Uutiset

Suomalaisella kehitysmaajournalismilla on tulevaisuus

Hyvälle kehitysmaita koskevalle journalismille on tarvetta. Ottaako valtavirta haasteen vastaan vai ajetaanko tekijät ja yleisö vaihtoehtoisille foorumeille?

Kun puhutaan kehitysmaajournalismin tulevaisuudesta, täytyy aloittaa asettamalla se kyseenalaiseksi- ainakin terminä. Mitä kehitysmaajournalismi on? Tarkoitammeko sillä kaikkea journalismia, joka käsittelee ns ODA-maita? Urheilu-, viihde, ja talousjournalismi mukaan luettuina?

Vai edellyttääkö kehitysmaajournalismi jotain tiettyä "vaihtoehtoista" näkökulmaa, foorumia, tai toimintatapaa ollakseen nimenomaan kehitysmaajournalismia? Pitääkö ajaa asiaa? Ovatko kehitysmaajournalistit kehitysmaauskoon hurahtaneita, pelataanko kehitysmaajournalismia vain hihhulikorteilla? Vai onko se jotain joka tapahtuu kehitysyhteistyöviranomaisten rahoituksella ja (salaisessa) valvonnassa?

Mielelläni unohtaisin koko termin ”kehitysmaajournalismi”, koska se lokeroi ja leimaa ja puhuisin yksinkertaisemmin hyvästä journalismista, sen tarpeesta ja mahdollisuuksista - ja tulevaisuudesta. Tässä tapauksessa kehitysmaita, niiden asukkaita ja globaalikysymyksiä käsittelevästä hyvästä journalismista, jos niin halutaan sanoa.


MITÄ TAPAHTUU JOURNALISMISSA yleensä, mitä ulkomaanjournalismissa? Mitä tapahtuu asianajojournalismissa, mitä vaihtoehtojournalismissa, mitä kansalaisjournalismissa – mitä kansalaisjärjestöjen ja viranomaisten viestinnässä, sellaista joka vaikuttaa journalismiin sillä kentällä josta me nyt puhumme?

Journalismi Suomessa on yleisesti ottaen – vastaajasta riippuen – joko parempaa kuin koskaan tai lähestymässä kriisiä. Minä kuulun vähemmän tyytyväisten porukkaan. En kiellä suomalaisen laatujournalismin korkeaa tasoa, mutta väitän että uutistoiminnan muuttuessa sekuntipeliksi ja kustantajien välisen kilpailun yhä vain koventuessa journalismin sisältöön kohdistuu valtavia paineita: kaupallinen paine, poliittinen paine, ja ihan vaan arkinen kiireen paine – tehkää enemmän, useammalle välineelle, pienemmällä porukalla. Väheksymättä muita haasteita, väitän että journalismin suurin haaste tällä hetkellä on saada tiedotusvälineiden omistajat uskomaan, että journalismilla on laajempiakin tehtäviä kuin takoa heille rahaa, ja että laatujournalismi vähänkään pidemmällä tähtäimellä on heille erinomainen bisnesidea! Tämä haaste on juuri nyt melkoinen myös julkisen palvelun puolelle sovellettuna.

Ulkomaanjournalismin tulevaisuus Suomessa on kovin riippuvainen isosta kuviosta. Ulkomaanuutisoinnin maailmankuva meilläkin on ylikorostetun läntinen, itä ja etelä ovat uutiskartalla aliedustettuja. Eliitin maista kerrotaan myös myönteisiä ja arkisempia asioita, kun kehitysmaassa täytyy tapahtua melkomoinen onnettomuus ennen kuin se ylittää uutiskynnyksen. Raportoinnista tulee yksipuolisen kielteistä. Kansainväliset uutistoimistot ovat aina olleet tärkeitä meille, nyt Suomalainen näkökulma uhkaa kadota tai muuttua hyvin harvojen yksinoikeudeksi. Kirjeenvaihtajaverkostomme Naapurimaat-Bryssel-Washington-Moskova –akselin ulkopuolella ovat lähes 100-prosenttisesti riippuvaisia kiertävistä tai asemamaassa asuvista freelancereista, joita kumpiakin kohdellaan vanhan kasvatusmenetelmän mukaisesti, joka keppiä säästää se freelanceriaan vihaa.

