenergiapaneeleja
Vaikuttavuussijoittajat pyrkivät tuottojen lisäksi saamaan aikaan positiivisia yhteiskunnallisia tai ympäristövaikutuksia. Tyypillinen sijoituskohde on aurinkoenergia ja muut uusiutuvat energianlähteet. (Kuva: Juwi Renewable Energies Ltd / CC BY-SA 2.0)

Sijoittajat haluavat pääomalleen mahdollisimman suuren tuoton ja viis veisaavat, mistä tai miten se tulee.

Tämän perinteisen käsityksen sijoittamisesta haastaa viime vuosina ilmiöksi noussut vaikuttavuussijoittaminen.

”Vaikuttavuussijoittajat ovat sijoittajaporukan radikaaleja, ekstremistejä, jotka haluavat saada myös muita tuloksia kuin rahallista tuottoa. Tyypillisesti ne liittyvät ympäristöön, mutta voivat olla myös sosiaalisia, elämänlaatua parantavia”, sanoo Ville Luukkanen, joka vastaa Aalto-yliopiston Startup Centerissä kestävästä liiketoiminnasta, ilmastobisneksestä ja energiainnovaatioista.

Luukkasella on pitkä kokemus kehitysrahoituksesta niin perinteisen kehitysyhteistyön kuin yrittäjyyden ja vaikuttavuussijoittamisenkin näkökulmista. Hän on koordinoinut ihmisoikeus- ja demokratiahankkeita eteläisessä Afrikassa, työskennellyt kehitysyhteistyön kattojärjestö Kepassa sekä kilpailukyvyn kehittämistehtävissä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Miten merkittävästä ilmiöstä vaikuttavuussijoittamisessa sitten on kyse? Voiko sijoittamalla pelastaa maailman?

”Se on räjähtämässä käsiin”, Luukkanen sanoo.

Tilastot sanovat samaa. Suurten institutionaalisten sijoittajien vaikuttavuusinvestointeja seuraavan Global Impact Investing Networkin (GIIN) tuoreimman raportin mukaan maailmalla oli vuonna 2017 varoja vaikuttavuussijoituksissa yhteensä 228 miljardia dollaria eli noin 197 miljardia euroa.

Vaikka koko maailman pääomavirtoihin suhteutettuna kyse on pienistä summista, kasvuvauhti on kova: edellisvuonna vastaava luku oli 114 miljardia dollaria eli noin 99 miljardia euroa. Eurooppalaisen vastuullisen sijoittamisen järjestön Eurosifin tilastojen mukaan vuosina 2013–2015 vaikuttavuussijoittaminen kasvoi 120 prosenttia vuosittain.

Kehitysrahoitus murroksessa

Ennen kuin mennään siihen, mitä merkitystä vaikuttavuussijoittamisella voi globaalisti olla, pysähdytään hetkeksi siihen, mitä sillä tarkalleen ottaen tarkoitetaan.

Vaikuttavuussijoittaminen (impact investing) on yksi monista vastuullisen sijoittamisen strategioista. Jonkinlaista vastuullisuutta noudattaa sijoitustoiminnassaan jo iso osa kaikista suurista sijoittajista. Sitran viime vuonna julkaiseman raportin mukaan vastuullista sijoittamista tehtiin vuonna 2016 maailmalla 62 biljoonan dollarin (53 biljoonan euron) arvosta, ja summa kasvaa koko ajan.

Yleisin ja helpoin tapa toteuttaa vastuullista sijoittamista on yksinkertaisesti jättää pois epäeettisinä pidetyt kohteet, kuten aseteollisuus, öljy-yhtiöt tai hiilikaivokset.

Eurosifin tutkimuksen mukaan vastuullisen sijoittamisen tavoista nopeiten kasvaa kuitenkin vaikuttavuussijoittaminen. Siinä tavoitteena on tuottojen lisäksi saada aikaan myönteisiä yhteiskunnallisia, sosiaalisia tai ympäristövaikutuksia, kuten vähentää köyhyyttä tai pienentää hiilidioksidipäästöjä.

Luukkanen vertaa vaikuttavuussijoittamista perinteiseen länsimaisten valtioiden antamaan kehitysapuun. OECD:n kehitysapukomitean DAC:n mukaan virallista kehitysapua annettiin viime vuonna yhteensä 146,6 miljardia dollaria eli 127,7 miljardia euroa.

Vaikuttavuussijoittamisen kautta kanavoituu siis jo enemmän rahaa kuin perinteisen kehitysavun, ja ero kasvaa koko ajan, kun valtioiden kehitysyhteistyörahoitus junnaa paikoillaan.

