Toiveet korkealla Pariisin ilmastokokouksessa | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Toiveet korkealla Pariisin ilmastokokouksessa

Ilmassa on optimismia, sillä suurvallat ovat aiempaa myönteisempiä ilmastopolitiikkaa kohtaan. Kiistakysymyksiä kuitenkin riittää, kertovat Kepan ja Ulkopoliittisen instituutin asiantuntijat.

Pariisissa muodostettiin viikonloppuna ihmisketju ilmastokokouksen alkamisen kunniaksi. (Kuva: Takver / Flickr.com / cc 2.0)

Globaalia ilmastosopimusta sorvaavat neuvottelijat aloittivat eilen varsinaisen työnsä Pariisin ilmastokokouksessa. Puheenjohtajamaa Ranskan tavoitteena on, että ensimmäinen ilmastosopimusluonnos olisi valmiina jo kuluvan viikon lauantaina, mutta siihen on vielä pitkä matka.

Paikan päällä kokousta seuraavan Kepan kehityspoliittisen asiantuntijan Jonas Biströmin mukaan neuvotteluista tulee vaikeat, mutta ilmassa on optimismia. Se näkyi maanantaina, kun valtioiden ja hallitusten päämiehet pitivät avajaispuheitaan.

"Monet nostivat puheessaan esiin näkemyksiä, jotka osoittivat ymmärrystä muiden neuvotteluasemaa kohtaan. Ainakin puheiden tasolla ilmastonmuutos tunnustetaan suurimmaksi ihmiskuntaa kohtaavaksi uhaksi, johon on puututtava nyt", hän kertoo.

Suurvallat vihdoin mukana

Pariisissa on tarkoitus saada aikaan kansainvälinen, kaikkia maita velvoittava sopimus ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Odotukset ovat ristiriitaiset, sillä edellinen vastaava yritys Kööpenhaminassa vuonna 2009 päättyi lähestulkoon tuloksettomana, kun eripuraiset maat onnistuivat tuottamaan vain löyhän julistuksen päästövähennyksistä.

Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan ja kansainvälisen ilmastopolitiikan asiantuntijan Antto Vihman mukaan Pariisin kokoukselta voi ainakin periaatteessa odottaa parempaa tulosta kuin Kööpenhaminasta. Yleinen ilmastotietoisuus on kasvanut ja uusiutuva energia halventunut, mutta ennen kaikkea suurvaltojen asenne on muuttunut.

"Erityisesti Yhdysvallat ja Kiina ovat nyt ilmastopolitiikkamyönteisempiä kuin kuusi vuotta sitten. Molemmat ovat ryhtyneet hillintätoimiin kotimaanpolitiikassaan, ja Kiina on muutenkin muuttanut kansainvälistä rooliaan. Tämän perusteella Pariisista voisi olettaa, että maat myös sitoutuisivat hieman enemmän kansainväliseen prosessiin", hän sanoo.

Aiemmin napit vastakkain olleet ja ilmastotoimiin nahkeasti suhtautuneet Kiina ja Yhdysvallat julkistivat viime vuonna yhdessä päästövähennystavoitteensa. Vihman mukaan syynä on ollut muun muassa Kiinassa ilmansaasteongelma ja Yhdysvalloissa presidentti Barack Obaman halu nostaa ilmastonmuutos yhdeksi toisen kautensa pääteemoista.

YK:n ilmastokokouksessa on kuitenkin konservatiivinen ilmapiiri, joten nähtäväksi jää, miten muutos välittyy neuvottelutulokseen, hän toteaa.

Suomelta ei uusia rahoituslupauksia

Yhtenä neuvotteluiden isoimmista kysymyksistä pidetään etenkin rikkaiden maiden köyhille maille lupaamaa ilmastorahoitusta, jonka yksityiskohdista ei ole päästy sopuun.

"Useat maat, kuten Ruotsi, toivat neuvottelujen alkaessa pöytään uusia rahoituslupauksia. Suomi sen sijaan on pitäytynyt vain vanhoissa sitoumuksissaan, mikä ei edesauta neuvottelujen rahoitussolmun aukaisemista", kritisoi Jonas Biström.

Toinen tärkeä kiistakapula ovat päästövähennyssitoumukset. Biströmin mukaan neuvotteluasemia Kööpenhaminaan verrattuna on toisaalta helpottanut se, että maat ovat saaneet ennen neuvotteluja antaa omia päästövähennystavoitteitaan.

"Tämän lähestymistavan on riskinä on, etteivät tavoitteet ole tarpeeksi kunnianhimoisia, mutta se lisää tavoitteiden toteutumisen todennäköisyyttä", hän toteaa.

Noin 180 maata on jo antanut sitoumuksia, mutta ne eivät riitä siihen, että maapallon lämpeneminen pysyisi kahdessa asteessa, mitä pidetään yleisenä tavoitteena neuvotteluissa. Lisäksi pöydällä on edelleen myös muun muassa pienten saarivaltioiden ja monien muidenkin maiden kannattama tavoite vain 1,5 asteen lämpenemisestä.

Antto Vihman mielestä se, päädytäänkö kahden asteen tavoitteeseen vai ei, ei kuitenkaan ole tärkein Pariisin kokouksen onnistumisen mittari, vaan paremminkin se, mitä maat onnistuvat sopimaan omien sitoumustensa seuraamisesta, aikataulusta ja vertailemisesta kansainvälisellä tasolla.

Tässä avainasemassa on hänen mukaansa niin sanottu samanmielisten kehitysmaiden ryhmä, joka vaatii vastuunottoa erityisesti rikkailta mailta. Yhtä tekijää neuvotteluiden onnistumisessa ei kuitenkaan ole, hän muistuttaa.

Lisää uusi kommentti