Journalismin monista sisällöllisistä trendeistä täytyy tässä mainita ainakin eräänlainen tunnejournalismin sekä uudenlaisen asianajojournalismin suuntaukset. Asiallisuus on kuivaa ja yleisöä pyritään saamaan kiinnostumaan tuomalla tunteita esiin yhä voimallisemmin. Uudenlainen asianajojournalismi puolestaan määrittää, mitkä asiat ovat hyviä ja tavoittelemisen arvoisia, sekä pyrkii kaikella tarmollaan edistämään niitä. Välttämättä tämä ajatustapa ei ole kovin kaukana perinteisestä sosiaalisen vastuun teoriasta. Eroa on kuitenkin siinä, miten tärkeät asiat määritellään ja kuka määrittelyn tekee. Uutis- ja mielipideaineiston raja liukuu. Kehitysmaakysymyksissä tähän trendiin voi lukea mediatalojen yhteistyön suurten hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa. Ylen Hyvän nenäpäivä ja Plan-ilta lapselle ovat tästä trendistä ”kehitysmaajournalismiin” sopivia esimerkkejä.


VIRANOMAISET JA KANSALAISJÄRJESTÖT vaikuttavat kehitysmaajournalismiin monella tavalla, sekä itse julkaisijoina että muulla toiminnallaan. Suuri vaikuttaja on ulkoministeriö, joka mm. julkaisee Kehitys-lehteä ja jakaa kansalaisjärjestöille tiedotustukea, tuotantoyhtiöille av-tuotantotukea ja toimittajille matka-apurahoja kehitysmaihin. Näillä tuilla luonnollisesti vaikutetaan töiden aihevalintaan ja sisältöön.

Kansalaisjärjestöjen vaikutus on myös monitahoista. Yksi keskustelunaihe on ollut se, vääristääkö suuria rahankeräyksiä järjestävien kansalaisjärjestöjen viestintä median ja yleisön kehitysmaakuvaa. Saadakseen kansalaisten kukkaronnyörit löystymään järjestöjen täytyy osoittaa avun välttämättömyys ja teho.

Pahimmasta köyhyyspornosta on päästy, mutta välillä menestyspropaganda on kyllä turhan läpinäkyvää. Varsinkin köyhimmistä kehitysmaista annetaan varsin yksipuolinen ja masentava kuva, suurin osa positiivisista uutisista liittyy nyt kehitysyhteistyöhankkeisiin. Me, hyvät suomalaiset/kehittyneet ihmiset autamme, kun he eivät muuten pärjää. Ikivanha kehittynyt – alikehittynyt –asetelma nousee esiin vain vähän muotoaan muuttaneena aika usein. Ja johtaa ikuisuuskysymyksen äärelle: mitä on kehitys ja miten sitä mitataan?

Vaihtoehtojournalismi – miten se nyt sitten ikinä määritelläänkin – pyrkii perinteistä uutisjournalismia laajempaan näkökulmaan tai erilaiseen tuotannon tapaan. Teemat ja lähteet nousevat usein ruohonjuuritasolta, kansalaisjärjestöjen tai –liikkeiden toiminnasta - tai sitten toisesta ääripäästä, establishmentin asialle myönteisiksi havaituista perusjulistuksista, kuten nyt esimerkiksi YK:n ihmisoikeuksien julistuksesta tai millenium-julistuksesta.


