Romanien ja afrikkalaistaustaisten syrjintä ravintoloissa vakiintunutta | Maailma.net Hyppää pääsisältöön

Hae

Hae sivuilta

Romanien ja afrikkalaistaustaisten syrjintä ravintoloissa vakiintunutta

Ihmisoikeusliitto testasi vuonna 2002 helsinkiläisten ravintoloiden suhtautumista asiakkaiksi pyrkiviin romaneihin ja mustaihoisiin ihmisiin. Jokainen testiin osallistunut seurue tai joku sen jäsenistä koki syrjintää yhden tai useamman ravintolan ovella. Tehtyjen rikosilmoitusten käsittelyn vitkaus ja lievät tuomiot kertovat viranomaisten piittamattomasta suhtautumisesta syrjintärikoksiin, järjestö kritisoi.

RAVINTOLASYRJINTÄ VAKIINTUNUTTA, VIRANOMAISTEN SUHTAUTUMINEN PIITTAAMATONTA

Ihmisoikeusliitto ry testasi vuoden 2002 syksyllä helsinkiläisten ravintoloiden suhtautumista asiakkaiksi pyrkiviin romaneihin ja mustaihoisiin ihmisiin. Testaajina toimi neljä eri ryhmää kahtena eri iltana. Jokaiseen ryhmään kuului vähintään yksi valtaväestöä edustanut jäsen ja lisäksi joko romaneita tai mustaihoisia maahanmuuttajia.

Testin tulos oli yksiselitteinen: Jokainen seurue tai joku sen jäsenistä koki syrjintää yhden tai useamman ravintolan ovella. Yksi ravintoloista kielsi sisäänpääsyn jokaiselta testiryhmältä. Syrjityiksi joutuneet tekivät kohtelustaan rikosilmoituksen Helsingin poliisille.

Testiryhmien kokemuksista käy ilmi, että romanien syrjintä on monessa helsinkiläisessä ravintolassa vakiintunut käytäntö. Ovimiehille ja ravintolapäälliköille näyttää edelleen jääneen epäselväksi se, että syrjintä on rikos aina eli myös silloin, kun sitä harjoittaa yksityinen elinkeinonharjoittaja.

Oheiset esitutkintapöytäkirjoista poimitut esimerkit havainnollistavat ryhmien ravintoloissa saamaa kohtelua:

Yhdessä romaniasuisen naisen sisäänpääsyn kieltäneistä ravintoloista (Bar Satumaa), sekä molemmat ovimiehet että omistaja kielsivät, että heillä olisi käytäntönä kieltää sisäänpääsy romaniasun takia.

Kuitenkin niin viiden todistajan kuin asianomistajankin mukaan toinen ovimiehistä oli sanonut, että syynä sisäänpääsyn epäämiselle oli romaniasu. Yhden todistajan mukaan tämä oli sanonut myös, etteivät romaniasuun pukeutuneet pääse heillä koskaan sisälle, ja se oli ollut paikan käytäntönä alusta asti.

Toisessa tapauksessa ravintolan (Jone's Karaoke Bar) ovimies kertoi, että hän ei päästä romaneita sisään näiden oman turvallisuuden vuoksi. Ravintolassa oli hänen mukaansa moottoripyöräjengiläisiä.

Kaksi seurueen valtaväestöä edustanutta jäsentä meni sisään ravintolaan, havaitsi sen lähes tyhjäksi, eikä tarjoilijan mukaan paikalla ollut yhtäkään jengiläistä.

Tapauksen esitutkintapöytäkirjan mukaan kaikki neljä asianomistajaa sekä kaksi todistajaa kertoivat ovimiehen kieltäytyneen päästämästä romaneita sisään siksi, että näiden turvallisuus olisi uhattuna romanitaustan vuoksi. Syrjintärikoksesta epäiltynä kuultiin ainoastaan ravintolapäällikköä, koska ovimies oli kuollut. Ravintolapäällikkö kielsi antaneensa ohjetta, jonka mukaan romaniasuun pukeutuneita ei päästettäisi sisään ylipäätään, tai siksi, ettei näiden turvallisuutta pystyttäisi takaamaan.

Yhdessä ravintolassa (Lady Moon) ovimies kiisti syyllistyneensä syrjintään, mutta kertoi epäröineensä romanihameeseen pukeutuneen naisen päästämistä sisään aiemman, toista romaninaista koskeneen kokemuksensa vuoksi Paikan ravintolapäällikkö kielsi tietävänsä mitään käsiteltävästä syrjintätapauksesta. Hän kielsi niin ikään antaneensa sellaisia ohjeita, että romaneja tai romaniasuun pukeutuneita ei päästetä ravintolaan.

Neljän asianomistajan sekä kahden todistajan mukaan ovimies oli ilmaissut, ettei hän päästä romaneita sisälle näiden etnisen taustan vuoksi. Kahden lausunnon mukaan ovimies oli sanonut kyseen olevan ravintolan linjasta.

