Uutiset Maahanmuuttajat globaalin etelän äänenä

Roolit päälaellaan – Aleksanterin teatterin uusi Zambezi-esitys kertoo, miten käy suomalaisperheelle, joka joutuu pakenemaan Afrikkaan

Ritva Siikalan ohjaama näytelmä kertoo suomalaisperheestä, joka joutuu pakenemaan kaoottiseen tilaan ajautuneesta Euroopasta fiktiiviseen Zambeziin. Se muistuttaa, että kuka tahansa voi päätyä pakolaiseksi, sillä tulevaisuudesta ei tiedä kukaan. ”Mogadishu oli vielä 1980-luvulla Afrikan rauhallisimpia kaupunkeja”, muistuttaa esityksessä näyttelevä Wali Hashi.
Ryhmäkuva esiintyjistä ja ohjaajasta
Takana vasemmalta oikealle ohjaaja Ritva Siikala ja esiintyjät Betadi Mandunga, Wali Hashi, Fatima Usman ja Sonja Silvander, edessä Ujuni Ahmed. (Kuva: Silja Ylitalo / Maailma.net)

”Kuka heistä on pakolainen?” teksti raitiovaunun mainosnäytöllä kysyy. Ympärillä on kuvia valkoisista ja ruskeista kasvoista.

Raitiovaunu on matkalla kohti Aleksanterin teatteria, jonka uutta Zambezi-esitystä teksti mainostaa. Aiheena on pakolaisuus, mutta ei sellaisessa muodossa kuin me olemme tottuneet sitä ajattelemaan.

Ritva Siikalan ohjaama ja yhdessä Bengt Ahlforsin kanssa kirjoittama näytelmä kertoo suomalaisperheestä, joka joutuu pakenemaan kaoottiseen tilaan ajautuneesta Euroopasta fiktiiviseen afrikkalaismaahan Zambeziin, ja heidän siellä kohtaamistaan ihmisistä.

Aleksanterin teatterilla on juuri käynnissä esityksen harjoitukset. Ujuni Ahmedin näyttelemä zambezilainen Mariama tyynnyttelee Sonja Silvanderin esittämää suomalaispakolaista Mirkaa.

Mirka on kiihtynyt, sillä hän ei ole eläissään käyttänyt hameita, ja nyt sellainen pitäisi pukea päälle. Se on vain vaatekappale, Mariama rauhoittelee, ja järkevä asu jo paikallisen ilmastonkin takia.

Vaikeaa on myös Mirkan äidillä, Mira Kivilän esittämällä Pirkolla, jolle on tarjolla vain siivoojan töitä. Helsinkiläisestä pankinjohtajasta on yhtäkkiä tullut ei-kukaan. Pelkkä pakolainen.

Suomalaiset mamadout

Eija Ahvon tähdittämässä esityksessä zambezilaisia näyttelevät Ujuni Ahmedin lisäksi Wali Hashi, Fatima Usman ja Betadi Mandunga.

Wali Hashi esittää Mamadouta, rasistia, joka suhtautuu pakkomielteisesti omaan maahansa ja haluaisi ajaa kaikki maahanmuuttajat pois, kuten Hashi roolihahmoaan kuvailee.

”Siihen oli helppo eläytyä, sillä olen tällaisia mamadouita nähnyt täällä Suomessa”, Hashi sanoo.

Betadi Mandungan roolihahmo Ismail puolestaan on hyväntahtoinen ja sivistynyt ”suvakki”, joka työskentelee paikallisessa maahanmuuttovirastossa.

”Aihe on tosi ajankohtainen. Se käsittelee maahanmuuttoa ja vihaa, jota ihmisillä on toisia ihmisiä kohtaan, sitä millaiseksi ilmapiiri on muuttunut, mutta käänteisestä näkökulmasta. Siinä on myös paljon huumoria. Pitää pystyä myös nauramaan asioille”, Mandunga sanoo.

Wali Hashi ja Fatima Usman olivat mukana jo Zambezin edellisessä versiossa, jota esitettiin kymmenisen vuotta sitten Kassandrateatterin tuotantona.

”Olimme todellakin etuajassa silloin, mutta nyt tämä on älyttömän ajankohtaista”, sanoo Hashi.

Ihminen on ihminen

Samaa sanoo ohjaaja Ritva Siikala. Vaikka näytelmän nimi ja idea on sama, sisältö on kirjoitettu uusiksi.

