Uutiset Hiv/aids

Transsukupuolinen hiv-aktivisti Erika Castellanos taistelee holhoamista vastaan – ”vain minä voin sanoa, mikä on minulle parasta”

Belizeläisen Erika Castellanos on muuttunut syrjitystä seksityöläisestä aktivistiksi, jonka mielestä hiv-positiivisten on saatava lisää sananvaltaa siitä, miten heitä hoidetaan. Muuten epidemiasta ei päästä eroon.
Gate-järjestön ohjelmajohtaja Erika Castellanos
Belizeläinen Erika Castellanos taistelee etenkin transsukupuolisten hiv-positiivisten oikeuksien puolesta. (Kuva: Teija Laakso)

Erika Castellanos oli 8-vuotias, kun hän kertoi vanhemmilleen olevansa tyttö, ei poika.

”En käyttänyt sanaa trans. Tiesin vain, että en halua pukeutua tai käyttäytyä siten kuin minulta vaadittiin”, hän kertoo.

Transsukupuolisia syrjitään kaikkialla maailmassa, mutta 1980-luvun Belizessä elämä oli erityisen vaikeaa. Keski-Amerikassa sijaitsevassa uskonnollisessa ja konservatiivisessa pikkuvaltiossa esimerkiksi homoudesta saattoi saada kymmenen vuoden vankeusrangaistuksen, eivätkä transsukupuolisetkaan olleet turvassa.

Myös Castellanosin vanhemmat kauhistuivat ja hakivat apua niin papilta kuin lääkäriltäkin. Hoitomuotoina olivat helvetillä pelottelu, pornon katselu ja testosteroniruiskeet, jotka muuttivat Castellanosin vartaloa päinvastaiseen suuntaan kuin hän olisi halunnut.

”Masennuin syvästi. En voinut kääntyä kenenkään puoleen. Transjärjestöjä tai vastaavia ei ollut. Pelkäsin pettäväni vanhempani, pelkäsin joutuvani helvettiin ja pelkäsin päätyväni vankilaan”, hän kuvailee.

Castellanosin elämäntarina on karua kuultavaa, mutta hän on tottunut kertomaan siitä. Hän työskentelee nykyisin ohjelmajohtajana kansainvälisessä trans- ja intersukupuolisten ihmisoikeusjärjestössä Gatessa ja on kansalaisyhteiskuntadelegaation jäsen Global Fundissa, joka on hivin, malarian ja tuberkuloosin vastaista taistelua rahoittava järjestö.

Itsekin hiv-positiivinen Castellanos taistelee sen puolesta, että tartunnan saaneet saisivat kunnollista hoitoa ja ennen kaikkea sananvaltaa siihen, miten heitä hoidetaan. Viime viikolla hän vieraili Suomessa tapaamassa muun muassa poliitikkoja ja Väestöliiton edustajia.

Tie neuvottelupöytiin on ollut pitkä. Castellanos muutti syrjintää pakoon Meksikoon vain 16-vuotiaana ja ajautui seksityöhön ja huumeidenkäyttäjäksi.

”Olin kotoisin pikkukaupungista, eikä minulla ollut selviytymistaitoja. Seksityö tuntui taianomaiselta ratkaisulta, sillä sen ansiosta minulla oli varaa ruokaan ja asuntoon ja sain elää ja pukeutua, kuten halusin. Olin kuitenkin väärässä”, hän toteaa.

Vuosien alistavan työn jälkeen Castellanos löysi kumppanin ja onnen. Tämä kuitenkin oli hiv-positiivinen ja tartutti myös Castellanosin.

Hiv on syrjittyjen tauti

Transsukupuoliset, seksityöntekijät, suonensisäisten huumeiden käyttäjät sekä miehet, jotka harrastavat seksiä miesten kanssa, kuuluvat nykyisinkin hivin riskiryhmiin huolimatta siitä, että tautitilastot ovat muuten viime vuosina kohentuneet.

Esimerkiksi Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueella transsukupuolisilla naisilla on hiv-tartunta 49 kertaa useammin kuin muilla väestöryhmillä. Meksikossa noin 17 prosentilla kaikista transsukupuolisista on hiv.

Ongelmaa selittää syrjintä ja suoranainen kriminalisointi, joka on Castellanosin mukaan avaintekijä. Pelko tuomiosta saa ihmiset välttelemään testeihin menemistä ja hoitoon hakeutumista.

Castellanos itse ei piilotellut tartuntaansa. Kun hänen kumppaninsa menehtyi ja lääkkeiden saanti Meksikossa alkoi käydä lähes mahdottomaksi, hän palasi takaisin kotimaahansa Belizeen. Vuonna 2007 hivin hoito oli maassa yhä lapsenkengissä.

”Kun kerroin sairaanhoitajalle, että olen hiv-positiivinen, tämä pakeni paikalta ja tuli takaisin suojavaatteissa ja naamarissa aivan kuin minulla olisi ollut ebola. Lääkärikään ei suostunut tutkimaan minua kunnolla”, hän muistelee.

Huonoja päätöksiä estämässä

Castellanosin kunto huononi ja hän laihtui 30-kiloiseksi. Käänne parempaan tapahtui vasta, kun hän pääsi Panamaan käymään testeissä, joissa selvisi, että hän oli vastustuskykyinen Belizessä saatavilla oleville lääkkeille.

Belizen terveysministeriön ainoa ratkaisu oli kehottaa Castellanosia hakemaan turvapaikkaa muualta lääkkeiden saamiseksi, mutta hän päätti taistella muiden hiv-positiivisten puolesta.

”Tiesin, ettei muilla olisi mahdollisuuksia matkustaa muualle. Tunsin olevani etuoikeutettu”, hän kertoo.