KOLMANNEN MAAILMAN PUHEENVUOROJEN 20-vuotisen taipaleen aikana Suomeen on syntynyt aikamoinen kirjo varsin korkeatasoisia kanavia vaihtoehtoiselle ulkomaanjournalismille: Ydin on vanhempi, IPS Suomessa ja Kumppani-lehti täyttivät 20 vuotta jo pari vuotta sitten, uudemmista voi mainita vaikkapa Voiman, Pystykorva-kirjat, Maailma.netin, Diplon, Maailmansivu.fi –jos itselle tutuimpia saa listata.

Moni järjestö julkaisee journalistisesti erittäin korkealaatuisia lehtiä, kirjoja ja webbisivuja. Varsinainen kehitysmaa-aiheinen kansalaisjournalismi kukoistaa lähinnä kansainvälisilla sivustoilla ja toistaiseksi muilla kielillä kuin suomeksi. Indymedian suomalainen versio kulma.net jäi lyhytikäiseksi, mutta blogeja ja vähemmän järjestöllisiä verkkolehtiä löytyy myös. Vaikkapa ”toisinsanoen.fi”.

Suomalaiset journalistit päättivät muutama vuosi sitten vahvistaa omaa solidaarisuustoimintaansa ja Viestintä ja kehitys –säätiö perustettiin sitä tarkoitusta varten ja lisäämään viestintäalan kehitysyhteistyötä. Vikesin toiminnan alkutaival on osoittanut, että alalla on paljon asiantuntemusta ja kiinnostusta tähän työhön. Vikes ei suoraan pyri vaikuttamaan journalismin sisältöön, mutta jos suomalainen journalistikunta saadaan laajemmin aktivoitua mukaan ammatilliseen kansainväliseen solidaarisuustoimintaan, luulen että sillä voi olla merkitystä myös journalismille.


NIIN SANOTULLA KEHITYSMAAJOURNALISMILLA ei siis minun mielestäni Suomessa mene aivan huonosti. Etelän näkökulmistaan ja taustoituksestaan tunnettu IPS teki viime heinäkuussa uuden ennätyksen, 126 IPS:n juttua suomalaisissa lehdissä. Viime kesäkuussa maailmansivun tilasto osoitti ensimmäisen kerran yli 1000 uniikkia kävijää päivässä. Tässä yhteydessä täytyy kyllä ihmetellä sitä, että Yle lopetti viime keväänä IPS:n uutispalvelun ostamisen "säästösyistä", vaikka hinta oli tingitty muutamiin satasiin kuussa. YLE:n säästötalkoista on tässä talossa ja sen ulkopuolella puhuttu melko lailla, mutta on se aika uskomatonta, että julkisen palvelun yleisradioyhtiöllä ei ole varaa palvella yleisöään IPS:n uutisilla!

Vai voisiko olla kysymys jostain muusta? Mainio viikottainen dokumenttielokuvasarja kolmas ulottuvuus ei kuulemma pitkällä tähtäimellä mahdu Teema-kanavankaan profiiliin. Rahasta ei sekään voi olla kiinni, koska - IPS:n uutisten tavoin - näissä dokumenteissa jos missä on ”hinta/laatu –suhde ostajan kannalta kohdallaan”.


ÄLKÄÄ HYVÄT JOHTAJAT keski-ikäisyyksissänne sulkeko silmiänne siltä kehitykseltä, että suomalaisen yhteiskunnan aito kansainvälistyminen tuo mukanaan sellaisiakin trendejä kuin reilun kaupan markkinat ja laadukkaan kehitysmaajournalismin markkinat!

Myös kehitysmaajournalismin kannalta tulevaisuuden ratkaiseva iso kysymys onkin, mihin mediaa nykyisen myllerryksen keskellä johdetaan. Eikä missään nimessä vain YLE:ssä vaan koko mediakentässä. Satsataanko laadukkaaseen journalismiin vai lähdetäänkö siitä että tuotteella ja sen laadulla ei itse asiassa ole väliä, myydään sitä jonkun aikaa ja sitten keksitään jotain muuta, jolla saadaan ”kuluttajat” tulemaan tykö ja siten tienattua rahaa ja/tai uskottavuutta?