”Poliittinen ja yhteiskunnallinen tilanne Suomessa on kymmenessä vuodessa muuttunut. Politiikkaan on tullut mukaan ääripäitä, joita siellä ei ennen ollut”, Siikala sanoo.

Hänen mukaansa Zambezin kaltaista esitystä tarvitaan juuri nyt, kun sosiaalisessa mediassa viha jyllää, ihmiset eristäytyvät klikkeihin, jotka eivät kommunikoi keskenään, ja muualta tulleiden ihmisarvoa halvennetaan.

”Zambezi kysyy, entä jos sinä olisit maahanmuuttaja kulttuurissa, joka on aivan toinen, paikassa jossa kaikki muut ovat eri näköisiä, miltä se tuntuisi?”

Siikalan mukaan näytelmän perusteesi kaikessa yksinkertaisuudessaan on, että ihminen on ihminen riippumatta siitä, missä hän on sattunut syntymään, minkälaisia vaatteita hän käyttää, puhumattakaan siitä, minkä värinen iho hänellä sattuu olemaan.

”Se kuulostaa banaalilta, mutta jostain syystä sitä pitää edelleen vaan hokea.”

Harjoittelusali, kaksi ihmistä seisomassa ja muita istumassa seinän vierellä
Ujuni Ahmed (vas.) ja Sonja Silvander Zambezin harjoituksissa Aleksanterin teatterissa. Istumassa Ritva Siikala, takana Betadi Mandunga ja Wali Hashi, edessä Fatima Usman. (Kuva: Silja Ylitalo / Maailma.net)

Tekopyhä yhteiskunta

Siikalalle ja näytelmän toiselle kirjoittajalle, Siikalan puolisolle Bengt Ahlforsille, aihe on paitsi ajankohtainen, myös henkilökohtainen.

”Meillä on seitsemän lastenlasta, jotka kaikki ovat täysin suomalaisia, syntyneet Naistenklinikalla, mutta geneettisesti puoliksi afrikkalaisia. Joitain variaatioita näistä kysymyksistä on läsnä joka viikko, ellei joka päivä. Se on hyvä meille, mutta myös ikäviä kokemuksia tulee.”

Yksi niistä sattui juuri haastattelua edeltävällä viikolla. Siikalan lapsenlapsi, ”komea, kaunis 18-vuotias nuori”, oli ylittämässä katua Helsingissä, kun kohdalle sattunut auto hidasti, avasi sivuikkunan ja käski tätä rasistisen solvauksen saattelemana painumaan muualle.

”Jos kuvittelet, että Suomi on jotenkin kulttuurisesti hyväksyvä, erehdyt”, Siikala sanoo.

Siikalalla on aiheesta kokemusta pitkältä ajalta. Toinen Siikalan ja Alforsin lapsista on adoptoitu pienenä Etiopiasta.

”Yhteiskunnan tekopyhyys tuli hyvin selville silloin. Kun olin kaupungilla kahdestaan lapsen kanssa, sain kuulla olevani neekerihuora, mutta jos olimme liikkeellä koko perhe, toivotettiin Jumalan siunausta, olette pelastaneet lapsen.”

Mogadishu, Afrikan rauhallisin kaupunki

Zambezissa näyttelevän Fatima Usmanin mielestä esityksen tärkein sanoma on, ettei tulevaisuutta voi ennustaa.

”Suomeen on tullut pakolaisina lääkäreitä, insinöörejä, bisnesmiehiä, joilla ei ole työtä täällä. Eivät he tienneet tulevansa joskus tämänkaltaiseen maahan pakolaisina. Näytelmän henkilöillä on edelleen päässään asema, joka heillä oli Suomessa, mutta nyt he ovat tarvitsevia, eivätkä he ole tottuneet siihen”, Usman sanoo.

”Jos joku olisi 80-luvulla väittänyt minulle, että Somaliaan tulee jonain päivänä sisällissota, olisin nauranut ja sanonut älä puhu paskaa. Mogadishu voitti 70- ja 80-luvuilla kaksi kertaa Afrikan rauhallisin kaupunki -tittelin. Ja mitä sen jälkeen on tapahtunut? Sisällissota on jatkunut kolmekymmentä vuotta”, Wali Hashi sanoo.

Niin voi käydä missä tahansa. Sisällissota on koettu Suomessakin, ja 1940-luvulla koko Eurooppa soti keskenään, Hashi muistuttaa.