Castellanos perusti kohtalotoveriensa kanssa Belizeen hiv-positiivisten verkoston ja ryhtyi kampanjoimaan parempien palveluiden puolesta. Hän ryhtyi toimimaan myös Global Fundissa, joka rahoittaa Belizessä erilaisia hiv-ohjelmia.

Castellanos kehuu Global Fundia erityisesti siitä, että rahan antamisen lisäksi se kouluttaa kansalaisaktivisteja ja antaa kansalaisyhteiskunnan edustajille suoran äänivallan rahoituspäätöksiin. Niinpä kun terveysministeriö halusi ostaa Global Fundin rahoilla autoja, aktivistit onnistuivat vaikuttamaan siihen, että rahaa kanavoitiin myös hivin hoidossa tarvittaviin laitteisiin.

”Emme salli huonoja päätöksiä. Pidämme hallitusta silmällä ja vaadimme sen vastuuseen”, hän kertoo.

Vahvistunut kansalaisyhteiskunta on myös vienyt Belizen homolain oikeuteen, ja se kumottiin vuonna 2016.

Nykyisin esimerkiksi hiv-lääkitystä saa Belizessä aiempaa useampi. Castellanos kuitenkin varoittaa, että erityisryhmiä ja heidän tarpeitaan ei edelleenkään huomioida riittävän hyvin hiv-ohjelmissa. Esimerkiksi seksityöntekijä ei tule klinikalle aamuseitsemältä ja transsukupuoliset tarvitsevat lääkkeiden lisäksi myös hormonihoitoja, hän muistuttaa. Avainasia onkin, että hivin hoito- ja ehkäisyohjelmat suunnitellaan yhdessä erityisryhmien kanssa.

”Terveysministeriön väki ajattelee sen mukaan, mikä heidän mielestään on minulle parasta. Mutta vain minä voin sanoa, mikä on parasta minulle. Jos minä en ole neuvottelupöydässä, on vain hyviä aikomuksia, ja ne voivat usein olla hyvin huonoja”, hän painottaa.

Hiv/aids genderseksuaalisuusterveyshiv/aids Belize Väestöliitto

Lue myös

Nainen, mies ja pieni lapsi

Hyvät saavutukset aidsin vastaisessa työssä Afrikassa kannustavat jatkamaan taistelua virusta vastaan

Eteläisessä Afrikassa syntyi viime vuonna 57 000 hiv-positiivista vauvaa, kun vuosituhannen alussa määrä oli kolminkertainen. Sen sijaan Länsi- ja Keski-Afrikassa tilanne uhkaa karata hallinnasta jollei toimiin tartuta heti, kirjoittaa Unicefin aidstyöstä vastaava Chewe Luo.
Gambian entinen presidentti Yahya Jammeh

Gambian ex-diktaattorin aids-ohjelman uhrit hakevat oikeutta – yrttilääkitys johti jopa kuolemiin

Viime vuonna vallankahvasta pois joutunut Yahya Jammeh väitti aikoinaan keksineensä parannuskeinon aidsiin. Nyt ”hoito-ohjelman” uhrit haluavat oikeutta.
Hiv/aids-symbolinauha

Aids-lääkitys pelasti Zimbabwen khoisanit – tautia luultiin ensin noituuden seuraukseksi

Miltei joka kolmas Zimbabwen khoisan-kansaan kuuluva kantaa hi-virusta. Aluksi ennakkoluulot vaikeuttivat taudin hillitsemistä, nyt lähes kaikilla on lääkitys.

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.

Pääuutiset

Unikkoja ja aurinkoenergiapaneeleja

Vaikuttavuussijoittajat haluavat parantaa maailmaa – mutta miten ja kenen ehdoilla?

Sijoitusmaailman radikaaliksi extreme-lajiksi kutsuttu vaikuttavuussijoittaminen kasvaa vauhdilla ja ylittää jo perinteisen valtioiden antaman kehitysavun. Kysymys kuuluu: voiko sijoittamalla vähentää globaalia epätasa-arvoa?
Ilmakuva Juban liepeiltä Etelä-Sudanista

Mitä kerrot läheisillesi, kun olet käynyt konfliktialueella?

Kehitysyhteistyöjärjestöjen työntekijät joutuvat matkustamaan myös levottomille alueille. Kirkon Ulkomaanavun tiedottaja Erik Nyström kertoo, että matkasta sotaisaan Etelä-SUdaniin jäi silti päällimmäisenä mieleen paikallisten kiitollisuus siitä, että joku saapuu Suomesta asti kysymään, miten heillä menee.
Mielenosoittaja, jonka yllä pelastusliivi ja selässä teksti No Borders No Nation

Kreikan saarilla elää tuhansia siirtolaislapsia ala-arvoisissa olosuhteissa – Osa on yrittänyt jopa itsemurhaa

Yli 7 000 turvapaikanhakija- ja siirtolaislasta on saapunut tänä vuonna Kreikan saarille. Unicef vaatii, että EU-maat alkavat ottaa nopeasti vastaan heitä ja heidän perheitään. ”Tämä on paitsi häpeällistä myös lyhytnäköistä”, toteaa Suomen UNICEFin ohjelmajohtaja Inka Hetemäki.
Nainen ja korillinen kaloja

Uusi kampanja vaatii Suomeen yritysvastuulakia – ”Suomen on aika skarpata”

Laki ei tällä hetkellä velvoita suomalaisia yrityksiä selvittämään toimintansa ihmisoikeusvaikutuksia ulkomailla. Järjestöjen, yritysten ja ammattiliittojen tänään alkava kampanja vaatii seuraavaa hallitusta säätämään yritysvastuulain.