Erään ravintolan (Amarillo) kaksi vahtimestaria esti seurueen romanihenkilöiden pääsyn ravintolan asiakkaiksi vedoten yhden naisen romaniasuun. Vahtimestarit kuitenkin muuttivat mieltään seurueen kerrottua, että sisäänpääsyn estämällä he syyllistyisivät syrjintään.

Molemmat vahtimestarit kertoivat kuulustelupöytäkirjassa, että he olivat olettaneet ravintolan saavan valita asiakkaansa pukeutumisen perusteella, ja heillä näin ollen olleen oikeuden kieltää romaniasuun pukeutuneen naisen sisäänpääsy. Ravintolapäällikön mukaan romanit kyllä pääsevät ravintolaan, eikä sillä ole kansallispukuja kieltäviä pukeutumissääntöjä.

Myös afrikkalaistaustaisia maahanmuuttajia syrjittiin. Viiden hengen seurue, jonka jäsenistä kaksi oli mustaihoisia miehiä, yksi päänsä huivilla peittänyt ja sandaaleita käyttänyt nainen, pyrki sisään kymmeneen ravintolaan.

Näistä yhteen afrikkalaistaustainen nainen ei päässyt ovimiehen mukaan siksi, että hän oli pukeutunut sandaaleihin. Seurueen suomalaisnaisen sandaaleihin ovimies ei kiinnittänyt huomiota. Yhteen ravintolaan koko seurueen pääsy evättiin, koska ovimiehen mukaan ”suomalaiset eivät siedä mustia”.

Testin seurauksena tehtiin yksitoista rikosilmoitusta syrjinnästä. Rikosilmoitusten teossa ei tällä kertaa ollut ongelmia kuten syrjintärikosten kohdalla usein on.. Tutkinnan eteneminen vaihteli jutuissa huomattavasti. Pahimmillaan, eli Vuolasrannan jutussa, asianosaisia ja todistajia kuultiin vasta vuosi tapahtuman jälkeen ja oikeudessa asia käsiteltiin vasta yli kahden vuoden kuluttua tapahtuneesta.

Kuudessa tapauksessa ovimies tai ravintolapäällikkö tuomittiin sakkoihin ja korvauksiin, neljässä tehtiin syyttämättäjättämispäätös.

Viranomaisten toiminnan vitkautta kuvaa, että viimeisin sakkotuomio annettiin vasta 29. joulukuuta 2004. Ääritapauksessa hidastelu johti yhden syytetyn osalta jutun vanhenemiseen ja syytteen raukeamiseen.

Tuomiot vaihtelivat 20-30 päiväsakkoon, vahingonkorvausten taso oli vaatimaton.

Pitkät tutkinta-ajat ja lievät tuomiot antavat ymmärtää, etteivät poliisiviranomaiset, syyttäjät ja tuomioistuimet suhtaudu etniseen taustaan perustuvaan syrjintään järin vakavasti.

Näin siitä huolimatta, että rikoksen rasistinen motiivi on 1.1.2004 lähtien rikoslain mukainen rangaistuksen koventamisperuste. Vaikka laki ei rikoshetkellä vielä ollut voimassa, sen henki ja viranomaisten toimet ovat ristiriidassa keskenään.

Kyseisen lain 6 luvun 5 §:n mukaan koventamisperusteena on rikoksen kohdistaminen kansalliseen, rodulliseen, etniseen tai muuhun sellaiseen kansanryhmään kuuluvaan henkilöön kyseiseen ryhmään kuulumisen perusteella. Kovennus koskee rikoksia, joiden motiivina on uhrin kuuluminen säännöksessä tarkoitettuun kansanryhmään.

Yhdenvertaisuuslaki puolestaan kieltää henkilön asettamisen eri asemaan etnisen alkuperän perusteella myös omaisuuden ja palvelujen tarjonnassa. Hyvityksiä sen rikkomisesta voidaan tuomita jopa 15 000 euroa.

Suomi on myös sitoutunut useisiin kansainvälisiin sopimuksiin, joissa se on sitoutunut poistamaan syrjinnän muun muassa rodun tai etnisen taustan perusteella.

Sopimusten toteutumista valvovat toimielimet, esimerkiksi YK:n ihmisoikeuskomitea (2004) ja rotusyrjintäkomitea (2003), ovat lausunnoissaan ilmaisseet huolensa muun muassa romanien kohtaamasta syrjinnästä niin koulutuksessa, työelämässä, asumisessa kuin monissa muissakin arkielämän tilanteissa.

Kansallisesta lainsäädännöstä ja kansainvälisiltä komiteoilta toistuvasti saaduista nuhteista huolimatta viranomaisten piittaamaton suhtautuminen syrjintärikoksiin näyttää vakiintuneen maan tavaksi sekin.

Ihmisoikeusliitto on kiinnittänyt huomiota ravintolavahtimestareiden tietämättömyyteen ja on laatimassa ohjeistusta sisällytettäväksi heidän koulutukseensa.

Lisää uusi kommentti