Sudanissa soditaan nyt karjasta

Etelä- ja Pohjois-Sudanin verinen sisällissota päättyi vuonna 2005, mutta nyt etelässä tapellaan lehmistä. Tuhansia ihmisiä on kuollut paimenheimojen ryöstö- ja kostohyökkäyksissä.

Kuivan kauden aikaan Etelä-Sudanin pääkaupunkiin Jubaan tulee viikoittain tietoja jopa kymmeniä kuolonuhreja vaatineista verilöylyistä.

Pahimmissa yhteenotoissa kuolee 50-100 ihmistä. Majat poltetaan maan tasalle ja karjalaumat ryöstetään.

"Jos lasketaan uhreiksi myös haavoittuneet, moni kutsuisi tätä sodaksi", pienaseisiin erikoistuneen geneveläisen Small Arms Survey -projektin tutkija James Bevan sanoo.

"Vapaustaistelu on ohi. Miksi me vieläkin tapamme toisiamme?" Etelä-Sudanin presidentti Salva Kiir tivasi hiljan heimopäälliköiden kokouksessa Warrapin osavaltiossa.

Etelä-Sudan sai rauhansopimuksessa osittaisen autonomian ja omat johtajat.

Välit yhä jännittyneet

Epävarmuus hidastaa maaseudun kehitystä. Lapset eivät pääse kouluun, ja avustusjärjestöt hylkäävät sairaalansa.

YK raportoi, että yli 25 000 ihmistä on joutunut jättämään kotinsa karjataisteluiden vuoksi viime kuukausina. Viljelmiltään paenneet ovat tulleet riippuvaisiksi ruoka-avusta.

Etelä-Sudanin hallituksen on vaikea riisua maaseutua aseista, koska kylät pelkäävät hyökkäyksiä ja haluavat turvata puolustuksensa.

Pitkän sisällissodan aikana monet verisimmistä taisteluista käytiin Etelä-Sudanin kapinallisten ja Pohjois-Sudanin tukemien paikallisten aseryhmien välillä.

Etelän etnisten ryhmien suhteet ovat yhä jännittyneitä, ja kilpailu rajallisista luonnonvaroista murentaa solidaarisuutta.

Presidentti Kiir jyrisi heimopäälliköille, että hänen vanhempiensa sukupolvi olisi hävennyt syvästi nykypäivän karjanryöstöretkiä. "Vanhoina hyvinä aikoina yhteisö olisi karkottanut varkaat keskuudestaan."

Lehmä on statussymobli

Etelä-Sudanin kulttuuri pyörii lehmien ympärillä.

"Ne merkitsevät vaurautta ja sosiaalista statusta ja ovat tärkeä ravinnon lähde. Ilman lehmiä mies ei pääse naimisiin, koska hänen pitää maksaa myötäjäiset karjassa", Etelä-Sudanin maaseudulle palannut Kook Mawein kertoo. Hän oli vuosia pakolaisena Yhdysvalloissa.

Kun paimenheimojen pojat vieroitetaan äideistään, he elävät tovin yhdessä tietyn maitolehmän kanssa. Näin heille syntyy elinikäinen sidos nautoihin.

Naapuriheimot ovat varastaneet tuhansia nautoja heimopäällikkö Madut Aguer Adelin yhteisöstä, ja heimon nuoret ovat muuttaneet kaupunkeihin.

"Jotkut ovat tarjoilijoina hotelleissa. Se on ajanhukkaa, koska ilman karjaa miehet eivät pääse hyviin naimisiin", Adel harmittelee.

Adelin heimo riisuttiin aseista viime vuonna, mutta ympäröiviä heimoja ei. Adelin ainoa toivo on, että Etelä-Sudanin hallitus saisi ulotettua aseistariisunnan myös naapuriyhteisöihin.

Monet heimot eivät luota Etelä-Sudanin hallintoon, ja maahan virtaa aseita heikosti valvottujen rajojen läpi.

Vuona 2011 eteläsudanilaiset saavat äänestää, haluavatko he itsenäistyä täysin Khartumin vallan alta. Useimmat kannattavat itsenäisyyttä, mutta etnisten jännitteiden kiristyminen herättää kysymään, kuinka reilu maa itsenäinen Etelä-Sudan olisi.

Maan lainsäädäntö on epäselvää, ja tuomioistuimia on niukasti, joten kaunojen sovittaminen oikeusteitse on vaikeaa.

Etelä-Sudanin heikot poliisivoimat ja entisistä kapinallisista muodostuva armeija käyttävät valtaansa väärin, ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch raportoi.

Sotilaat eivät yleensä joudu vastuuseen siviilien kidutuksesta ja tappamisesta tai mielivaltaisista pidätyksistä.