Väitän, että laadukkaalle ja monimuotoiselle kehitysmaita ja globaaliongelmia käsittelevälle journalismille on tarvetta ja tekijöitä. Sille on olemassa foorumeita ja sillä on tulevaisuus edessään. Kolmannen maailman puheenvuoroista on 20 vuodessa tullut vakuuttava kiintotähti tälle taivaalle.

Otetaanko ”valtavirran” mediassa haaste vastaan, vai ajetaanko se vaihtoehtoisille foorumeille?


Viestintä ja kehitys –säätiö Vikesin puheenjohtaja Juha Rekolan puheenvuoro Kehitysmaajournalismista ja sen tulevaisuudesta Suomessa YLE:n Kolmannen maailman puheenvuorojen 20-vuotisjuhlaseminaarissa 12.12.2007

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.

Pääuutiset

Joukko nuoria naisia kerrossängyillä

Iranilaisohjaaja Mehrdad Oskouei haluaa antaa äänen äänettömille – Uusi dokumentti kertoo tytöistä, jotka ovat murhanneet isän, miehen tai langon, koska muuta vaihtoehtoa ei ollut

Mehrdad Oskouei käsittelee dokumenteissaan yhteiskunnallisesti herkkiä aiheita mutta ei halua tunnustautua aktivistiksi vaan paremminkin kanavaksi dokumenttiensa henkilöiden ja yleisön välillä. ”Halusin tehdä elokuvan heidän kanssaan, en heistä”, hän kuvailee uutta dokumenttiaan Sunless Shadows, joka kertoo murhasta tuomituista nuorista naisista.
Nainen puolilähikuvassa

Suomeen tulevat kiintiöpakolaiset saavat varautua kylmään säähän, jonottamiseen ja ujoihin naapureihin – Kulttuurishokin välttämiseksi perehdytys aloitetaan jo lähtömaassa

Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön kolmen päivän tehokoulutuksessa opiskellaan suomalaisen yhteiskunnan toimintaa aina bussin käytöstä tasa-arvon kunnioittamiseen. ”Kulttuuriorientaatiosta oli hyötyä, sillä arabimaissa Suomea ei tunneta kovin hyvin”, kertoo Suomeen hyvin kotiutunut Heba Almahrous.
Kaksi lehmää heinäkaukalon äärellä

Lehmänlanta ja maatilajäte hyötykäyttöön: Nepalissa vähennetään päästöjä ja tuontiriippuvuutta biokaasun avulla

Nepalista on tullut maailman johtaja paikallisesti suunniteltujen kotitalouksien biokaasukompostorien levittämisessä. Nyt maassa toimii teollisen kokoluokan biokaasutehdas, joka voi vähentää myös riippuvuutta tuontilannoitteista ja nestekaasusta.
Kaksi miestä nousemassa autosta poliisin ympäröiminä

Paikalliset asukkaat auttavat turvapaikanhakijoita Ranskan ja Italian rajalla, koska valtio ei sitä tee – Dokumenttielokuva kysyy, mitä tapahtui eurooppalaiselle solidaarisuudelle

Docpoint-festivaaleilla nähdään muun muassa dokumentti The Valley, joka kertoo viranomaisia uhmaavista, turvapaikanhakijoita auttavista aktivisteista. Ohjaaja Nuno Escudeiro on huolissaan siitä, että Euroopan pakolaispolitiikka niputtaa terroristit ja siirtolaiset yhteen. ”Se aiheuttaa vahinkoa, jonka korjaaminen kestää vuosia.”
Terveyssiteitä ja terveyssidepaketteja pöydällä

Kuukautiset eivät ole naurun asia, opitaan Eswatinin kouluissa

Eswatinissa eli entisessä Swazimaassa kuukautisten alkaminen voi johtaa tyttöjen nöyryyttämiseen, kiusaamiseen ja jopa perheväkivaltaan. Tilanne on muuttumassa muun muassa aktivisti Nomcebo Mkhaliphin ansiosta. Hän valistaa tyttöjen lisäksi myös poikia, jotta nämä ymmärtäisivät, että kyseessä on luonnollinen asia.

