Sitoutumattomien maiden liike etsii paikkaansa

YK, New York, 11.09.06 (IPS) - Sitoutumattomien maiden liike (NAM) syntyi 1960-luvulla, kun kylmä sota Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välillä oli kuumimmillaan. Nyt Kuubassa kokoontuva NAM uskoo, että sillä on tehtävää myös "yksinapaisessa" maailmassa.

NAM onnistui menneillä vuosikymmenillä kokoamaan laajan joukon kehitysmaita yhteiseen rintamaan YK:n yleiskokouksissa. Länsimaat kuitenkin syyttivät sitä Yhdysvaltain-vastaisuudesta ja Neuvostoliiton mielistelystä.

"Maailmassa on vain kaksi todella sitoutumatonta maata: Yhdysvallat ja Neuvostoliitto", Sri Lankan silloinen presidentti Junius Jayewardene kiteytti maansa toimiessa NAMin puheenjohtajana vuonna 1979.

Jayewardenen mukaan kaikki muut valtiot olivat tavalla tai toisella "sitoutuneet" jompaan kumpaan tuolloisista supervalloista.

Kun NAMin puheenjohtajuus siirtyi samana vuonna Neuvostoliiton moni tavoin tukemalle Kuuballe, esimerkiksi New York Times otti käyttöön ilmauksen "niin sanottu Sitoutumattomien maiden liike".

Nyt on jälleen Kuuban vuoro isännöidä noin kolmen vuoden välein järjestettävää NAMin huippukokousta. Se pidetään Havannassa 11.-16. syyskuuta.

Kuuba nousee samalla 116-jäsenisen järjestön puheenjohtajaksi. Leikkauksesta toipuvan presidentti Fidel Castron on ennakkotietojen mukaan määrä isännöidä ainakin päättäjäisillallinen.

Monen länsimaisen tarkkailijan mielestä NAMin olisi pitänyt kadota maailmannäyttämöltä vuonna 1989 kaadetun Berliinin muurin myötä.

Eräs aasialainen YK-diplomaatti kuitenkin järkeilee, että Pohjois-Atlantin puolustusliitto Nato, jos mikään, oli kylmän sodan tuote. Nato on vain vahvistunut sen jälkeen, joten miksi NAMinkaan pitäisi kuolla, hän ihmettelee.

Washingtonissa ilmestyvän Middle East Reportin toimittaja Mouin Rabbani myöntää, että NAMilla oli kylmän sodan aikaan nykyistä enemmän vaikutusvaltaa ja se on sittemmin ollut hiljakseen.

"Uskon kuitenkin, että NAM pystyy kokoamaan ainakin osia menetetystä vaikutusvallastaan ja roolistaan. Se taas heijastaa muuttuvaa kansainvälistä tilannetta, jossa Yhdysvaltain suhtautuminen kehitysmaihin saa vastaansa kasvavan opposition ja yhä jyrkemmän torjunnan", Rabbani arvioi.

Kun haave yksinapaisesta maailmasta rapautuu, NAMin kaltaiset toisenlaisen asialistan kannattajat voivat parantaa asemiaan, hän jatkaa.

Kokouksen loppuasiakirjan ovat luonnostelleet pääosin Kuuba ja väistyvä puheenjohtajamaa Malesia. Se kattaa laajan aihekirjon maailmanpolitiikan kipupisteistä sosiaalisiin ja taloudellisiin kysymyksiin unohtamatta siirtolaisuutta, huumekauppaa ja korruptiota.

Etukäteen kiistaa on tullut vain Lähi-idän tilanteesta. Singaporen mielestä asiakirja antaa yksipuolisen kuvan Libanonin sodasta, sillä Israelin hyökkäys tuomitaan, mutta Hizbollahin toimia ei mainita.

Singaporen YK-lähettiläs Vanu Gopal Menon vakuuttaa maansa tukea Libanonin kansalle ja NAMin periaatteille. Hänen mukaansa NAMin kannanoton pitää kuitenkin olla "harkittu, objektiivinen ja todellisuutta heijastava".

"Yritimme toistuvasti esittää muutoksia tekstiin, mutta sitä ei sallittu", hän valittaa sanoen huolestuttavaksi kehityssuunnaksi sitä, jos kaikki eivät saa NAMissa ääntään kuuluviin.

Rabbanin mielestä NAM on historiansa aikana onnistunut – sisäisistä ristiriidoistaan huolimatta – nostamaan Palestiinan kysymyksen kansainväliseen valokeilaan.

Hän lukee paljolti NAMin ansioiksi Palestiinan vapautusjärjestön PLO:n tunnustetun kansainvälisen aseman ja Israelin miehityksen tuomitsevat päätöslauselmat YK:ssa 1970-luvulla.

Rabbanin mielestä NAM voisi jälleen edesauttaa sitä, että kansainvälinen yhteisö saataisiin pureutumaan Palestiinan kysymykseen.

"Siirtomaavallan purkaminen on aina ollut NAMille sydämen asia", hän muistuttaa. NAM voisi korostaa dekolonisaatiota Lähi-idän ratkaisun avaimena ja lopettaa 1990-luvulta jatkuneen puheen kahden tasaveroisen osapuolen konfliktista, hän sanoo.

(Inter Press Service)