”Kehitysrahoituksen peruselementit ovat valtavassa murroksessa ja asettuvat erilaiseen järjestykseen kuin mitä ne vielä vähän aikaa sitten olivat”, Luukkanen sanoo.

Nainen kantaa aurinkopaneelia
Nainen kantaa aurinkopaneelia Kongon demokraattisessa tasavallassa. (Kuva: Axel Fassio/CIFOR / CC BY-NC-ND 2.0)

Suomi tulee jälkijunassa

Onko sijoittaminen siis tulevaisuudessa se tapa, millä globaalia epätasa-arvoa pyritään vähentämään?

”Uskon, että vaikuttavuussijoittaminen on hyvä trendi. Ennen kaikkea siksi, että tällaisella rahoituksella pystytään tuottamaan läpimurtoinnovaatioita, jotka muuten jäisivät saavuttamatta”, Luukkanen sanoo.

Ehkä asian voisi ajatella niin, että vaikka sijoittaminen yksistään ei riitä maailman ongelmien ratkaisemiseen, yksityisen rahan ohjautuminen ilmaston tai yhteiskunnan kannalta kestäviin kohteisiin epäeettisten sijaan on osaltaan positiivista kehitystä.

Yksi konkreettinen esimerkki onnistuneesta vaikuttavuussijoittamiskohteesta on yhdysvaltalaislähtöinen, Keniassa toimiva M-Kopa, joka toimittaa pienasiakkaille aurinkoenergiajärjestelmiä. Systeemin innovaatio on siihen liitetty sim-korttimaksujärjestelmä, jonka kautta pystyy helposti maksamaan pienistä määristä aurinkosähköä.

Omien sivujensa mukaan M-Kopa on vuoden 2018 alkuun mennessä yhdistänyt edulliseen aurinkosähköverkkoon 600 000 kotia.

Ruotsissa vastaavia sijoituskohteita tarjoaa joukkorahoitusalusta Trine, jonka kautta voi rahoittaa aurinkoenergiaan perustuvia energiaratkaisuja kehitysmaissa.

Suomessa joukkorahoitusalusta Joukon Voima markkinoi Trinen projekteja. Joukon voiman omat rahoituskohteet ovat keskittyneet kotimaahan: muun muassa kestävään ruuantuotantoon, kiertotalouteen ja sähköautojen vuokraukseen.

Trinen kaltaista rahoitusalustaa, joka tarjoaisi yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen perustuvia sijoituskohteita kehitysmaissa, ei Suomessa ole.

”Ei ole mitään syytä, miksei Suomessa pystyttäisi samaan. Mutta meillä tullaan jälkijunassa”, Luukkanen sanoo.

Luukkasen mielestä yksi syy tähän on suhtautuminen kehitysmaihin, missä on viimeisten vuosien aikana tapahtunut dramaattinen muutos.

”Olin seitsemän vuotta pois Suomesta, ja kun kolme vuotta sitten palasin, tuntui kuin kehitysmaat olisivat hävinneet kokonaan ihmisten kartalta. Melkein kaikki vapaaehtoisohjelmat on hävitetty ja vanhat sillat kehitysmaihin katkottu. Ihan kuin Suomi olisi palannut jonnekin kivikaudelle, mitä tulee globaalikysymyksiin.”

”Meidän pitäisi uskaltautua takaisin paikkoihin, joihin ei normaalisti lähdetä ja tutustua ihmisiin hyvin erilaisissa ympäristöissä, kulttuureissa ja tulotasoilla.”

Tarvitaan keskustelua läpinäkyvyydestä

Yksi paljon keskustelua herättänyt vaikuttavuussijoittamisen muoto ovat niin sanotut tulosperusteiset rahoitussopimukset eli SIBit (Social Impact Bond), joiden tarkoitus on houkutella yksityisiä sijoituksia esimerkiksi terveydenhuoltoon tai sosiaalisektorille.

Kiinnostus SIBejä kohtaan on suurta, mutta asiantuntijoiden näkemykset ja tutkimustulokset niiden vaikuttavuudesta ovat ristiriitaisia.

Luukkanen suhtautuu SIBeihin epäillen.

”Vaikuttavuussijoittaminen toimii parhaiten, kun pysytään sillä puolella, missä yksityinen sektori on omimmillaan, eli ei olla käyttämässä sitä jonkinlaisena mekanismina julkisten palvelujen tuomiseen yksityiselle sektorille.”

Vaikka vaikuttavuussijoittaminen suuntautuisi kehitysmaihin ja keskittyisi yksinomaan perinteiseen yritystoimintaan, kehitysrahoituksen näkökulmasta siinä on ongelmansa. Isoimpia niistä ovat demokratian ja läpinäkyvyyden puute.