”Pakolaisuus on maailmanlaajuinen ilmiö, se vaikuttaa tavalla tai toisella meihin kaikkiin”, Betadi Mandunga sanoo.

Wali Hashista erityisen koskettavaa esityksessä on se, miten hahmot pitävät kiinni suomalaisuudestaan kaukana afrikkalaisella pakolaisleirillä. Suruja hukutetaan viskiin, lauletaan Satumaata ja joululauluja.

Loppukohtausta harjoitellessa sekä Hashi että Mandunga itkivät, Hashi sanoo. Siinä kuvataan, miten henkilöt ovat jättäneet kotinsa ja tehneet pitkän matkan kauas Zambeziin.

”Vaikka pakolaiset ovat suomalaisia, meistähän se kertoi. Loppujen lopuksi Zambezi kertoo ihmisyydestä, kokemuksesta joka meillä kaikilla on.”

Zambezi Aleksanterin teatterissa ke 19.2. klo 19 (ensi-ilta), 20.2., 21.2., 22.2., 23.2., 25.2. ja 1.3., Caisassa 5.–7.3., Kanneltalossa 13.3. ja Turun Kaupunginteatterissa 25.3. ja 26.3.

Korjattu 20.2.: Jutun lopussa Betadi Mandungan nimi oikeaan muotoon.

Tämä asiakirja on tuotettu Euroopan unionin rahoitustuella. Tämän asiakirjan sisällöstä vastaa tuensaaja, eikä sen voida missään olosuhteissa katsoa heijastavan Euroopan unionin kantaa.

Logo FVR 2019
Logo EU 2019 FVR
Logo 2019 Fingo pieni FVR

Maahanmuuttajat globaalin etelän äänenä rasismipakolaisetsiirtolaisuustyöväestökulttuurisota ja rauha

Lue myös

Nainen puolilähikuvassa

Maahanmuuttajanuorten asioista puhuvat usein keski-ikäiset kantasuomalaiset keskenään – MakeSomeNoise-foorumi antaa äänen maahanmuuttajataustaisille nuorille

Helsingissä perustetun MakeSomeNoise-foorumin nuoret eivät ole kokemusasiantuntijoita vaan asiantuntijoita, jotka puhuvat tärkeinä pitämistään asioista. Yksi sen aktiiveista on Ulkar Aghayeva, joka sai 16-vuotiaana kuulla olevansa ylikoulutettu siivoojan työhön.
Mustatukkainen nainen vihreässä paidassa ikkunan edessä

Podcast: ”Olen suomalainen kirjailija, joka kirjoittaa espanjaksi” – Roxana Crisólogo on julkaissut neljä runokirjaa, mutta ei voi hakea Suomen kirjailijaliiton jäsenyyttä

Suomessa muiden kuin suomeksi tai ruotsiksi kirjoittavien kirjailijoiden on vaikea saada tukea tai näkyvyyttä. Perulaissyntyinen runoilija Roxana Crisólogo perusti Sivuvalo-projektin, joka edistää maahanmuuttajakirjailijoiden asemaa Suomessa. Kuuntele podcast!
Fight racism -kyltti rakennuksen edustalla

Podcast: Rasistinen nimittely vahingoittaa mielenterveyttä – ”Kuulemme sitä niin paljon, että luulemme sen olevan normaalia”, sanoo Fiona Musangamfura

63 prosenttia Suomen tummaihoisista on kokenut rasistista syrjintää. Se on tuttua Fiona Musangamfuralle, joka vei nimittelyn lopulta oikeuteen. Maahanmuuttajien terveysongelmista väitelleen Shadia Raskin mukaan terveyspalveluissa ei vielä ymmärretä syrjinnän terveysvaikutuksia. Kuuntele podcast!

Tilaa uutiskirje

Saat kerran viikossa koosteen Maailma.netin uutisista, tapahtumista ja työpaikoista sähköpostiisi. Tietojasi käytetään vain uutiskirjeen lähettämiseen. Rekisteriseloste täällä.

Pääuutiset

Ihminen korkean puun vieressä, taustalla pakolaisleirin asumuksia.