Tuoreimmat

Suomeen tulevat kiintiöpakolaiset saavat varautua kylmään säähän, jonottamiseen ja ujoihin naapureihin – Kulttuurishokin välttämiseksi perehdytys aloitetaan jo lähtömaassa
Iranilaisohjaaja Mehrdad Oskouei haluaa antaa äänen äänettömille – Uusi dokumentti kertoo tytöistä, jotka ovat murhanneet isän, miehen tai langon, koska muuta vaihtoehtoa ei ollut
Lehmänlanta ja maatilajäte hyötykäyttöön: Nepalissa vähennetään päästöjä ja tuontiriippuvuutta biokaasun avulla
Paikalliset asukkaat auttavat turvapaikanhakijoita Ranskan ja Italian rajalla, koska valtio ei sitä tee – Dokumenttielokuva kysyy, mitä tapahtui eurooppalaiselle solidaarisuudelle
Kuukautiset eivät ole naurun asia, opitaan Eswatinin kouluissa
Maatalousalan työvoimapula uhkaa Afrikkaa – Pienviljelijän keski-ikä on 60 vuotta
Satojen miljoonien kulkusirkkojen parvet tuhoavat satoa Itä-Afrikassa – ”Työntekijämme taistelevat lähes läpinäkymättömän tiheitä parvia vastaan”, kertoo Pelastakaa Lasten edustaja
2000-luvun oppikirjat kertovat edelleen vanhanaikaista tarinaa kehitysmaista – ”Kuvista tulee käsitys kuivista kylistä ja köyhyydestä”, sanoo tutkija Eeva Rinne
Raportti: Vaurauserojen lisäksi myös maailman tuloerot ovat kasvaneet – Pohjoisamerikkalainen tienaa 16 kertaa afrikkalaista enemmän
Suomessa vieraileva Gazan mielenosoitusten alullepanija kiittelee Anna Kontulaa ja painottaa väkivallattomuutta – ”Emme taistele ihmisiä vaan järjestelmää vastaan”

Luetuimmat

Akkuteollisuus ei pärjäisi ilman Kongon pahamaineisia kaivoksia – Koboltin eettisyyttä on vaikea varmistaa, sanoo kaivosalueella vieraillut suomalaistutkija
Helsinkiläinen Vishnu Vardhani ryhtyi toimeen kuultuaan Intian kansalaisuuslaista, joka uhkaa tehdä muslimeista kotimaattomia – ”En halua osallistua hallituksen brändityöhön”
Lapsiavioliitoista päästään nykymenolla eroon vasta vajaan sadan vuoden päästä – Toisen asteen koulutus olisi tehokas lääke
Tutkimus: Ilmastonmuutos iskee rankimmin naisiin – Selviytymiskeinotkin lisäävät naisten taakkaa
Keski-Aasian jäätiköt sulavat, ja sen on huomannut myös maanviljelijä Kylych Bekeshov – Kirgisiassa harva voi kuitenkaan varautua ilmastonmuutokseen
Suomessa vieraileva Gazan mielenosoitusten alullepanija kiittelee Anna Kontulaa ja painottaa väkivallattomuutta – ”Emme taistele ihmisiä vaan järjestelmää vastaan”
Yli puolet apua tarvitsevista elää vain kymmenessä maassa – Järjestö listasi vuoden pahimmat humanitaariset kriisit
YK huolissaan Kolumbiassa tapettujen ihmisoikeusaktivistien määrästä – Rauhansopimus loi tyhjiön, jonka täyttävät rikollisjengit
Ennusteet toteutuvat: Ennenäkemättömät 45 miljoonaa ihmistä eteläisessä Afrikassa on vakavassa ruokapulassa
Australian palot kasvattavat painetta muuttaa maan ilmastopolitiikkaa – ”Metsillä kestää vuosikymmeniä toipua”