”Päätöksiä tekevät rahan omistajat, jotka ovat liikkeellä omalla agendallaan. Pitää arvioida tapauskohtaisesti, minkälaisia riskejä on ja realisoituvatko ne.”

Keskustelua menetelmistä, standardeista ja läpinäkyvyyden lisäämisestä käydään, mutta ei siellä missä kehitysrahoituksesta perinteisesti puhutaan, vaan esimerkiksi vaikuttavuussijoittamisen yhteistyöjärjestöjen tasolla.

Luukkasen mielestä kehitysyhteistyöstä, sen rahoituksesta ja riskeistä kiinnostuneiden olisi hyvä seurata, mitä vaikuttavuussijoittamisen saralla tapahtuu. Mitkä tahot pääomasijoituksia kehitysmaissa tekevät, millaista vaikuttavuutta niillä haetaan ja millä ehdoilla?

”Se ei ehkä ole kovin seksikästä eikä dramaattista tai radikaalia, sillä sijoittaminen on äärettömän teknistä puuhaa. Mutta ne pienetkin yksityiskohdat voivat olla ratkaisevan tärkeitä.”

Artikkeli on osa maailma.netin vuosina 2017–2018 toteutettavaa Kehityksen edistysaskeleita -juttusarjaa. Sarjassa käsitellään kehitysmaissa viime vuosina tapahtunutta edistystä sekä käsitellään kestävään kehitykseen liittyviä ongelmia rakentavasti. Hanke saa ulkoministeriön viestintä- ja globaalikasvatustukea. Lisätietoa juttusarjasta täällä.

Juttusarjan kaikki jutut täällä.

Oletko 16–24-vuotias ja haluat antaa palautetta sarjan jutuista? Lisätietoa täällä!

Ulkoministeriö Tuettu kehitysyhteistyövaroin -logo

Kehityksen edistysaskeleita kehityskehitysyhteistyösoveltava teknologiatalouskauppaliiketoimintaluotto/investointirahoitusyhtiöt

Suomessa kotoutetaan maahanmuuttajia yksityisellä rahalla

Suomessakin tulosperusteisista rahoitussopimuksista eli SIBeistä on toivottu helpotusta julkisen sektorin ahdinkoon.

Yksi esimerkki on vuosi sitten lanseerattu, maahanmuuttajien kotouttamiseen tähtäävä ohjelma, jonka tavoitteena on kouluttaa ja työllistää 2500 maahanmuuttajaa kolmessa vuodessa.

Koto-SIB-rahastoon on kerätty 14,2 miljoonaa euroa, joista kymmenen miljoonaa on sijoittanut Euroopan investointirahasto. Suurimpia suomalaisia sijoittajia ovat Sitra, S-ryhmä, Tradeka ja Suomen ortodoksinen kirkko.

Koto-SIB on tällä hetkellä Euroopan suurin SIB, ja sen onnistumista seurataan muualla Euroopassa mielenkiinnolla.

”Ohjelmassa on nyt mukana vähän yli tuhat oleskeluluvan saanutta maahanmuuttajaa. Heistä 300–350 on työllistynyt, eli ollaan suurin piirtein tavoitteissa”, sanoo ohjelmaa hallinnoivan rahastoyhtiö Epiqus Oy:n johtaja Jussi Nykänen.

Ongelmaksi on muodostunut sopivien maahanmuuttajien löytäminen. TE-toimistoilla ei ole ollut tarpeeksi resursseja seuloa ja haastatella oleskeluluvan saaneita työttömiä maahanmuuttajia ohjelmaa varten.

”Meillä on enemmän pulaa maahanmuuttajista kuin työpaikoista. Nyt ohjelmaa on laajennettu niin, että mukaan on otettu myös aiemmin maahan saapuneita”, Nykänen sanoo.

Jos työllistymistavoite saavutetaan, Työ- ja elinkeinoministeriö maksaa sijoittajille takaisin heidän sijoittamansa summan sekä sille koron. Perusteena ovat säästyneet työttömyyskustannukset ja suurempi verokertymä.

Lue myös

Sissitaistelija Maricela Flórez

Yli viisikymmentä vuotta sotimista ja kohta kaksi vuotta rauhaa – Miten Kolumbiassa onnistuttiin siinä, missä niin monessa muussa maassa epäonnistutaan?

Sissitaistelija Maricela Flórez oli valmis kuolemaan sodassa tavoitteidensa puolesta. Nyt Kolumbiassa on rauha ja Flórez on muuttunut sissistä puolueaktiiviksi. Epäilevistä äänistä huolimatta Kolumbian rauhansopimus on pitänyt.
Poika juoksemassa tuhoutuneen talon ohi Länsi-Mosulissa heinäkuussa 2018 .