”Ihmiset eivät ole tottuneet pakenemaan” – Keski-Sahelissa on käynnissä yksi maailman nopeimmin pahenevista humanitaarisista kriiseistä

Maailma.net aloittaa uuden juttusarjan unohdetuista kriiseistä ja konflikteista, joista kuullaan maailman medioissa harvoin. Yksi niistä on Keski-Sahelissa, jossa ihmiset pakenevat jihadistista väkivaltaa ja aseellisten ryhmien hyökkäyksiä. Aiemmin rauhallisessa Burkina Fasossa sisäisten pakolaisten määrä on kymmenkertaistunut lyhyessä ajassa.
Mies pitelee puuntainta kädessään.

Ruanda onnistui ennallistamaan yli 800 000 hehtaaria metsää – Siemenpankki auttoi metsien pelastamisessa

Ruanda on kohonnut metsityksessä ja metsien ennallistamisessa maailmanmestariluokkaan. Syynä on muun muassa kansallinen puunsiemenkeskus, josta uskotaan tulevan alueellinen.
Kaksi kasvomaskein suojautunutta ihmistä liikenteen seassa.

Maailman haavoittuvimmat kärsivät koronaviruspandemiasta eniten – Ympäri maailman raportoidaan köyhimpiin kohdistuvia väkivallantekoja

Niin Nigeriassa, Intiassa, Filippiineillä kuin Etelä-Afrikassakin on raportoitu viranomaisten väkivallan kasvaneen koronaviruspandemian aikana. Kohteina ovat useimmiten köyhimmät, kirjoittaa Olli-Pekka Haavisto.
Mies seisoo rakennuksen raunioilla.

Jemenissä on paljastumassa koronakatastrofi – Avustusjärjestöjen mukaan hengitystieoireisiin kuolleiden määrä on noussut nopeasti

Jemenissä on todettu melko vähän tartuntoja, mutta järjestöjen tiedot viittaavat siihen, että tapauksia on paljon luultua enemmän. Terveydenhuoltojärjestelmä ei kykene hoitamaan heitä. ”Olemme kuulleet perheistä, jotka ovat menettäneet kaksi tai kolme läheistä viikossa”, kertoo Pelastakaa Lasten ohjelmajohtaja Mohammed Alshamaa.
Kolme Bangladeshin lippua kerrostalon edustalla.

Sykloni Amphan on vaikuttanut jopa kymmenen miljoonan ihmisen elämään Bangladeshissa – ”Puoli miljoonaa perhettä on saattanut menettää kotinsa”

Jopa 180 kilometriä tunnissa puhaltavia tuulia mukanaan tuonut sykloni on tuhonnut taloja, katkonut sähköjä ja vienyt viljasatoa Intiassa ja Bangladeshissa. YK:n mukaan myrskyn tieltä ehdittiin kuitenkin evakuoida noin kolme miljoonaa ihmistä.

Tuoreimmat

Luetuimmat

”Ihmiset eivät ole tottuneet pakenemaan” – Keski-Sahelissa on käynnissä yksi maailman nopeimmin pahenevista humanitaarisista kriiseistä
Voisiko vaatteita valmistaa ekologisesti ja ilman hikipajoja? – Siihen tähtää uusi tutkimushanke
Zimbabwe pidätti protestijohtajan
EU:hun pyrkivät siirtolaiset ahdingossa Balkanilla
Kehitysyhteistyöstä tuli koronaviruksen torjuntaa – Moni suomalaisjärjestö jakaa nyt apua pandemian vaikutuksista kärsiville, mutta samalla pelätään lahjoitusten vähenemistä
Aavikkokulkusirkka on ”eloonjäämisen mestari”, jonka parvet voivat syödä päivässä 35 000 ihmisen ruuat – ”Ihmiset eivät uskalla viljellä, koska he tietävät, että ne ovat tulossa”, kertoo avustusjärjestön työntekijä Etiopiasta
”Monet pelkäävät, etteivät kuole koronaan vaan muihin tauteihin tai nälkään” – Afrikassa on todettu vielä vähän tartuntoja, mutta koronaviruksen vaikutukset näkyvät jo
Unkarin parlamentti kieltäytyi ratifioimasta naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista sopimusta – ”Yritys kääntää huomio pois maan omista epäonnistumisista”, sanoo Amnesty
Sudan kieltää tyttöjen sukuelinten silpomisen – Toimenpiteestä saa jatkossa kolmen vuoden vankeustuomion
Ensimmäinen koronavirustartunta todettu maailman suurimmalla pakolaisleirillä – ”Tämä pandemia voi viedä Bangladeshin kehitystä taaksepäin vuosikymmenillä”