Lisääntyneet sodat ja luonnonkatastrofit altistavat miljoonat psyykkisille ongelmille – jo paluu normaaliin arkeen auttaa kuitenkin useimpia

Esimerkiksi Suomessa turvapaikanhakijalapsilla on havaittu psyykkistä oireilua. Hyvä uutinen on, että kriisin kokeneita voidaan auttaa melko yksinkertaisin konstein, joiden merkitys ymmärretään nykyisin yhä paremmin.
Punaisen Ristin avustustyöntekijä pukee ebolasuojavarusteita toiselle henkilölle Kongon demokraattisessa tasavallassa

Kuumeen mittausta ja käsienpesua – Kongossa torjuttiin ebolakatastrofi yksinkertaisin keinoin

Kongossa pelättiin alkukesästä yhtä tuhoisaa ebolaepidemiaa kuin Länsi-Afrikassa muutama vuosi sitten, mutta se onnistuttiin torjumaan. Avustustyöntekijä Leena Railimo-Saareksen mukaan yksi syy on se, että aiemmista epidemioista on otettu oppia. Silti ebola pysyy luonnossa aina, ja paras tapa torjua sitä on vahva terveysjärjestelmä.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.

Pääuutiset

Sissitaistelija Maricela Flórez

Yli viisikymmentä vuotta sotimista ja kohta kaksi vuotta rauhaa – Miten Kolumbiassa onnistuttiin siinä, missä niin monessa muussa maassa epäonnistutaan?

Sissitaistelija Maricela Flórez oli valmis kuolemaan sodassa tavoitteidensa puolesta. Nyt Kolumbiassa on rauha ja Flórez on muuttunut sissistä puolueaktiiviksi. Epäilevistä äänistä huolimatta Kolumbian rauhansopimus on pitänyt.
Kenialaisia viljelijöitä kenttäkoulussa

Säävakuutukset ja tekstiviestit auttavat Afrikan ja Aasian viljelijöitä sopeutumaan ilmaston muutoksiin

Lisääntyvät sään ääri-ilmiöt ja ilmastokatastrofit heikentävät köyhien maiden ruokaturvaa ja vaarantavat viljelijöiden elinkeinon. Tukholman yliopiston Global Resilience Partnershipin hankkeet pyrkivät kohentamaan ruokaturvaa maailmassa.
Cox's Bazarin pakolaisleirin hökkeleitä Bangladeshissa

Rohingyanaisia joutuu ihmiskaupan uhreiksi Bangladeshissa – Vaihtoehtojen puute ajaa epätoivoisiin ratkaisuihin

Rohingya-pakolaisten leireillä on vain vähän työmahdollisuuksia. Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö on auttanut lähes sataa ihmiskaupan uhria ja uskoo, että tapauksia on monin verroin enemmän.
EU-lippu, taustalla Brandenburgin portti

EU:n kehitysapu laski ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen – 0,7-tavoitteen saavuttamiseen voi mennä 40 vuotta

EU on yhä maailman suurin avunantaja. Tuore järjestöraportti kritisoi kuitenkin etenkin avun käyttöä pakolaiskuluihin.

Luetuimmat

Rauhanjärjestöissä pohditaan, eikö valtio halua enää tukea kriittisiä ääniä – Leikkaukset uhkaavat jälleen ensi vuonna
Nobelin rauhanpalkinto seksuaalisen väkivallan vastaiselle työlle
300 euroa papuannoksesta? – Ruoka tuntuu kalliilta länsimaissa, mutta tuloihin suhteutettuna vielä kalliimpaa on Etelä-Sudanissa
”Hieno tunnustus kaikille selviytyjille” –Nobelin rauhanpalkinto on nyökkäys myös #metoo-liikkeen suuntaan, sanoo Suomen UN Womenin toiminnanjohtaja
Selvitys Afganistaniin palautetuista lapsista: Moni ei pääse edes kouluun
Stereotyyppiset sukupuoliroolit piinaavat myös miehiä, uskoo Suomessa vieraileva intialaisaktivisti Harish Sadani
Romanian kansanäänestys avioliiton määritelmän muuttamisesta epäonnistui – ”Olemme osoittaneet, että ihmisoikeuksista ei voi äänestää”
Uusi ilmastoraportti: Maapallon lämpenemisen pitäminen 1,5 asteessa on vielä mahdollista – ”Seuraavat vuodet ovat luultavasti historian tärkeimpiä”
Indonesia pyytää ulkomaisia järjestöjä lähtemään – Punaisen Ristin suomalaisen logistiikkayksikön harteille suuri vastuu maanjäristyksen avustustöistä
Norjan tukema lohenkasvatushanke Argentiinassa herättää epäilyksiä – ”Mikään määrä talouskasvua ei oikeuta Patagonian ekosysteemin tuhoamista”